Eduskunta ja EU:n perustuslaillinen sopimus
Perustuslaillisen sopimuksen vaikutus kansallisiin parlamentteihin ja EU-asioiden hoito kansallisella tasolla. Valiokuntaneuvos Peter Saramon haastattelu 19.10. 2004.
1. Missä asioissa päätösvaltaa siirtyy lisää eduskunnalta EU:lle, kun perustuslaillinen sopimus astuu voimaan?
Käytännössä ei missään. Perustuslaki ei faktisesti siirrä valtaa eduskunnalta pois sen enempää, mitä nykytilanne on. EU:lle on siirtynyt Suomen tasavallalta, jonka ylin lainsäätäjä eduskunta on, lähinnä ykköspilarin asioita, eli esimerkiksi talouden alan lainsäädäntöä, kuten yhtiölainsäädäntöä ja maatalouteen liittyviä asioita.
Suomen EU-jäsenyyden aikana on sovittu myös käytäntöjen yhteensovittamisesta oikeus- ja sisäasioissa. Näihin asioihin kuuluvat muun muassa sisäinen turvallisuus, rajavalvonta ja terrorismin torjunta.
2. Miten kansalliset parlamentit on otettu huomioon perustuslaillisessa sopimuksessa?
Sopimuksessa on liitteenä kaksi pöytäkirjaa, jotka liittyvät kansallisten parlamenttien asemaan. Toinen on pöytäkirja jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa, ja toinen pöytäkirja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta. Näissä todetaan kansallisten parlamenttien tietty toimivalta EU-asioissa. Toissijaisuusperiaatteeseen liittyen kansallisilla parlamenteilla on mahdollisuus vilauttaa keltaista korttia, jos ne ajattelevat, että unionin lakialoite loukkaa toissijaisuusperiaatetta. Jos 1/3 parlamenteista on tätä mieltä, puhutaan jo punaisesta kortista, eli aloitteen tekijän, joka yleensä on komissio, on otettava ehdotus uudelleen tarkasteltavaksi.
Suomen eduskunnan toimivallan kannalta toissijaisuusperiaatteen valvonta ei ole kovin merkittävä asia, koska eduskunta valvoo muutenkin EU:n lainsäädäntöä. Sen sijaan joissain suurissa jäsenmaissa, kuten Ranskassa ja Saksassa, valvonnan kirjaamista perustuslailliseen sopimukseen pidettiin suurena saavutuksena, koska näiden maiden parlamenteilla ei aiemmin ollut juurikaan puhevaltaa EU-asioissa.
3. Onko sopimuksessa määritelty, miten kansallisten parlamenttien tulee hoitaa EU-asioiden valmistelu?
Perustuslaillisessa sopimuksessa ei ole määritelty kansallisen tason EU-asioiden hoitoa. Tämä onkin täysin valtioiden omaa päätöksentekoaluetta, eikä asiaa ole syytäkään määritellä EU:n tasolla.
– Miten Suomen eduskunnassa EU-asioiden hoitaminen tapahtuu pääpiirteissään?
Suomessa EU-asioiden käsittely on hyvällä tolalla verrattuna moniin muihin maihin. Suomen kannan EU:ssa määrittelee se taho, joka olisi päättänyt asiasta, jos siitä päätettäisiin kansallisella tasolla. Eli jos Suomessa asiasta tulisi säätää laki, eduskunta määrittelee Suomen kannan asiaan.
EU-asioiden käsittely alkaa yleensä, kun komissio tekee aloitteen lakiesitykseksi. Lainsäädäntöaloite tulee hallitukselle, joka lähettää aloitteen asianosaiselle ministeriölle kannanmuodostusta varten. Sitten asiaa käsitellään sillä tasolla, jolle se kuuluisi, jos asia olisi suomalainen hanke. Jos asia koskee kansalaisten oikeuksia ja velvollisuuksia yleisellä tasolla, eikä sitä Suomessa ole eduskunnan päätöksellä siirretty muille päätöksentekoelimille, asia on alistettava eduskunnan kannanmuodostusta varten. Tätä ennen ei Suomen nimissä voi esittää minkäänlaista kantaa asiasta.
Eduskunnasta asia menee valiokuntiin, kuten suomalaisetkin lakiehdotukset. Asiasta kuullaan asiantuntijoita ja asianosaisia. Tämän jälkeen valiokunnat antavat asiasta kirjallisen lausunnon suurelle valiokunnalle, joka käsittelee EU-asioita eduskunnassa. Suuri valiokunta vahvistaa Suomen neuvottelukannan asiaan. Tämä kanta sitoo ministereitä ja muita Suomen edustajia EU:n neuvotteluissa. Jos neuvottelutilanne vaatii muutoksia Suomen kantaan, asia lähetetään takaisin eduskuntaan tarkistettavaksi. Tämä toistuu niin monta kertaa, että sopu neuvotteluissa löytyy.
– Millaista on vuorovaikutus EU:n ja kansallisten parlamenttien välillä (esim. MEPit)?
Tietenkin edustajien välillä on elävä keskusteluyhteys. Kansallisten parlamenttien tehtävänä on kuitenkin olla jäsenvaltion ylin poliittinen päätöksentekijä, ja eduskunnan perustyö on valtioneuvoston toiminnan ohjaaminen, näin myös EU-asioissa.
4. Lisäävätkö sopimuksen tuomat muutokset kansallisten parlamenttien asemaan demokratiaa EU:ssa?
Suomessa EU:n demokratiavaje ei ole ollut niin suuresti mieliä askarruttanut asia kuin suurissa vanhoissa jäsenvaltioissa. Yhtenä perustuslaillisen sopimuksen tarkoituksena toki on demokraattisen legitimiteetin kasvu. Pelkäänpä tosin, että sopimuksen vaikutus asiaan on melko muodollinen.
Muutenkaan vaikutukset Suomen eduskunnalle eivät ole suuria. Joudumme toki luomaan menettelytavat toissijaisuusperiaatteen valvontaa varten. Sopimus järkeistää EU:n rakenteita ja määrittelee paremmin lainsäädännöllisiä instrumentteja, mutta sisällöllisesti sopimus ei vaikuta eduskunnan toimintaan.
