EUE-kolumni: LGBTI-oikeudet ovat EU:ssa edenneet, mutta ihmisoikeudet vaativat jatkuvaa työtä
”Täällä kannattaa tarttua tilaisuuteen, ottaa lennosta koppi”, sanoo EU:n instituutioissa jo lähes 13 vuotta viihtynyt Maria Lensu. Hänelle kopit ovat merkinneet mielenkiintoista työtä ihmisoikeuksien ja humanitäärisen avun parissa ja tuorein vaihdos vei Lensun Egypti-asioiden pariin. Oloa Brysselin kiireissä helpottaa sporttinen elämäntapa ja perheen apuun aika ajoin kiirehtivä aupair-taata.
EU-virkamiehen ura alkaa tyypillisesti ulkomaisen opinahjon kautta, näin myös Maria Lensun kohdalla. Opiskelu Kanadassa ja Lontoossa loi valmiudet työskennellä kansainvälisissä projekteissa, ja niin tie avautui Brysseliin. ”Kilpailun läpäistyäni olin todella aktiivinen ja otin yhteyttä eri yksiköihin komissiossa”, sanoo Maria. ”Suomessa voi ehkä ajatella, että prosessi vie eteenpäin, mutta täällä ei voi jäädä odottamaan kutsua haastatteluun.” Ensimmäisen työpaikan jälkeen omat verkostot ovat vieneet eteenpäin, mielenkiintoista työtä on löytynyt työtuttavuuksien vinkkien avulla. Marian mielestä verkostoituminen on osa ammattitaitoa, eikä sitä pidä vähätellä. Tuttavapiiri ei synny itsestään ja verkostojen eteen on nähtävä vaivaa, mietittävä mistä löytyy yhteinen sävel. Aina ei löydy, sekin on normaalia.
Suomalainen body language tuottaa edelleen ongelmia monille ei-suomalaisille. ”Minulta kysytään edelleen aika usein, miksi joku maanmieheni tai -naiseni vaikuttaa aluksi niin kylmältä ja jäykältä”, naurahtaa Maria. Eurooppalainen vastapuoli ei tiedä, onko vastapuoli samaa mieltä vai eri mieltä vai kuunteleeko lainkaan – suomalaisen kasvot ovat peruslukemilla satoi tai paistoi. ”Usein ilmaisemme tuntemuksia niin mikroskooppisesti, ettei täällä nähdä mitään eroa. Lisäksi englantia tai ranskaa puhutaan usein sen verran monotonisesti, ettei viesti välttämättä mene perille.”
Uusi kierros Euroopan ulkosuhdehallinnossa, EUH:ssa, alkoi tammikuussa. Nyt Maria Lensu on niin sanottu Egypti-deski, eli hänen vastuullaan on toisen virkamiehen kanssa hoitaa EU:n Egyptin-suhteisiin liittyviä asioita. Niitä riittää, sillä Euroopan unionin ja Egyptin suhteiden kirjo kulkee turvallisuuskysymyksistä ihmisioikeuksiin, kauppaan ja muuttoliikeasioihin. Egyptillä on myös merkittävä rooli sekä Lähi-idän että Afrikan suuntaan. Edelliset neljä vuotta kuluivat ECHOssa, Euroopan komission humanitaarisen avun ja pelastuspalvelun pääosastolla. ”Maadeskin myötä matkustelua on tullut lisää, tänä vuonna olen ollut jo kolme kertaa Egyptissä. On tavattoman tärkeää tavata egyptiläisiä ministereitä ja korkeita virkamiehiä, sillä kyllä persoonalla on merkitystä vuorovaikutukseen ja yhteistyön tuloksellisuuteen.” Lensun mielestä kaikki yliopistoissa opetettavat kansainvälisten suhteiden teoriat eivät kestä käytäntöä, mutta päätöksentekijöiden persoonallisuuden vaikutukseen ja byrokratioiden sisäiseen politiikkaan perustuvista päätöksentekomalleista on ollut hyötyä myös käytännön työssä.
Haastavat, suorastaan mahdottomalta tuntuvat työtehtävät ovat aina saaneet Marian innostumaan. Isoista teemoista LGBTI-oikeudet olivat haaste, joka aluksi tuntui tuulimyllyjä vastaan taistelemiselta. Lopputuloksesta Maria on kuitenkin aidosti ylpeä, LGBTI-oikeudet ovat edenneet, ja EU:lla on nykyään selkeä politiikka LGBTI-ihmisten ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi, neuvoston hyväksymien suuntaviivojen perusteella. ”Ihmisoikeusasioissa pitää kuitenkin puskea koko ajan eteenpäin, esimerkiksi naisten oikeuksien ajaminen on jatkuva taistelukenttä.”
Brysselin työpäivät voivat olla pitkiä ja kiireisiä, siksi on syytä olla todella innostunut työstä. ”Kun hakee töitä, on syytä selvittää todella tarkoin vastaako työn sisältö omia mielenkiinnon kohteita. Paljon puhutaan hierarkioista, mutta omaa liikkumavapauttakin on. Varsinkin jos osaat tuoda esiin ratkaisuja etkä vain ongelmia”, miettii Maria. Toinen tutkimisen arvoinen asia on tuleva työyhteisö ja etenkin lähimmät esimiehet. Työ sujuu sutjakkaammin, jos lähipomojen ja alaisten kemiat kohtaavat ja yhteistyö sujuu. Hierarkisia toimintatapoja ei sinänsä kannata pelätä, Suomessahan siihen ovat useimmat joka tapauksessa törmänneet.
Työpaineita helpottaa myös hyvä kunto, muuten ei työrupeamia kerta kaikkiaan jaksa. Maria toteaa olevansa liikunnan suhteen kaikkiruokainen, ja hän viihtyy yhtä lailla salilla, juoksulenkillä kuin kotona omassa tehojumpassa. Kolmen lapsen kanssa voi myös käydä viikonloppuisin seinäkiipeilyssä tai vaikka uimassa. Lastenhoidossa on ollut ekstra-apuna Maria Lensun eläkkeellä oleva isä Jaakko Lensu, joka toimittajauransa jälkeen hoitaa tarpeen mukaan aupair-taatan vaativaa virkaa.
Leena Brandt
Kirjoittajasta
