Suomen tie jäsenyyteen
Suomi oli osallistunut Euroopan yhdentymiseen jo vuodesta 1961 lähtien, jolloin Suomi liittyi Euroopan vapaakauppajärjestön (EFTA) liitännäisjäseneksi niin kutsutulla FINEFTA-sopimuksella. Vuonna 1973 Suomi solmi vapaakauppasopimuksen Euroopan talousyhteisön (ETY) kanssa ja tuli EFTA:n täysjäseneksi vuonna 1986. Euroopan talousalueessa (ETA) Suomi oli mukana tammikuun 1. päivästä 1994 saman vuoden loppuun asti.
Suomi aloitti jäsenyysneuvottelut Euroopan yhteisöjen kanssa helmikuussa 1993 samanaikaisesti Ruotsin ja Itävallan kanssa. Suomi neuvotteli unionin kanssa erityisesti maataloudesta ja aluepoliittisista kysymyksistä, sillä muusta oli pitkälti ehditty neuvotella jo ETA-sopimuksen yhteydessä. Eniten vaikeuksia neuvotteluissa aiheuttikin maataloussektorin yhteensovittaminen unionin maatalouspolitiikkaan.
Suomalaiset äänestivät jäsenyyden puolesta
Lokakuussa 1994 Suomessa pidettiin neuvoa-antava kansanäänestys, jossa 56,9 prosenttia äänestäneistä kannatti Suomen jäsenyyttä unionissa. Äänestysprosentti oli 74.
Jäsenyyden kannattajat perustelivat liittymistä turvallisuustekijöillä ja taloudellisella hyödyllä: jäsenyys tarjoaisi suomalaisille yrityksille pääsyn unionin sisämarkkinoille ja mahdollistaisi samalla yleisen vakaan taloudellisen kehityksen. Lisäksi jäsenyys takaisi Suomelle mahdollisuuden vaikuttaa päätöksiin, jotka joka tapauksessa muovaisivat kansallisen politiikkamme sisältöä.
Vastustajat puolestaan katsoivat, että jäsenyys kaventaisi oleellisesti Suomen oikeutta määrätä omista asioistaan. Jäsenyyden pelättiin myös heikentävän peruselinkeinojen, lähinnä maatalouden, harjoittamista. Myös pelot rajojen avaamisen seurauksista ja sosiaaliturvan heikkenemisestä olivat syitä vastustukseen.
Lopullisen päätöksen teki eduskunta 18. marraskuuta 1994. Vuoden 1995 alusta Suomi, Ruotsi ja Itävalta liittyivät jäseniksi yhteisöön, josta Maastrichtin sopimuksen voimaantulon myötä oli tullut Euroopan unioni.
Suomesta tuli myös talous- ja rahaliiton jäsen
Liittyessään EU:n jäseneksi vuonna 1995 Suomi liittyi suoraan Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) toiseen vaiheeseen. Tällä vaiheella tarkoitetaan eri maiden talouksien lähentämistä siten, että EMUn kolmas vaihe eli yhteiseen rahaan siirtyminen sujuisi mahdollisimman helposti.
EMUn kolmanteen vaiheeseen siirryttiin tammikuussa 1999. Siitä lähtien euroa on voinut käyttää tilirahana. Vuoden 2002 alussa laskettiin liikkeelle eurosetelit ja -kolikot, jotka korvasivat vanhat kansalliset rahat kuten Suomen markan.
Suomi kuuluu Schengen-alueeseen
Suomi allekirjoitti Schengeniin liittymissopimuksen joulukuussa 1996 yhdessä Ruotsin ja Tanskan kanssa. Schengenin säännöstöä alettiin soveltaa Suomessa ja muissa Pohjoismaissa 25.3.2001. Käytännössä Schengenin sopimus tarkoittaa, että ihmiset voivat ylittää Schengen-sopimukseen liittyneiden maiden väliset rajat ilman tarkastuksia sekä maarajoilla, lentokentillä että satamien kautta. Ulkorajojen valvonnan helpottamiseksi Schengen-maat ovat sopineet viisumipolitiikkansa yhtenäistämisestä.