Kuva: European Commission/Etienne Ansotte

EU:n budjetti

Vuosittain tehtävä Euroopan unionin talousarvio eli budjetti on kooltaan noin yksi prosentti EU-maiden yhteenlasketusta vuotuisesta bruttokansantuotteesta. EU-talousarvio katetaan EU:n niin sanotuilla omilla varoilla eli EU:n tuloilla.

Perinteiset EU:n omat varat koostuvat tullimaksuista, joita peritään EU:n ulkopuolelta tuoduista tuotteista. Suurin osa EU-tuloista tulee kuitenkin kansallisista talousarvioista tulevina osuuksina. Nämä maksuosuudet perustuvat jäsenmaiden bruttokansantuloon, arvonlisäpohjaan ja kierrättämättömään muovipakkausjätteeseen. Jäsenmaiden bruttokansantuloon perustuva maksuosuus on edelleen selkeästi merkittävin EU:n budjettia rahoittava tulo.

 

Budjettivaltaa käyttävät neuvosto ja parlamentti

Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto päättävät EU:n vuotuisesta talousarviosta komission ehdotuksen pohjalta. Vuotuisten talousarvioiden on noudatettava monivuotisessa rahoituskehyksessä asetettuja enimmäismääriä. Jos on perusteltua muuttaa talousarviota esimerkiksi poikkeuksellisten tai ennakoimattomien olosuhteiden vuoksi, komissio voi varainhoitovuoden aikana tehdä lisätalousarvioesityksiä.

Vuotuinen talousarviomenettely käynnistyy touko-kesäkuussa, kun komissio antaa talousarvioesityksensä budjettivallankäyttäjille. Tämän jälkeen ensin neuvosto hyväksyy oman kantansa talousarvioesitykseen, jonka se yleensä elo-syyskuussa ilmoittaa. Parlamentin budjettivaliokunta ryhtyy tämän jälkeen käsittelemään talousarvioesitystä. Parlamentti hyväksyy oman kantansa talousarvioesitykseen lokakuun täysistunnossaan. Jos parlamentin ja neuvoston näkemykset eroavat, kutsutaan koolle sovittelukomitea kompromissin löytämiseksi kolmessa viikossa. Sovittelukomitean yhteydessä kokoontuu myös budjettiasioita käsittelevä talous- ja rahoitusasioiden neuvosto.

Sovittelukomiteassa saavutettu yhteisymmärrys, toisin sanoen yhteinen teksti, tulee vahvistaa sekä parlamentissa että neuvostossa 14 päivän kuluessa. Talousarviota ei voi hyväksyä ilman Euroopan parlamentin hyväksyntää. Jos sovittelukomiteassa ei päästä yhteisymmärrykseen talousarviosta tai parlamentti hylkää yhteisen tekstin, komissio laatii uuden talousarvioesityksen.

EU:n menot vuosina 2021–2027 yhteensä 1 824,3 miljardia euroa. EU:n 7-vuotinen budjetti – monivuotinen rahoituskehys: 1 074,3 miljardia euroa. Next Generation EU: 750 miljardia euroa, alkuvuosiin painottuva covid-19-elpymispaketti.
EU:n menot vuosille 2021-2027 koostuvat monivuotisesta rahoituskehyksestä ja elpymisvälineestä. Infograafi: Euroopan unioni, 2020.

Monivuotinen rahoituskehys 2021-2027

Niin sanottu monivuotinen rahoituskehys muodostaa puitteet EU:n rahoitussuunnittelulle ja budjettikurille. Sillä varmistetaan EU:n menojen ennakoitavuus. Monivuotinen rahoituskehys vahvistetaan vähintään viiden vuoden jaksolle, mutta käytännössä rahoituskehykset ovat olleet seitsemän vuoden mittaisia. Nykyinen rahoituskehyskausi kattaa vuodet 2021–2027. Vuotuiset talousarviot hyväksytään rahoituskehyksen puitteissa.

