Yleisö keskusteli vilkkaasti EU:n nopean toiminnan joukoista

Erityisesti se, miten unionin 27 jäsenmaata voivat olla yksimielisiä joukkojen lähettämisestä mietitytti yleisöä.

Uudenmaan Eurooppa-tiedotus järjesti maanantaina 3.4. keskustelutilaisuuden aiheesta EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikka: nopean toiminnan joukot. Kansanedustaja Eero Lankia sekä ylijohtaja Pauli Järvenpää puolustusministeriöstä kertoivat joukkojen koostumuksesta, tehtävistä, käyttömahdollisuuksista sekä kansallisen kriisinhallintalainsäädännön uusimisesta.

Kyseessä ei ole macho -toiminta

”Nopean toiminnan joukoilla on haluttu luoda valmius reagoida nykyaikaiseen maailmanjärjestykseen, jossa kriisit ovat muuttaneet muotoaan”, Lankia toteaa. Nopean toiminnan joukkojen on oltava lähtövalmiudessa nopeasti, kun tilanne yllättävästi muuttuu. Sota valtioiden välillä on entistä epätodennäköisempää, mutta kriisejä aiheuttavat sen sijaan heikkojen valtioiden sisäiset ongelmat kuten erilaiset etniset ja uskonnolliset ongelmat. Suomella on Lankian mukaan velvollisuus olla mukana osallisena kriisinhallinnassa ja nopean toiminnan joukoissa – onhan Suomi EU:n, ETYJ:n (Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö) ja YK:n jäsen ja harjoittanut jo yli 50 vuotta rauhanturvaamista, joten osallistuminen on luonnollinen jatkumo Suomen pitkälle rauhanturvaamisperinteelle.

Päätöksenteko suomalaisten joukkojen lähettämisestä on ns. kolmen lukon takana eli päätöksen syntymiseen tarvitaan kaikkien kolmen keskeisen valtioelimen: hallituksen, eduskunnan ja tasavallan presidentin myötävaikutus. Päätöskaava on myös sama riippumatta operaation mandaatista. Suomen osalta kyse on pitkälti painopisteen valinnasta, ei resursseista. Nopean toiminnan joukoissa on myös huomioitu kotimainen puolustustarve ja koulutusnäkökulma. ”Kaiken kaikkiaan kyseessä on pitkän linjan muutos, vaikka asia saattaa kuulostaa dramaattiselta, toteaa Lankia. Suomalaisilla rauhanturvaajilla on hyvä maine ja toiminta on isänmaallista ja välttämätöntä.”

Yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehitys ollut merkittävää viime vuosina

Ylijohtaja Pauli Järvenpää kertoi, että ajatus nopean toiminnan joukoista esitettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1999 ja Helsingin joukkotavoitteessa (Headline Goal 2003) sovittiin 50 000 – 60 000 kokoisen kriisinhallintajoukon kokoamisesta. Takana oli hyvin epävarma 1990-luku, jolloin Eurooppa katseli sivusta mm. Balkanin-tapahtumia. EU:n korkea edustaja Javier Solana on todennut, että ”EU on muissa suhteissaan jättiläinen, mutta sotilaallisesti kääpiö”. Vuonna 2004 Ranska ja Saksa tekivät konkreettisen ehdotuksen nopean toiminnan joukkojen perustamisesta.

Nopean toiminnan joukot ovat vahvuudeltaan 1 500 sotilasta eli pienin itsenäiseen operaation kykenevä osasto. Taisteluosastoa ei ole tarkoitettu sotatoimiin, vaan pikemminkin sovittelijan ja rauhantuojan rooliin. Tehtävien skaala kattaa ns. Petersburgin tehtävät, joihin kuuluvat mm. humanitaariset ja pelastustehtävät, esim. avustaminen maanjäristysalueella, evakuointitehtävät tai lentokentän haltuunotto sekä rauhanturvaaminen ja rauhan palauttaminen tarvittaessa aseellisin keinoin ja myös ns. pelotevaikutuksen luominen.

