EU:n turvatakuilla Suomelle vahva poliittinen ja periaatteellinen merkitys
EU:n Lissabonin-sopimukseen sisältyvä lauseke keskinäisen avunannon velvoitteista eli niin sanotut turvatakuut velvoittavat nimenomaan jäsenvaltioita, arvioi ulkoministeriön poliittinen valtiosihteeri Teija Tiilikainen julkistaessaan 10. huhtikuuta asiaa koskeneen selvityksensä, joka on mainittu hallitusohjelmassakin. Turvatakuut saattavat pitkällä tähtäimellä tarjota perusteen unionin puolustusyhteistyön kehittämiselle, mutta niillä ei ole välittömiä vaikutuksia EU:n sotilaallisiin yhteistyöjärjestelmiin tai jäsenmaiden yhteisiin valmiuksiin, Tiilikainen katsoo.
Turvatakuulauseke on yksi osa EU-jäsenvaltioiden laajaa solidaarisuutta. Valtaosalle EU:n jäsenmaista eli 21:lle Naton yhteinen puolustus tarjoaa edelleen perustan puolustusyhteistyölle. Lausekkeella ei luoda EU:lle sotilaallisia johtamisjärjestelmiä. Pidemmällä tähtäimellä sekä Naton oma kehitys että Euroopan turvallisuuspoliittisen tilanteen kehittyminen vaikuttavat tämän Lissabonin sopimukseen kirjatun keskinäisen avunannon lausekkeen merkitykseen, Tiilikainen painottaa.
Ei EU:n toimivaltaa, vaan jäsenmaiden asia
Tiilikainen arvioi EU:n turvatakuulauseketta selvityksessään oikeudellisesta, poliittisesta ja sotilaallisesta näkökulmasta. Oikeudellisesti lauseke luo yhtäläisen kansainvälisoikeudellisen velvoitteen kaikille jäsenmaille, ei EU:lle. Lauseke velvoittaa avunantoon jäsenmaahan tai jäsenmaihin kohdistuvan alueellisen hyökkäyksen tilanteessa. Päätös avunannon täytäntöönpanosta tulee Tiilikaisen mukaan tehdä jäsenmaiden kesken yksimielisesti.
Tiilikaisen mukaan on myös mahdollista, että lauseketta voitaisiin soveltaa myös muussa kuin varsinaisessa sotilaallisen uhan tilanteessa. Se, mitä tämä voisi käytännössä tarkoittaa, jää nähtäväksi ja myöhempään tulkintaan. Lissabonin sopimuksen ratifiointiprosessi on parhaillaan menossa EU:n jäsenmaissa.
Lauseke ei vähennä tarvetta kansainväliseen puolustuspoliittiseen yhteistyöhön
Tiilikainen katsoo selvityksessään, että Suomelle Lissabonin sopimuksen turvatakuulausekkeella on vahva poliittinen ja periaatteellinen merkitys. Sopimuksen voimaanastumisen yhteydessä tulisi hänen mukaansa Suomessa arvioida, missä määrin velvoitteen sisältöön sitoutumista olisi perusteltua korostaa vahvemmin.
Suomessa tulisi myös arvioida, tulisiko maassamme varautua lainsäädännöllisesti toiselle valtiolle voimakeinoin annettavaa apua koskevaan tilanteeseen. Tällä hetkellä Suomen lainsäädännössä ei mitään tämänkaltaisia kirjauksia ole olemassa, Tiilikainen totesi.
Avunantovelvoitteella ei Tiilikaisen mukaan ole välittömiä vaikutuksia Suomen sotilaalliseen varautumiseen niin kauan kun se ei heijastu EU:n yhteisessä valmiusjärjestelmässä tai puolustussuunnittelussa. Turvatakuulauseke ei myöskään vähennä Suomen tarvetta osallistua muissa yhteyksissä tapahtuvaan kansainväliseen puolustuspoliittiseen yhteistyöhön tai kriisinhallintayhteistyöhön.
Tiilikainen arvioi, että esimerkiksi puolustuspoliittisen yhteistyön syventäminen Pohjoismaiden välillä tai Naton rauhankumppanuuden puitteissa toteutuva yhteistyö ja yhteensopivuuden kehittäminen voivat päinvastoin olla EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa tukevia järjestelyjä.
Selvitys osa hallitusohjelmaa
Ulkoministeriössä tehdyt nyt valmistunut Teija Tiilikaisen selvitys ja aiemmin joulukuussa 2007 Antti Sierlan laatima Nato-selvitys ovat molemmat osa pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen hallitusohjelmaa. Tiilikainen alleviivasi, että hänen tekemänsä selvitys pyrkii avaamaan Lissabonin sopimuksessa olevan turvatakuulausekkeen merkitystä, eikä antamaan poliittisia johtopäätöksiä.
