Euroopan naapuruuspolitiikka
ENP:n avulla tuetaan naapurimaita poliittisesti ja taloudellisesti. Keskeisenä tavoitteena on muun muassa perusihmisoikeuksien ja demokratian edistäminen EU:n lähialueilla.
Vuonna 2004 ryhdyttiin Euroopan komission aloitteesta kehittämään uutta kumppanuuspolitiikkaa EU:n ja sen itäisten ja eteläisten naapurimaiden välille. Tämän naapuruuspolitiikan kautta EU tukee kumppanimaitaan poliittisesti ja taloudellisesti. Tavoitteina ovat muun muassa markkinatalouden ja demokratian vahvistaminen, hyvien hallintotapojen ja ihmisoikeuksien edistäminen kumppanimaissa sekä myös EU:n omien etujen, kuten energian saannin turvaaminen ja laittoman maahanmuuton estäminen. Kumppanuuspolitiikan keinoin pyritään kohentamaan elintasoa EU:n lähialueilla ja luomaan siten turvallisuutta. EU myös toimii aktiivisesti ehkäistäkseen ja ratkoakseen konflikteja lähialueillaan.
EU:n naapuruuspolitiikassa on mukana 16 maata: Algeria, Armenia, Azerbaidzan, Egypti, Georgia, Israel, Jordania, Libanon, Libya, Marokko, Moldova, Palestiinalaishallinto, Syyria, Tunisia, Ukraina ja Valko-Venäjä
Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) toteuttamisessa hyödynnetään monia jo olemassa olevia yhteistyökanavia, kuten EU:n ja Välimeren maiden Barcelonan prosessina tunnettua kumppanuutta. Kumppanuusmaiden ja EU:n välillä on assosiaatio- ja muita yhteistyösopimuksia, joiden tavoitteita syvennetään maakohtaisilla toimintasuunnitelmilla. Kolmesta viiteen vuoteen kestävä toimintasuunnitelma laaditaan kunkin maan tarpeet ja mahdollisuudet huomioon ottaen. Toimintasuunnitelmassa voidaan esimerkiksi painottaa julkisen sektorin uudistuksia tai oikeusjärjestelmän kehittämistä. Vaikka naapuruuspolitiikan tavoitteena on tuoda EU:n naapurimaita lähemmäs eurooppalaisia arvoja ja markkinatalouden rakenteita, se ei kuitenkaan tähtää laajentumisneuvotteluihin kumppanimaiden kanssa.
Esimerkkejä naapuruuspolitiikan keinoista:
- Edistetään naapurimaiden mahdollisuuksia päästä EU:n sisämarkkinoille keventämällä tuotteiden testaus- ja sertifiointimenettelyjä
- Yhteistyö ulko- ja turvallisuuspolitiikan alueella: kumppanimaalle voidaan tarjota mahdollisuutta osallistua yhteiseen koulutukseen ja harjoituksiin. Esimerkki syventyneestä yhteistyöstä on Marokon osallistuminen EU:n Althea-kriisinhallintaoperaatioon Bosniassa.
- EU kannustaa kumppanimaitaan edistämään ympäristönsuojelua ja panemaan täytäntöön kansainvälisiä ympäristösopimuksia.
- Yhteistyö koulutuksen ja tutkimuksen alueilla, esimerkiksi yhteisiä nuorisovaihdon ohjelmia ja tutkimushankkeita.
- EU:n asiantuntija-avun tarjoaminen rajahallinnon kehittämisessä sekä maahanmuutto- ja turvapaikka-asioiden käsittelyssä.
- Viisumimenettelyjä keventämällä edistetään laillista lyhytaikaista oleskelua unionin alueella
Joulukuussa 2007 julkaistussa tiedonannossa EU:n ulkosuhdekomissaari Benita Ferrero-Waldner kehottaa EU:ta panostamaan enemmän naapuruuspolitiikan käytännön lujittamiseen. Vuoden 2008 painopisteitä naapuruuspolitiikassa ovat erityisesti kauppaan ja liikkuvuuteen liittyen toimien tehostaminen ja EU:n lähialueiden lukkiutuneiden konfliktien ratkaisu. Keväällä 2008 julkaistaan kumppanimaiden kehitystä käsittelevä tiedonanto.
Euroopan naapuruuspolitiikka sai uuden alueellisen ulottuvuuden EU:n laajennuttua Mustallemerelle vuonna 2007. Mustanmeren synergiaksi nimetyllä aloitteella EU pyrkii kehittämään yhteistyötä alueen maiden kanssa muun muassa liikenteen ja energiaturvallisuuden alueilla.
Naapuruuspolitiikkaa rahoitetaan vuosina 2007-2013 yhtenäisellä Euroopan naapuruuden ja kumppanuuden rahoitusvälineellä, jonka budjetti on 12 miljardia euroa. Tulevina vuosina yksi keskeisistä painopisteistä naapuruuspolitiikassa tulee olemaan raja-alueyhteistyön korostaminen maa- ja merirajoilla.
Lähteitä ja linkkejä:
Yhdessä onnistumme-Euroopan naapuruuspolitiikka ( Euroopan komissio, 2006)
Naapuruuspolitiikka käsittelevä sivusto (englanniksi)
