Schengen

Schengenin säännöstön tarkoituksena on helpottaa henkilöiden vapaata liikkumista Euroopan unionin alueella. Käytännössä se tarkoittaa, että rajatarkastukset yhteisillä rajoilla eli sisärajoilla on poistettu. Matkustajalla pitää kuitenkin pyydettäessä olla esittää voimassaoleva matkustusasiakirja – passi tai uudenmallinen henkilökortti.

Tämän lisäksi Schengen-maat tehostavat poliisiyhteistyötä sekä sopimusten mukaisesti ulkorajavalvontaansa suhteessa muihin kuin Schengen-maihin. Jäsenvaltiot voivat turvalausekkeen nojalla ottaa tilapäisesti tarkastukset uudelleen käyttöön Euroopan unionin sisällä, jos kyseessä on vakava yleiseen politiikkaan tai turvallisuuteen kohdistuva uhka.

Eräät Euroopan yhteisön vanhat jäsenmaat sopivat vuonna 1986 Luxemburgin Schengenissä poistavansa henkilöiden vapaata liikkuvuutta rajoittavat esteet valtioidensa väliltä. Vuonna 1990 samat jäsenmaat allekirjoittivat Schengen-sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen, joka tuli voimaan vuonna 1995.

Amsterdamin huippukokouksessa 1997 Schengen-järjestelmä päätettiin sulauttaa Euroopan unioniin. Kaikilla EU-mailla on ollut siitä lähtien oikeus liittyä Schengen-yhteistyöhön. EU-maista Irlanti ja Kypros eivät ole Schengen-aluetta. Suomi ja muut Pohjoismaat aloittivat Schengenin sopimusten soveltamisen yhtä aikaa 25.3.2001.

Schengen-valtiot

Schengen-valtioita ovat Alankomaat, Belgia, Bulgaria*, Espanja, Islanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kroatia, Latvia, Liechtenstein, Liettua, Luxemburg, Malta, Norja, Portugali, Puola, Ranska, Romania*, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Sveitsi, Tanska, Tšekki, Unkari ja Viro.

* Romanian ja Bulgarian jäsenyys on kuitenkin poikkeuksellinen – passintarkastusten poistuminen koskee vain lento- ja meriliikennettä. Maarajoilla passintarkastukset ovat edelleen voimassa.