EU:n ilmasto- ja energiapaketti

EU:n tavoitteena on muun muassa lisätä biopolttoaineen osuus 10%:iin polttoaineista vuoteen 2020 mennessä. Kuva: Euroopan komissio.

Euroopan komissio julkisti 23.1.2008 esityksen ilmasto- ja energiapaketiksi. Sen avulla pyritään lisäämään energiatehokkuutta ja uusiutuvan energian käyttöä sekä vähentämään hiilidioksidipäästöjä Euroopan unionissa.

Euroopan unionin neuvosto käsittelee komission ehdotukset yhteispäätösmenettelyssä Euroopan parlamentin kanssa. Molemmat hyväksyivat komission esityksen EU:n ilmasto- ja energiapaketiksi vuoden 2008 lopulla.

Taustalla globaali pyrkimys kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi

Ilmaston lämpeneminen on maailmanlaajuinen ongelma, jonka torjuminen vaatii kansainvälistä yhteistyötä. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n mukaan jopa 1-2 asteen lämpeneminen aiheuttaisi todennäköisesti merkittäviä haittavaikutuksia maapallon ekosysteemeille ja vesivaroille. Tämän pohjalta EU haluaa kansainvälisellä tasolla ilmastonmuutoksen torjunnan tavoitteeksi, ettei maapallon keskilämpötila nousisi yli kahta astetta esiteollisen ajan tasosta.

Tärkein kansainvälinen sopimus ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on YK:n niin sanottu ilmastosopimus, joka astui voimaan 1994. Sopimusta täsmentää 16.2.2005 voimaan tullut Kioton pöytäkirja. Siinä asetetaan tarkat tavoitteet kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämiseksi. Kehitysmaille ei ole astettu sitovia päästövähennysvelvoitteita, sillä on katsottu, että päästöt ovat lähtöisin teollisuusmaista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö päästöjä pyrittäisi vähentämään erinäköisillä toimilla kaikkialla maailmassa.

Kioton pöytäkirja velvoittaa kehittyneet maat vähentämään kuuden kasvihuonekaasun päästöjä 5,2 %:lla vuoden 1990 tasosta vuosina 2008-2012. Sitova yleistavoite on jaettu maakohtaisiksi velvoitteiksi ja jokainen maa voi itse päättää, millä keinoin vähennysvelvoitteensa hoitaa. Tähän mennessä pöytäkirjan on ratifioinut 182 maata (13.5.2008). Koska Yhdysvallat on jättäytynyt pöytäkirjan ulkopuolelle, mitä luultavimmin yhteiseen 5,2 %:n vähennystavoitteeseen ei tulla pääsemään. Neuvottelut uudesta sopimuksesta, joka käsittää Kioton pöytäkirjan jälkeisen ajan vuoden 2012 jälkeen, on kuitenkin jo aloitettu ja ne pyritään saamaan päätökseen vuoden 2009 loppuun mennessä.

Euroopan unioni askeleen muita edellä

Euroopan yhteisö ja silloiset jäsenvaltiot (EU-15) ratifioivat Kioton pöytäkirjan vuonna 2002. Velvoitteeksi tuli vähentää kasvihuonepäästöjä yhteensä 8 % vuoden 1990 tasosta vuosina 2008-2012. Kaikille jäsenvaltioille jaettiin tämän pohjalta maakohtaiset velvoitteet ja Suomen tavoitteeksi tuli vakiinnuttaa päästönsä vuoden 1990 tasolle. Sittemmin myös vuoden 2004 jälkeen Euroopan unioniin liittyville maille on asetettu Kioton pöytäkirjan mukaiset vähennysvelvoitteet (Maltaa ja Kyprosta lukuun ottamatta).

Maakohtaiset Kioton pöytäkirjan asettamat velvoitteet:

EU:n jäsenmaat vuonna 2002	Päästövähennys- velvoite
Luxemburg	-28 %
Saksa	-21 %
Tanska	-21 %
Itävalta	-13%
Iso-Britannia	-12,5 %
Belgia	-7,5 %
Italia	-6,5 %
Alankomaat	– 6 %
Ranska	0 %
Suomi	0 %
Ruotsi	+4 %
Irlanti	+13 %
Espanja	+15 %
Kreikka	+25 %
Portugali	+ 27%
Koko EU-15	-8 %

Lähde: Ympäristöministeriö

Euroopan komission tammikuussa 2007 antamassa strategisessa energiakatsauksessa otettiin askel eteenpäin. Ehdotettiin unionin yhteisiä, muista riippumattomia tiukempia tavoitteita. Taustalla oli ilmastonmuutos, mutta myös huoli usean maan riippuvuudesta tuontienergiasta, muun muassa maakaasusta.

