Kesämökkijärvellä voi kalastaa edelleen ilmoittamatta saalista
Euroopan komissio valmistelee parhaillaan ehdotusta uudeksi kalastuksenvalvontajärjestelmäksi. Ehdotuksen yhtenä tarkoituksena on mahdollistaa tietyntyyppisen virkistyskalastuksen valvonta; tähän asti vain ammattikalastajien saaliita on valvottu.
Euroopan komission ehdotus perustuu siihen, että uhanalaisten kalakantojen virkistyskalastukselle tarvitaan säännöt. Virkistyskalastusta ei ole tähän mennessä valvottu lainkaan, vaikka se voi olla määrältään jopa 50 prosenttia tietyn maan pyyntikiintiöstä. Ehdotuksella pyritään siis turvaamaan kalakantojen kestävä taso merissä ja estämään tiettyjen kalalajien liikapyynti. Asetusluonnoksen tarkoituksena ei siis ole valvoa jokaista suomalaista virvelinheittäjää − eikä se olisi käytännössä mahdollistakaan, sillä kalastus suomalaisilla makean veden järvillä ei edes kuulu EU:n kalastuspolitiikan piiriin.
Komission ehdotus uudesta kalastuksenvalvontajärjestelmästä koskisi ainoastaan pientä osaa vapaa-ajan kalastuksesta: ilmoitusvelvollisuutta esitetään ainoastaan liikakalastetuille kalakannoille, joiden suojelemisesta on laadittu monivuotiset suunnitelmat. Ainoat Itämeren kalalajit, joiden virkistyskalastus tulisi ehdotuksen perusteella osittain luvanvaraiseksi, ovat turska ja ankerias. Lisäksi on huomioitavaa, että asetus koskee vain merialueita, eli esimerkiksi Suomen lukemattomilla järvillä kalastusta harrastavat mökkeilijät eivät olisi ilmoitusvelvollisia.
Virkistyskalastuksen valvontajärjestelmästä noussut keskustelu perustuu EU:n koko kalastuksenvalvontajärjestelmän uudistamiseen. EU:n yhteisen kalastuspolitiikan yhtenä tarkoituksena on se, että kaloja ei pyydettäisi enempää kuin kalakannat kestävät. Yhteisen kalastuspolitiikan säädökset ovat tähän asti koskeneet ainoastaan ammattikalastajia, joiden saaliit ovat olleet valvonnan alaisia ja kiintiöihin perustuvia. Ammattikalastajille asetettujen tarkkojen kiintiöiden rinnalla olisikin epäloogista, että samalla virkistys- ja urheilukalastajat saavat pyytää uhanalaisia kalakantoja rajoituksetta. Vuosittain arvioitavat kalastuskiintiöt perustuvat nimittäin tutkijoiden, järjestöjen, kalastusteollisuuden ja muiden tahojen yhteistyössä tekemiin arvioihin kalakannoista, joten oleellista arvioinnin kannalta on se, että todelliset pyyntimäärät ovat tiedossa.
Ehdotuksen yksityiskohdat ovat vielä auki. Monista kysymyksistä, kuten esimerkiksi valvonnan alaisten alusten koosta ja pyyntimenetelmistä on vielä sovittava. Suomen kantaa asetukseen valmistellaan parhaillaan maa- ja metsätalousministeriössä, josta se annetaan eduskunnalle.
Teksti: Anni Lehtonen, Kanta-Hämeen Eurooppatiedotus
Lisätietoja:
Komission ehdotus neuvoston asetukseksi yhteisön kalastuksenvalvontajärjestelmästä