Taisteluosastot ovat monikansallisia ja niitä on tällä hetkellä yhteensä 16–17 kappaletta. Taisteluosaston on kyettävä aloittamaan toiminta kohdealueella kymmenen päivän kuluessa päätöksen synnystä, joten Suomella on noin viikon verran aikaa pohtia osallistumista operaatioon. Operaatioiden kestoaika on yhdestä neljään kuukautta. Suomi osallistuu kahteen osastoon, joista ensimmäinen on toimintavalmiudessa vuoden 2007 alusta. Tämä yhteisosasto muodostetaan Saksan ja Hollannin kanssa ja suomalaisia mukana on noin 160. Toisen osaston Suomi muodostaa yhdessä Ruotsin, Norjan ja Viron kanssa ja sen toimintavalmius on vuoden 2008 alussa. Suomalaisia on mukana noin 220. Kahteen joukko-osastoon osallistuminen on Järvenpään mukaan sotilaallisesti järkevää sekä kaluston että henkilöstön kannalta. Rekrytoinnin osalta paikat on täytetty ja joukkojen koulutus alkaa Suomessa kesällä.

Yleisökysymykset

Keskustelu aiheesta oli vilkasta. Kysymyksiä esitettiin erityisesti päätöksenteosta: miten unionin 27 jäsenmaata voivat olla yksimielisiä joukkojen lähettämisestä ja kuinka ne voivat tehdä päätöksen niinkin nopeasti? Ylijohtaja Järvenpää myönsi, että päätösten tekemisellä on kiire, mutta hän korosti myös sitä, että poliittisia analyysejä tehdään unionissa koko ajan, joten tietoa on olemassa etukäteen – vain kriisin puhkeamisen ajankohtaa ei tiedetä, joten kriisitilanteiden ei pitäisi tulla tässä mielessä niin yllättäen. Kansallisesta päätöksenteosta kysyttiin myös, voiko päätöksentekoa viime kädessä estää, esim. presidentti? Lankia totesi, että päätöksentekoprosessissa kaikki tahot ovat hyvin informoituina koko ajan, joten kannat ovat tiedossa jo alkuvaiheessa.

Myös operaatioiden mahdollista kohdemaata tiedusteltiin. Järvenpää totesi Keski-Afrikan olevan yksi mahdollinen vaihtoehto, vaikkei tarkasti voidakaan sanoa, missä joukot tulevat mahdollisesti operoimaan. Joukkojen koko herätti myös kriittisiä kysymyksiä – miten 1500 sotilaan muodostama osasto riittää operaatioiden suorittamiseen kokoluokaltaan suuressa valtiossa, esim. Afrikassa? Pauli Järvenpää kertoi joukkojen resurssien tietenkin olevan rajalliset, mutta joukon tehtävänä saattaa esimerkiksi olla lentokentän haltuunotto, mihin taisteluosaston suuruus hyvin riittää.

Yleisöstä haettiin tietoa myös EU:n ja NATO:n suhteeseen. Ylijohtaja Järvenpään mukaan unionin ja puolustusliiton välinen side on mutkikas, mutta joukkojen rytmitys on tarkoitus hoitaa niin, ettei näiden kahden toimijan välille syntyisi päällekkäisyysongelmia joukkojen käytön suhteen. Niillä EU-mailla, jotka ovat Naton jäsenmaita, on kuitenkin tarkoitus käyttää samoja sotilaista sekä Naton että EU:n hallinnoimissa joukoissa. EU ja NATO pyrkivät toiminnassaan jatkuvaan vuoropuheluun, Järvenpää kertoi. Joukkojen komentokielenä on useimmiten englanti, mutta myös muut kielet kuten ranska riippuen osastoon osallistuvista jäsenmaista.

Lopuksi Lankia totesi, että nopean toiminnan joukoilla ei voisi olla laveampaa pohjaa operaatioihin osallistumiseen: yksimielisyys unionissa, kolme lukkoa Suomessa sekä YK:n valtuutus operaatioissa. Järvenpää totesi myös, ettei Suomi ole lähdössä soitellen sotaan. Valmistautumiseen ja koulutukseen panostetaan erittäin paljon.

Teksti: Uudenmaan Eurooppa-tiedotuksen aluetiedottaja Heidi Lempinen

Puolustusministeriön verkkosivut

Euroopan unionin neuvoston verkkosivut

Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi sotilaallisesta kriisinhallinnasta ja eräiksi siihenHE 5/2006

Euroopan unionin yhteinen ulko-ja turvallisuuspolitiikka, ulkoasiainministeriön verkkosivut