Eurooppa-neuvosto vahvisti samana keväänä 2007 huippukokouksessaan komission esittämät tavoitteet. Vuoteen 2020 mennessä päätettiin:

Vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä 20 %:lla vuoteen 1990 verrattuna.
Nostaa uusitutuvien energialähteiden osuus 20 %:iin EU:n energian loppukulutuksesta.
Lisästä energiatehokkuutta 20 %:lla.
Lisätä biopolttoaineen osuus 10 %:iin liikenteen polttoaineista.

Lisäksi EU:n tavoitteena on saada voimaan uusi maailmanlaajuinen sopimus vuoden 2012 jälkeiselle ajalle, joka sitouttaisi kaikki maat päästövähennyksiin. Samalla EU ajaa kehittyneille maille uutta tavoitetta – kasvihuonepäästöjen vähentämistä 30 %:lla vuoteen 2020 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon. Mikäli kansainvälinen sopimus saadaan aikaiseksi, sitoutuu EU tähän tavoitteeseen.

Paketissa useita lainsäädäntöehdotuksia

Unionin asettamien niin sanottujen 20-20-20 -tavoitteiden lisäksi ilmasto- ja energiapaketti sisältää useita lainsaadäntöehdotuksia:

Ehdotus EU:n päästökauppadirektiivn muuttamiseksi (koskisi päästökauppajaksoa 2013-2020).
Ehdotus taakanjaosta päästöjen vähentämiseksi myös päästökaupan ulkopuolisilla sektoreita (mm. liikenne, maatalous, jätteiden käsittely, rakentaminen).
Ehdotus uusiutuvan energian direktiiviksi, jolla lisätään uusiutuvan energian käyttöä (RES-direktiivi).
Direktiiviehdotus hiilidioksidin talteenotosta ja varastoinnista (CCS-direktiivi).
Tiedonanto kestävistä hiilidioksiditeknologioista.
Suuntaviivat uusista ympäristönsuojelun valtiontuista.
Asetusehdotus autojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi.
Ehdotus autojen renkaiden ilmanpaineiden seurantajärjestelmästä ja renkaiden energiatehokkuudesta.
Ehdotus autojen ilmastointilaitteiden päästöjen vähentämisestä.

Valtioneuvosto hyväksyi 6.11.2008 Suomelle ilmasto- ja energiastrategian, joka käsittelee ilmasto- ja energiapoliittisia toimenpiteitä vuoteen 2020 asti. Strategia osoittaa, että asetettuja tavoitteita ei saavuteta ilman merkittäviä uusia ilmasto- ja energiapoliittisia toimenpiteitä.

Suomen vuoden 2008 ilmasto- ja energiastrategia (Työ- ja elinkeinoministeriön verkkosivut)

pdf Valtioneuvoston selonteko pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiasta 6.11.2008

Euroopan unionin päästökauppajärjestelmä

Tällä hetkellä päästökaupassa on mukana noin 10 000 EU:ssa toimivaa suurta laitosta, joiden lasketaan aiheuttavan lähes puolet EU:n hiilidioksidipäästöistä. Kuva: UM/Mirja Porri

EU:n päästöt ovat noin 14 % koko maapallon päästöistä. Unionin päästökauppajärjestelmän ensimmäinen kausi alkoi vuonna 2005. Järjestelmällä pyritään vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä kustannustehokkaasti myöntämällä päästöoikeuksia tuotantolaitoksille kansallisen jakosuunnitelman mukaisesti. Tämän jälkeen ne laitokset, jotka eivät käytä koko oikeuttaan, voivat myydä päästöoikeuksiaan muille, jotka puolestaan eivät pysy niille asetetuissa päästörajoissa.

Päästökaupan piiriin kuuluvat polttoaineteholtaan yli 20 MW:n energiantuotantolaitokset, öljynjalostamot, koksaamot, rauta- ja terästehtaat, sementtitehtaat sekä paperi- ja kartonkitehtaat. Suomessa päästökauppa koskee noin 550 energiantuotanto- ja teollisuuslaitosta, jotka vastaavat noin puolesta koko maan päästöistä.

