Ministeriöstä maanjäristysalueelle – siviiliapua Turkkiin ja Syyriaan
Suomi toimitti helmikuussa Turkin ja Syyrian maanjäristysalueelle sekä asiantuntija- että materiaaliapua. Sisäministeriön erityisasiantuntija Pekka Tiainen lähti Turkkiin nopealla aikataululla johtamaan eurooppalaista pelastustoimen koordinaatiotiimiä. EU:n kansainvälistä siviiliapua koordinoi EU:n pelastuspalvelumekanismi, jonka kautta mikä tahansa maa tai esimerkiksi YK:n järjestö voi pyytää apua erilaisissa katastrofitilanteissa, joista se ei selviä yksin. Kysyimme Tiaiselta, millaista työ kriisialueella käytännössä oli, ja miten EU:n pelastuspalvelumekanismi toimii.
Millainen työnkuvasi normaalisti sisäministeriön pelastusosastolla on?
Työskentelen sisäministeriön pelastusosastolla, EU- ja kansainvälisten asioiden yksikössä erityisasiantuntijana. Vastuualueisiini kuuluu erityisesti pelastustoimen kansainvälisen avunannon tulosohjaus ja EU:n pelastuspalvelumekanismin koordinaatio. Viimeisen vuoden aikana Ukrainan sota on työllistänyt paljon. Helmikuun alussa työpöytäni olikin aivan täynnä ja siksi ajattelin ensin, etten pystyisi Turkkiin lähtemään.
Harvan ministeriössä työskentelevän henkilön työhön kuuluvat nopeat lähdöt katastrofialueille. Millainen on työtaustasi ja miten päädyit vetämään kansainvälistä pelastustiimiä Turkkiin?
Minulla on pitkä työhistoria pelastustoimessa. Olen työskennellyt Pirkanmaan pelastuslaitoksella yli 30 vuotta ja vuodesta 2016 sisäministeriössä. Vuosien varrella olen käynyt lukemattoman määrän koulutuksia ja harjoituksia ja ollut yhteensä 14 missiolla. Kokemusta ulkomaantyöskentelystä sekä EU:n komissiossa että YK:lla on kertynyt viisi vuotta.
Olen sekä EU:n pelastuspalvelumekanismin että YK:n UNDAC:n (UN Disaster Assessment and Coordination) ”asiantuntijapooleissa”, joille lähetetään tarpeen mukaan kysely mahdollisuudesta osallistua kansainvälisiin pelastustehtäviin. Heräsin varhain maanantaiaamuna 6. helmikuuta ensin YK:n tekstiviestiin, johon vastasin työtilanteeni vuoksi, etten ole käytettävissä.
Myöhemmin tilannekuvan tarkentuessa samanlainen kysely tuli EU:n asiantuntijatehtävään. Sisäministeriössä ja kotona käytyjen keskustelujen jälkeen vastasin EU:lle olevani käytettävissä. Iltapäivällä tuli tieto, että minut on valittu vetämään EU:n kansainvälistä avustustiimiä. Käytännössä prosessi etenee niin, että kun EU saa kokoon tiedot potentiaalisista lähtijöistä, heidän CV:nsä printataan pöydälle EU:n hätäavun koordinaatiokeskuksessa ja aletaan pohtimaan, millaisista henkilöistä saisi koottua parhaimman tiimin.
Mitä tällaiselle työmatkalle pakataan mukaan?
Minulla on hyvä nyrkkisääntö pakkaamiseen, eli toiseen käteen napataan puku ja toiseen makuupussi. Sitten pakataan näiden ääripäiden väliin muut tavarat. Puvulle tulee käyttöä, sillä todennäköisesti matkan aikana on tekemisissä VIP-henkilöiden, esimerkiksi EU-delegaatioiden johtajien, kanssa.
Makuupussi on matkalla ehdoton, sillä pitää olla varautunut nukkumaan tarvittaessa vaikka palmun alla. Matkaan on hyvä pakata myös lämpimästi vaatetta, hyvät kengät ja esimerkiksi korvatulpat.
Mikä pelastustiimisi tehtävä Turkissa oli?
Tiimin tehtävä oli fasilitoida EU:n pelastuspalvelumekanismin kautta Turkkiin toimitettavaa apua. Tavoitteena on ottaa mahdollisimman paljon taakkaa pois apua vastaanottavan maan harteilta. Käytännössä kokoamme tietoa siitä, mitä apua tulee, milloin ja mihin, miten se toimitetaan perille ja millaiselle avulle paikan päällä on erityisesti tarvetta. Varmistamme, että maahan saapuu tarvittavaa apua ja se löytää tiensä sinne, missä sitä tarvitaan.
Miten EU:n pelastuspalvelumekanismi käytännössä toimii?
EU:n pelastuspalvelumekanismilta mikä maa tahansa tai esimerkiksi YK:n järjestö voi pyytää apua erilaisissa katastrofitilanteissa, joista se ei selviä yksin.
Julkisessa keskustelussa Suomessakin Suomea kritisoitiin siitä, että lähetimme apua Turkkiin emmekä Syyriaan. Tämä johtui siitä, että Turkki oli heti alussa pyytänyt apua pelastuspalvelumekanismin kautta ja Syyria ei. Tämä oli tietysti erittäin harmillista, koska apua olisi tarvittu myös Syyriassa. Myöhemmin myös Syyria pyysi apua ja sinne sitä myös lähetettiin.
On äärimmäisen tärkeää, että kansainvälinen apu toimii järjestelmällisesti ja sovittujen prosessien mukaan. Apua ei voida lähteä toimittamaan katastrofialueille pelkän hyvän tahdon varassa, vaan prosessien pitää toimia ja olla etukäteen mietittyjä. Myös auttajien jaksamisesta ja toiminnan koordinoinnista pitää kantaa vastuu.
Mitkä olivat suurimmat haasteet ja opit maanjäristysalueelle avun koordinoinnissa?
Suurin haaste oli koordinaatio, sillä alue oli laajuudeltaan yli 450 kilometriä. Tiimini toimi seitsemällä eri paikkakunnalla, joten korona-aikana opitut etätyöskentelymenetelmät tulivat todella tarpeeseen. Käytännössä ensimmäiset 10 päivää pidin toimistoa minibussissa, jolla matkustin paikkakunnalta toiselle. Haasteena olivat tietysti myös välillä heikosti toimivat tietoliikenneyhteydet, poikki olevat tiet sekä kovat ruuhkat.
Toinen tärkeä havainto oli, että monet paikalliset avustustyöntekijät, niin paikalliset kuin kansainvälisetkin, olivat myös itse järkyttyneitä ja traumatisoituneita tilanteesta. Myös siksi ulkomaiden tarjoama apu on tällaisissa tilanteissa tärkeää.
Millaisia neuvoja antaisit henkilöille, joita kiinnostavat vastaavantyyppiset kansainväliset työtehtävät?
Hakeudu aktiivisesti mukaan kansainväliseen toimintaan, esimerkiksi erilaisille kursseille ja harjoituksiin. Suomalaiset myös usein pohtivat, onko heidän kielitaitonsa riittävän hyvä. Kansainvälisissä tiimeissä työkielenä on englanti, jota jokainen puhuu omalla korostuksellaan. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että käytettävä kieli on selkeää ja yksinkertaista. Tiiminvetäjän täytyy olla varma, että kaikki tiimissä ymmärtävät annetut ohjeet. En itsekään missään nimessä puhu mitään Oxfordin englantia, mutta hyvin olen maailmalla pärjännyt.
