Schengen Euroopan unionissa

Schengenin yleissopimuksella lakkautettiin henkilöiden rajatarkastukset Schengen-alueen maiden välillä. Tämän vuoden aikana tehdään uusien jäsenmaiden maakohtaiset Schengen-arviot. Näiden perusteella päätetään sisärajatarkastusten poistamisesta uusien jäsenmaiden suhteen aikaisintaan vuonna 2007.

Euroopan yhteisön perustajavaltioista viisi (Ranska, Saksa, Belgia, Luxemburg ja Alankomaat) sopivat vuonna 1985 Luxemburgin Schengenissä poistavansa henkilöiden vapaata liikkuvuutta rajoittavat esteet valtioidensa väliltä. Tämän jälkeen valmisteltiin yleissopimus, jonka samat viisi maata allekirjoittivat 19. kesäkuuta 1990. Sopimus tuli voimaan vuonna 1995 poistaen allekirjoittajamaiden väliltä sisäiset rajat ja loi yhteisen ulkorajan. Amsterdamin huippukokouksessa 1997 Schengen-säännöstö päätettiin sulauttaa Euroopan unioniin.

Schengen maita ovat tällä hetkellä Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Islanti, Hollanti, Belgia, Luxemburg, Saksa, Itävalta, Ranska, Espanja, Portugali, Italia ja Kreikka. Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti ovat ainoita EU-maita, jotka eivät ole liittyneet Schengen-yhteistyöhön.

Suomi, Ruotsi, Tanska ja Norja sopivat jo 1954 siitä, että Pohjoismaiden kansalaiset voivat liikkua Pohjoismaissa ilman passia ja oleskelulupaa. Myöhemmin poistettiin passintarkastukset Pohjoismaiden välisestä matkustajaliikenteestä, ja Islanti liittyi passiunioniin. Jotta pohjoismainen passiunioni voitiin Schengenin puitteissa säilyttää sellaisenaan Suomen ja Ruotsin liityttyä Euroopan uninoniin, Norja ja Islanti hyväksyttiin mukaan Schengen-yhteistyöhön erillisellä Schengen-maiden sekä Norjan ja Islannin välisellä yhteistyösopimuksella vuonna 1996. Pohjoismaat aloittivat Schengenin sopimusten soveltamisen samaan aikaan 25.3.2001.

Euroopan unionin laajentumisen myötä 1.5.2004 mukaan tulleet uudet jäsenmaat Viro, Latvia, Liettua, Puola, Unkari, Tshekki, Slovakia, Slovenia, Malta ja Kypros eivät vielä sovella Schengenin säännöstöä täysimääräisesti, joten rajatarkastukset säilyvät toistaiseksi uusien ja vanhojen jäsenmaiden rajoilla. Uusissa jäsenmaissa tehdään vuonna 2006 maakohtainen Schengen-arviointi, jonka perusteella EU:n neuvosto tekee erillisen päätöksen sisärajatarkastusten poistamisesta näiden jäsenmaiden suhteen aikaisintaan vuonna 2007.

Sveitsi, joka on allekirjoittanut Schengenin sopimukset vuonna 2005 odotetaan ryhtyvän soveltamaan sopimuksia vuonna 2008.

Schengenin yleissopimuksen keskeinen sisältö on henkilöiden rajatarkastusten lakkauttaminen Schengen-alueen maiden välillä, ns. sisärajoilla. Tämän lisäksi Schengen-maat tehostavat sopimusten mukaisesti ulkorajavalvontaansa suhteessa muihin kuin Schengen-maihin sekä poliisiyhteistyötä.

Liikkuminen Schengen-alueella

Schengen-maiden kansalaisten lisäksi vapaa liikkuminen Schengen-alueella koskee viisumivapaiden kolmansien maiden kansalaisia sekä niiden kolmansien maiden kansalaisia, jotka oleskelevat laillisesti Schengen-alueella ja joilla on yhtenäinen Schengen-viisumi tai oleskelulupa johonkin Schengen-maahan. Nämä henkilöt voivat matkustaa Schengen-alueella hankkimatta erillistä viisumia alueen muihin maihin ja viipyä niissä enintään kolmen kuukauden ajan puolen vuoden sisällä.

Schengen-alueella ei kuitenkaan voi liikkua ilman passia tai henkilöllisyystodistusta. Schengenin säännöstöllä on poistettu vain rajatarkastukset sisärajoilta. Kysymyksessä ei ole passivapaus, vaikka liikuttaessa Schengenin sopimuksia soveltavasta maasta tosieen matkustusasiakirjaa ei yleensä tarkasteta. Alueella matkustavien tulee kuitenkin pitää mukanaan niitä matkustusasiakirjoja, joita kukin Schengen-maa vaatii. Tarvittaessa matkustajan on kyettävä todistamaan henkilöllisyytensä ja kansalaisuutensa viranomaisille. Suomalainen voi tehdä tämän muissa Schengen-maissa joko passilla tai uusimuotoisella kuvallisella henkilökortilla (kortissa on mainittu sen voimassaoloaika ja henkilön kansalaisuus). EU-kansalaisten matkustusoikeus henkilökortilla koskee Schengen-alueen lisäksi koko EU:n aluetta.

Euroopan unionin yhteinen viisumipolitiikka

Euroopan unionin neuvoston alainen viisumityöryhmä kehittää unionin yhteistä viisumipolitiikkaa ja Schengen säännöstöä. Suomessa päävastuu on ulkoasiainministeriöllä.

Schengenin sopimusten soveltaminen toi mukanaan EU:n yhteiset listat maista, joiden kansalaisilta vaaditaan viisumia ja joiden kansalaiset ovat viisumivapaita. Yhteinen viisumipolitiikka on muokattu erityisesti turvallisuuteen ja laittomaan maahantuloon liittyvät seikat huomioon ottaen.

Viisumia on haettava ennen Schengen-alueelle saapumista päämatkakohdemaan edustustosta. Henkilölle, joka hakee viisumia johonkin Schengen-valtioon, myönnetään pääsääntöisesti Schengen-yhtenäisviisumi, joka voimassaoloaikanaan oikeuttaa matkustamaan koko Schengen-alueella.

Yksi keskeisimpiä viranomaisyhteistyön välineitä on Schengen-valtioiden yhteinen SIS-tietojärjestelmä, Schengen Information System. Järjestelmä sisältää tietoja mm. etsintäkuulutetuista henkilöistä ja maahantulokielloista.

Asemamaissa Schengen-maiden edustustot tekevät yhteistyötä maahantuloasioissa. Schengen-maiden edustajat kokoontuvat säännöllisin väliajoin ja raportoivat näistä kokouksista kansallisille keskusviranomaisille. Paikallisessa Schengen-yhteistyössä määritellään mm. yhteiset kriteerit viisumihakemusten tutkinnalle, käsitellään Schengen-alueelle suuntautuvan laittoman maahanmuuton muotoja ja menettelytapoja asemamaassa sekä keinoja tämän toiminnan estämiseksi.

Liikkuminen Schengen-alueella (ulkoministeriön verkkosivut)

Kysymyksiä ja vastauksia Schengenistä (ulkomaalaisvirasto)

Schengenin säännöstä (sisäasiainministeriön verkkosivut)

Schengenin säännöstä ja sen sisällyttäminen Euroopan unioniin (Euroopan unionin sivusto)