Kun päästökauppajärjestelmän kolmas kausi alkaa vuonna 2013, vähennetään jaettavia päästöoikeuksia entisestään. Niitä tullaan supistamaan vuosittain, jotta päästöjen vähennystavoitteisiin päästäisiin. Päästökaupan soveltamisalaan lisätään samalla uusia teollisia toimialoja ja uusia kaasuja, sekä pyritään saamaan hiilen talteenotto ja varastointi järjestelmän piiriin. Kolmannella kaudella siirrytään lisäksi kauppaamaan päästöoikeuksia kaikille avoimella huutokaupalla. Käytännössä kaikki EU:n toimijat voivat silloin ostaa päästöoikeuksia missä tahansa unionin maassa. Uudistettu päästökauppajärjestelmä kattaa yli 40% kokonaispäästöistä ja lentoliikennekin saadaan mukaan päästökaupan piiriin vuoteen 2020 mennessä.

Päästökaupan ulkopuoliset sektorit mukaan taakanjakoon

Päästökauppaan kuulumattomat toimialat, kuten rakentaminen, rakennusten lämmitys, asuminen, maatalous, liikenne ja jätehuolto vastaavat noin puolesta EU:n hiilidioksidipäästöistä. Komissio ehdottaa, että myös näille aloille asetettaisiin päästöraja joka olisi noin 10 % vuoteen 2020 mennessä vuoden 2005 päästömääriin verrattuna. Ehdotus sisältää jäsenmaille asetetut maakohtaiset tavoitteet. Suomen tulisi tämän mukaan vähentää edellä mainittujen alojen päästöjä 16 %:lla.

pdf Kasvihuonekaasupäästöjen maakohtaiset vähennystavoitteet vuoteen 2020 mennessä Lähde: Ympäristöministeriö.

Uusiutuvan energian direktiivi

Euroopan unionin tavoitteena on nostaa uusiutuvan energian osuus 20 %:iin energian loppukulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Uusiutuvia energialähteitä ovat sellaiset, jotka eivät lisää hiilidioksidipäästöjä. Tällaisia ovat muun muassa aurinkoenergia, vesivoima, tuulivoima, puuenergia, peltoenergia, biovoima ja lämpöpumput. Uusiutuvan energian niin sanottuun RES-direktiiviin on kirjattu jokaiselle jäsenvaltiolle omakohtaiset tavoitteet ja maat voivat itse päättää toimista, joilla tavoitteisiin pyritään pääsemään.

Suomen tulee komission ehdotuksen mukaan nostaa uusiutuvan energian osuus 38 %:iin loppukulutuksesta, eli lisäysvelvoite on 9,5 prosenttiyksikköä. Suomessa käytettävistä uusiutuvista energiamuodoista tärkeimpiä ovat bioenergia, varsinkin puu ja puupohjaiset polttoaineet, vesivoima, tuulivoima, maalämpö ja aurinkoenergia. Tällä hetkellä uusiutuvasta energiasta 70 % on metsäteollisuuden puuperäisiä sivutuotteita. Uusiutuvan energian lisäämisen katsotaan edellyttävän metsäteollisuuden sivutuotteiden ohella muun bioenergian (metsähakkeen, pellettien, peltobiomassan ja jätteiden) lisäkäyttöä, vesi- ja tuulivoiman sekä maalämmön hyvin suurta lisäystä sekä energiansäästötoimia.

RES-direktiivi sisältää myös kaikille jäsenmaille asetetun yhteisen tavoitteen nostaa biopolttoaineen osuus liikenteessä 10 %:iin vuoteen 2020 mennessä. Ehdotus on herättänyt laajaa keskustelua muun muassa siitä, siirretäänkö ruuan tuotannon kustannuksella liikaa peltoaluetta biopolttoaineiden tuotantoon tarkoitetuille viljelykasveille.

pdf Maakohtaiset tavoitteet uusiutuvan energian osuudelle loppukulutuksesta vuoteen 2020 mennessä.
pdf Uusiutuvan energian maakohtainen lisäys vuodesta 2005.
Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö.

Direktiiviehdotus hiilidioksidin talteenotosta ja varastoinnista

Niin kutsutulla CCS-direktiiviehdotuksella halutaan varmistaa, että hiilidioksidin talteenotto, siirto ja pitkäaikainen varastointi geologisiin muodostumiin tapahtuisivat ympäristön kannalta turvallisesti. Teknologia, jolla hiili otetaan talteen teollisuuden savukaasuista ja varastoidaan esimerkiksi käytöstä poistettuihin öljy- ja kaasukenttin tai suolaisiin pohjavesiesiintymiin on vielä kehitysvaiheessa. Eurooppa-neuvosto onkin päättänyt, että tekniikan kehitykseen panostetaan perustamalla 12 koevoimalaa vuoteen 2015 mennessä.

