Maakunnat 10 vuotta Euroopan unionissa; Pohjois-Karjala

EU:n pitäisi konkretisoitua ihmisille. Unionista puhutaan päivittäin mediassa ja kirjallisuutta aiheesta on paljon. Kyse ei ole tiedon puutteesta, vaan siitä, että EU:lle saataisiin kasvot – kaikissa EU-maissa, pohtii lehdistöneuvos Pekka Sitari.

Sanomalehti Karjalaisen entinen päätoimittaja, lehdistöneuvos Pekka Sitari seurasi työssään Pohjois-Karjalan elämänmenoa aitiopaikalta yli 30 vuotta. Tässä haastettelussa eläkepäiviään viettävä Sitari pohtii pohjois-karjalaisten suhdetta unioniin. Tunteita herättäneen jäsenyyskeskustelun jälkeen unioni vaikuttaa Sitarin mielestä jääneen kasvottomaksi suhteessaan kansalaisiin. Konkretian nimeen vannova lehdistöneuvos lähettäisikin omat EU-parlamenttiedustajamme maakunnan toreille tekemään EU:lle kasvoja.

Mielipiteet hajallaan 90-luvun alkupuolella
Kun keskustelu EU-jäsenyydestä nousi pinnalle reilu 10 vuotta sitten, enemmistö täällä taisi vastustaa jäsenyyttä. Pohjois-Karjalahan oli tuolloin hyvin maatalousvaltainen alue. Kuten kaikkialla Suomessa, maatalousväki pelkäsi, että liittyminen vie heidän mahdollisuuksiaan elinkeinonharjoittamiseen. Yrityselämä oli aika suurelta osin myönteisellä kannalla jäsenyyden suhteen. Erityisesti isot yritykset, jotka jo harjoittivat kansainvälistä kauppaa näkivät asiassa etuja. Pienyrittäjät ehkä miettivät enemmän mitä jäsenyys tuo tullessaan.

Valistustahan tuolloin jaettiin runsaastikin, mutta ihminen ottaa valistuksesta aina sen, mitä se haluaa. Keskustelua oli vaikea konkretisoida asiakysymyksiin, sillä ei ollut suoraa tapaa kertoa, mitä jäsenyys merkitsee – vaikka että sen myötä palkat nousevat ja hinnat laskevat. Tuollaisissa tilanteissa asiat usein vähän kärjistyvät, ihmiset olivat aika suoraviivaisesti puolesta tai vastaan -leireissä. Kyllä Pohjois-Karjalassa olisi tuolloin varmaan helpommin pärjännyt, jos olisi vastustanut jäsenyyttä.

Sopeutuminen jäsenyyteen ollut asteittaista
Luulen, että mielipideilmasto koheni, kun alettiin nähdä EU:n hyviä puolia. Itse mietin kuinka Pohjois-Karjala tulee pääsemään mukaan hanketoimintaan, sehän on suoraan sanottuna aika byrokraattista. Mielestäni siinä on kuitenkin onnistuttu aika hyvin, mikä on puolestaan muuttanut mielipiteitä. On nähty konkreettisesti, mitä hankkeilla saadaan aikaan. Tuoreeltaan jäsenyyden jälkeen mielipiteisiin vaikutti tietysti myös se, että elintarvikkeiden hintataso laski selvästi. Se oli kuluttajille positiivinen signaali.

Mepeistä unionille kasvot?
Tällä hetkellä vaikuttaa, että kansalaisten suhteessa unioniin on meneillään jonkinlainen suvantovaihe. On totuttu siihen, että ollaan EU-jäseniä.

Jotenkin kuitenkin tuntuu, että EU:n pitäisi konkretisoitua uudelleen ihmisille. Unionistahan kyllä puhutaan. Televisiossa ja lehdissä on EU-aiheita melkein päivittäin ja kirjallisuuttakin on vaikka kuinka paljon. Konretisoituminen ei ole kiinni tiedon puutteesta, vaan siitä, että EU:n kasvojen pitäisi olla jotain muutakin kuin se, mitä näemme tiedotusvälineissä.

Mielestäni suomalaiset mepit voisivat olla näkyvämmin esillä. Hehän tietysti tekevät paljon töitä ja käyvät erilaisissa tilaisuuksissa, mutta kuinka moni kansalainen oikeasti tietää, mitä mepit tekevät? Järjestäisivät vaikka toritempauksia eri puolille Suomea muutaman mepin porukalla. Kaikissa toiminnoissahan on hyvin tärkeää, että tiedetään kenen kanssa ollaan tekemisissä. Kun instituutiolle tulee kasvot, se tekee asioista heti paljon helpompia. Sellaista kasvojen tekemistä tarvittaisiin – kaikissa EU-maissa.

