Tietoa uudesta energiatehokkuustodistuksesta
EU:n energiatehokkuusdirektiivi edellyttää, että jäsenmaat ottavat käyttöön rakennusten energiatehokkuutta koskevan todistuksen.
Energiatehokkuustodistus – siis mikä?
Energiatodistuksen avulla kiinteistön ostajat tai vuokraajat voivat vertailla rakennusten energiatehokkuutta ja siten arvioida kiinteistöistä koituvia käyttökustannuksia. Todistus on luonteeltaan vapailta markkinoilta ostettava kartoitus kuten auton katsastus tai kiinteistön kosteusmittaus. Todistuksessa esitetään rakennuksen tarvitsema energiamäärä. Todistus mahdollistaa vertailun muiden vastaavan kaltaisten rakennusten energiatehokkuuteen. Lisäksi siinä esitetään keinoja energiatehokkuuden parantamiseksi. Todistus täydentää lämmitys- ja sähkölaskuihin perustuvaa seurantaa, sillä kulutukseen vaikuttavat oleellisesti myös henkilöiden käyttötottumukset ja talouden koko. Työryhmän esityksen mukaan todistuksia voivat laatia rekisteröidyt tarkastajat, joiden pätevyys on tarkistettu lääninhallituksissa.
Minkälaisiin rakennuksiin todistusta tarvitaan?
Energiatehokkuustodistus on toimitettava silloin, kun rakennus otetaan käyttöön, myydään tai vuokrataan. Vuokraaminen on otettu mukaan siksi, jotta omistajat, jotka eivät yleensä maksa energiankulutuksesta, ryhtyisivät tarvittaviin toimiin. Todistusta ei vaadita vapaa-ajan asunnoilta, teollisuusrakennuksilta eikä suojeltavilta kohteilta.
Paljonko todistus maksaa?
Tämänhetkisen arvion mukaan todistuksen teettäminen maksaisi pientaloissa noin 250-400 euroa ja kerrostaloissa 1500-2000 euroa. Energiatehokkuustodistus ei ole uusi piiloveron muoto, vaan sen tarkoituksena on yksinkertaisesti parantaa kaikkien rakennusten energiatehokkuutta. Todistus on direktiivin salliman enimmäisajan mukaisesti voimassa 10 vuotta, jonka aikana sen laatimiseen käytetyt varat palautuvat rakennuksen omistajalle laskevien energiakustannusten kautta.
Milloin uusi laki tulee voimaan?
Työryhmä on esittänyt todistusten asteittaista käyttöönottoa niin, että lain ensimmäisenä voimaantulovuonna 2006 sen piiriin tulisivat toimisto- ja liikehuoneistot, toisena kerros- ja rivitalot sekä kolmantena vuonna pientalot. Direktiivin mukaan todistusjärjestelmän tulee olla täysimääräisesti käytössä viimeistään vuonna 2009.
Energiatehokkuusdirektiivin taustaa
Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät joulukuussa 2002 rakennusten energiatehokkuutta käsittelevän direktiivin. Direktiivin taustalla on yhtäältä huoli energian tuontiriippuvuudesta Euroopassa sekä toisaalta Kioton ympäristösopimuksen myötä sitouduttuihin tavoitteiden saavuttamisesta.
Energian loppukulutuksesta käytetään EU:n alueella noin 41% asunto- ja palvelualalla, mikä on enemmän kuin liikenteen tai teollisuuden käyttämä energia. Eniten kuluttavat valaistus, lämmitys, lämmin vesi ja jäähdytys. Arvion mukaan reilu viidesosa rakennusten nykyisestä kulutuksesta on säästettävissä kustannustehokkaasti.
Energiatehokkuusdirektiivi edellyttää, että jäsenmaat ottavat käyttöön rakennusten energiatehokkuutta koskevan todistuksen. Direktiivi ei kuitenkaan määritä kulutustasoja, vaan ne säädetään kussakin maassa erikseen. Koska ilmasto-olosuhteet vaihtelevat suuresti eri puolilla Eurooppa, paikalliset olosuhteet ja ilmasto, sisäilmastolle asetetut vaatimukset sekä kustannustehokkuus otetaan huomioon energiatehokkuutta määritettäessä.
Rakennusten energiatehokkuustodistuksen ja muiden rakennusten energiatehokkuusdirektiivistä aiheutuvien toimien sovittaminen Suomen oloihin on ollut ympäristöministeriön sekä kauppa- ja teollisuusministeriön asettamien työryhmien käsittelyssä, jotka ovat pohtineet asiaa perusteellisesti kahden vuoden ajan. Työryhmät lähettivät säädösehdotuksensa asiantuntijoiden kommentoitavaksi kesäkuussa 2005. Asiantuntijoiden palautteen jälkeen asian käsittely jatkuu työryhmissä, jotka pyrkivät saamaan työn lopullisesti päätökseen ennen vuotta 2006, jolloin energiatehokkuusdirektiivin edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset on saatettava voimaan kaikissa jäsenvaltioissa.