Monivuotisesta rahoituskehyksestä neuvotellaan hyvissä ajoin ennen voimassa olevan kauden päättymistä. Yleensä noin kaksi-kolme vuotta ennen kuin voimassa oleva rahoituskehyskausi päättyy, Euroopan komissio ehdottaa uutta kehysbudjettia. Komissio esittelee niin kutsutun rahoituskehyspaketin. Paketti sisältää erityisesti seuraavat säädökset:

  • monivuotista rahoituskehystä koskeva asetus. Siinä vahvistetaan, miten paljon EU voi käyttää varoja
  •  omia varoja koskevan päätös, jossa määritetään, mistä EU saa tuloja.

Komissio ehdottaa myös alakohtaisia ohjelmia uudelle ohjelmakaudelle.

Yleisten asioiden neuvosto vastaa rahoituskehyspaketin käsittelystä ja valmistelee niin kutsutun neuvottelupaketin. Ehdotettuun neuvottelupakettiin on koottu aiheet, joissa todennäköisimmin tarvitaan poliittista ohjausta EU-johtajilta. Tavoitteena on helpottaa monivuotista rahoituskehystä koskevien Eurooppa-neuvoston päätelmien valmistelua.

Päätelmäehdotuksen esittää Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja. Sen avulla neuvosto voi muodostaa kantansa. Päätökseen vaaditaan yksimielisyys. Lopullinen päätöksenteko vaatii vielä myös Euroopan parlamentin hyväksynnän. Lisäksi kaikkien jäsenmaiden pitää ratifioida eli hyväksyä ja saattaa voimaan omia varoja koskevat päätökset.

Monivuotinen rahoituskehys 2021-2027 jakautuu menoluokkiin, jotka vastaavat EU:n toiminnan eri osa-alueita:

  • Sisämarkkinat, innovointi ja digitaalisuus  sisältää tutkimuksen,  innovaatioiden, liikenteen, investoinnit, energiapolitiikan ja avaruuspolitiikan.
  •  Koheesio, palautumiskyky ja arvot sisältää alue- ja rakennepolitiikan, koulutuksen, kulttuurin, nuorison, oikeusasiat ja terveyden.
  •  Luonnonvarat ja ympäristö sisältää yhteisen maatalous- ja kalastuspolitiikan, maaseudun kehittämisen ja ympäristötoimet.
  • Muuttoliike ja rajaturvallisuus  ja oikeus sisältää  rajaturvallisuuden sekä, maahanmuutto- ja turva-paikkapolitiikan, kulttuurin, nuorison, kuluttaja- ja kansanterveysasiat.
  • Turvallisuus ja puolustus sisältää puolustuksen ja sisäisen turvallisuuden.
  • Naapurialueet ja muu maailma sisältää EU:n ulkoiset toimet kuten naapuruuspolitiikan, kehitysavun ja humanitaariset toimet. Tänne on sisällytetty myös aiemmin kehyksen ulkopuolella olleen Euroopan kehitysrahaston alaiset toimet.
  • EU:n yleinen hallinto kattaa kaikkien EU-toimielinten hallintomenot ja eläkkeet sekä Eurooppa-koulujen menot.

Lisätietoa EU:n pitkän aikavälin budjetista ja elpymissuunnitelmasta löydät valtiovarainministeriön ja Euroopan unionin neuvoston verkkosivuilta.

Elpymisväline

EU-johtajat sopivat 17.-21. 7. 2020 ylimääräisessä Eurooppa-neuvoston kokouksesta elpymispaketista ja vuosien 2021–2027 budjetista. Ratkaisulla halutaan vauhdittaa jäsenmaiden talouksien uudelleen käynnistämistä ja Euroopan elpymistä koronaviruksen seurauksista.

Elpymisväline (Next Generation EU) on laaja kokonaisuus, jonka keskeinen osa on elpymis- ja palautumistukiväline (RRF, englanniksi The Recovery and Resilience Facility). Elpymis- ja palautumistukivälineen tavoitteena on edistää unionin taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhtenäisyyttä sekä parantaa jäsenvaltioiden palautumiskykyä.

Lisäksi tavoitteena on pienentää koronakriisin sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia sekä tukea vihreää ja digitaalista siirtymää. Nämä tavoitteet vahvistaisivat jäsenvaltioiden talouksien työllisyyttä ja tuotantopotentiaalia koronakriisin jälkeen ja tukisivat kestävää kasvua.

Suomi rahoittaa elpymisvälineen rahoituksella Suomen kestävän kasvun ohjelman, joka vauhdittaa uudistuksia ja investointeja.