Kirjeenvaihtajalla syvyyttä EU-uutisointiin
Medialla on minusta EU:n osalta kaksi roolia. Toinen on asiatiedon jakaminen ja taustoittaminen, toinen on tuoda asioita esille mielipidetasolla ja tarjota areena keskustelulle. Keskustelu puolestaan ei saisi jäädä yksinomaan nimettömien viestien tasolle, vaan siihen pitäisi lähteä asiapohjalta. Onhan meillä Pohjois-Karjalassa ihmisiä, joilla on tietoa ja valmiuksia keskustella: kaupungin- ja maakunnanhallinnossa henkilöitä, seitsemän kansanedustajaa, maataloustuottajia, elinkeinoelämä, ammattijärjestöjä…

Kuinka media täällä sitten on hoitanut vastuunsa? Olen ehkä hieman jäävi tätä vielä arvioimaan, mutta uskon kuitenkin, että kaikki maakunnalliset lehdet yrittävät parhaansa. EU on hyvin laaja kokonaisuus, se tekee alueen seuraamisesta haasteellista. Yhdelläkään maakuntamme lehdellä ei ole omaa kirjeenvaihtajaa Brysselissä. Se vaikuttaa siihen, millä tasolla asioita on mahdollista seurata. Tuntuu, että tiedon saantiin jää aukkoja eikä asioissa päästä tarpeeksi pinnan alle.

Käyrät kurkut jaksavat kiinnnostaa
Toisaalta vaikuttaa, että EU-asioissa ihmisiä kiinnostavat eniten kurkkudirektiivien kaltaiset hassut jutut. Kurkkudirektiivissä jätettiin Suomessakin aika pitkälti kertomatta, että koko asia lähti maatalousväestön keskuudesta. Tavallaan annettiin jutun jatkua aika pitkään katkaisematta sitä asiatiedolla.

Tietenkin ne, joiden elämään tai työhön EU:ssa tehdyt päätökset vaikuttavat, seuraavat uutisointia hyvinkin tarkkaan. He myös tarvitsevat aivan erilaista tietoa.

EU:n taitekohdat, kuten parlamenttivaalit voisivat herättää enemmänkin kiinnostusta, mutta alhainen äänestysprosentti puhuu omaa kieltään. Tänä keväänä presidentinvaalit todennäköisesti nostavat äänestysprosentteja, kun taas kunnallisvaalit, joilla on todella vaikutusta kansalaisten elämään, saavat yleensä alhaiset äänestysluvut. Ihmiset eivät äänestä vaaleissa, joiden tuloksella on varsin suora vaikutus heidän omaan elämäänsä.

Nuoriso poiminut hyötyjä EU-jäsenyydestä
En tiedä onko se yksinomaan EU-jäsenyyden ansiota, mutta kyllä nuoriso on hyötynyt jäsenyydestä paljon. Jos mennään ajassa kymmenen vuotta taaksepäin, niin koululaisten ja opiskelijoiden kansainvälistyminen oli ihan eri tasolla. Nykyisinhän ei melkein saa edes tutkintoa ulos ilman, että olisi jotain opintojaksoa ulkomailla! Suurin osa opiskelijoista tekee jotain kansainvälistä. Nuoriso on selvä hyötyjä.

Yrityselämä voi varmaan myös laskea jäsenyydestä hyötyä itselleen. Hanketoimintamallit on myös opittu. Pitkällä tähtäyksellä uskon, että myös Venäjän hankkeet alkavat poikia enemmän. Ne alkavat tuottaa, kun Venäjän vaurastuvalla keskiluokalla alkaa olla rahaa panostaa niihin.

Maatalouspuolella sen sijaan jotkut kokevat edelleen, etteivät jäsenyyden vaikutukset ole olleet positiivisia. He ovat luultavasti suurin konkreettinen ryhmä, jolle jäsenyys on tuottanut ongelmia. Tunnetasolla asia on tietysti erikseen. Olen mielenkiinnolla seurannut esimerkiksi hintakeskustelua siitä, miten kahvikupin hinta on euroaikana kohonnut.

Ensi viikolla mietteitä Etelä-Karjalasta.

Teksti: Aluetiedottaja Anu Apo, Pohjois-Karjalan Eurooppa-tiedotus

Sarjassa aiemmin ilmestyneet haastattelut:

Ulkoministeri Erkki Tuomiojan näkemyksiä
Varsinais-Suomi
Keski-Suomi
Lappi
Satakunta