Liikennesektorin määräykset

On laskettu, että autonkäytön osuus EU:n koko hiilidioksidipäästöistä on 12 %. Päästöjen vähentämiseksi uusien henkilöautojen päästörajan tavoitteeksi on asetettu 120 g CO2 /km vuoteen 2012 mennessä. Se pyritään saavuttamaan parantamalla ajoneuvoteknologiaa ja lisäämällä biopolttoaineiden käyttöä.

Hollantilaisen TNO:n tekemän tutkimuksen mukaan henkilöautoissa on mahdollista säästää polttoainetta 3 % alhaisen vierintävastuksen renkaiden avulla ja 2,5 % rengaspaineen seurantajärjestelmän avulla. Polttoaineen kulutus vähenee kun alhaisen vierintävastuksen renkaat vähentävät renkaan vieriessä syntyvää vastusta. Rengaspaineen seurantajärjestelmä taas varoittaisi alhaisesta rengaspaineesta, joka voi kuljettajan huomaamatta pienentyä 3–6 % kuukaudessa. Liian pieni rengaspaine voi laskelmien mukaan lisätä polttoaineenkulutusta jopa 4 %. Komissio ehdottaa kaikkiin uusiin ajoneuvoihin pakollisiksi rengaspaineen seurantajärjestelmää sekä alhaisen vierintävastuksen renkaita vuoteen 2012 mennessä. Päästöjä pyritään vähentämään myös muun muassa asettamalla polttoainetehokkuuden vähimmäisvaatimukset ilmastointilaitteille.

Ilmasto- ja energipaketin kustannukset

Uusiutuvan energian hyödyistä ollaan laajalti yhtä mieltä. Ilmastonmuutoksen torjunnan lisäksi katsotaan, että fossiilisten polttoaineiden (esim. öljy, maakaasu, kivihiili) tuonnin väheneminen säästää rahaa. Uuusiutuvia energialähteitä monipuolistamalla varmistetaan samalla, että EU on nykyistä paremmin suojassa ulkopuolisilta energiakriiseiltä.

Komissio arvioi, että saavuttamalla uusiutuvalle energialle asetetut tavoitteet tuotetaan vuosittain 600–900 miljoonaa tonnia vähemmän hiilidioksidipäästöjä. Samalla fossiilisia polttoaineita, joista suurin osa tuodaan muualta, säästyisi vuosittain 200–300 miljoonaa tonnia ja energiansaanti olisi paremmin turvattu. Yllä mainittujen hyötyjen kustannus vuositasolla on arvioitu olevan noin 13–18 miljardia euroa. Vastapainoksi on laskettu, että uusiutuvien energialähteiden hyödyntäminen auttaa lisäämään paikallisia ja alueellisia työllistymismahdollisuuksia. Komission arvion mukaan ilmasto- ja energiapaketti synnyttäisi noin miljoona uutta työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä juuri esimerkiksi uusiutuvaan energiaan liittyvillä toimialoilla.

Kun uusiutuvien energialähteiden käyttö lisääntyy ja teknologia kehittyy, odotetaan uusiutuvan energian kustannusten alenevan. Samalla fossiilisten polttoaineiden, erityisesti öljyn hinnan odotetaan jatkavan kallistumistaan. Maailmanlaajuisesti investoinnit uusiutuvaan energiaan lisääntyivät 43 % vuonna 2007 ja vuoteen 2016 mennessä odotetaan aurinkovoimasta, tuulivoimasta, biopolttoaineista ja polttokennoista saatavien tulojen kasvavan noin 150 miljardiin euroon.

Päästökaupan tuloiksi arvioidaan noin 50 miljardia euroa vuoteen 2020 mennessä. Tulot kertyisivät jäsenmaille ja ne tulisi käyttää ympäristönsuojelun kehittämiseen, kuten esimerkiksi päästöjen vähentämiseen, metsänhävityksen välttämiseen ja uusiutuvan energian käytön sekä hiilen talteenoton ja varastoinnin edistämiseen. Lisäksi komissio ehdottaa, että osa päästöoikeuksista ohjattaisiin köyhimpien jäsenmaiden käyttöön.

Kaiken kaikkiaan komissio on arvioinut ilmasto- ja energiapaketin kustannukseksi noin 0,6 % bruttokansantuotteesta (BKT) per vuosi Euroopan unionissa. Rahoitus tulee jäsenmaiden kansallisista budjeteista ja yksityisen sektorin sijoituksista.