Miten vastaat eurovaalikoneessa?
Ehdokkaan valitseminen Euroopan parlamenttiin ei ole helppoa. Eurovaalikoneet tuovat omanlaisensa helpotuksen pulmaan, mutta koneiden kysymykset ovat usein hankalia ja taustatiedot puuttuvat. Tässä eräitä mutkikkaita aiheita, joista on hyvä tietää kun vaalikoneissa vastaa.
Maatalousyrittäjät saavat tukea peltohehtaarien ja kotieläinten määrän mukaan, minkä toivotaan vähentävän ylituotantoa. (Kuva: Euroopan komissio)EU:n budjetti eroaa jäsenmaiden talousarvioista
EU:n budjetista puuttuvat muun muassa sosiaali- ja eläketurva, terveydenhuolto ja koulutus, sillä näistä jäsenmaat päättävät itse. EU:n noin 133 miljardin suuruinen talousarvio jakaantuu kuuteen eri osa-alueeseen, joista suurimmat liittyvät maatalouteen (42%) ja EU:n kilpailukyvyn ja työllisyyden eli kestävän kasvun kehittämiseen (45%). Maatalouden määrärahoista 73,3% jaetaan tulotukena maatalousyrittäjille. Kestävän kasvun määrärahoista yli 61% ohjataan vähiten kehittyneille alueille ja jäsenvaltioille muiden etumatkan kuromiseksi. Loput budjetin sektoreista ovat hallinto, EU maailmanlaajuisena toimijana ja kansalaisuus, vapaus, turvallisuus sekä oikeus.
Suomen budjettiin (46 miljardia euroa) verrattuna talousarvio vaikuttaa suurelta, mutta se on moninkertaisesti suurten valtioiden talousarvioita pienempi (Saksa ja Ranska, molemmat noin 1100 miljardia euroa). Vuonna 2009 Suomi maksaa EU:n budjettiin 1 825 miljoonaa euroa. Suomen tulot EU:lta ovat yhteensä 1 172 miljoonaa euroa, joista valtaosa eli 895 miljoonaa euroa suunnataan maataloustukiin. EU:n budjetista päättää Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto komission ehdotuksen pohjalta. EU:n talousarvio ei voi olla alijäämäinen. Kaikki EU:n menot on siis katettava tuloilla, joita saadaan pääosin bruttokansantuloon perustuen jäsenmailta. Muita pääasiallisia tuloja ovat tulli- maataloustuotteiden tuontimaksut sekä arvonlisäverotulot.
Lisätietoa
EU:n talousarvio vuodeksi 2009 lyhyesti
EU:n talousarviosta Eurooppatiedotuksen sivuilla
Talousarvioista EU:n portaalissa
Jäsenmaat määrittävät EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa
EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) kuuluu siihen politiikan alaan, jossa jäsenvaltiot ovat jättäneet itselleen päätäntäoikeuden. Eurooppa-neuvosto, joka koostuu jäsenvaltioiden hallituksista ja valtionpäämiehistä, määrittää YUTP:lle periaatteet. Varsinaiset päätökset tekevät EU:n neuvostossa maiden ulkoministerit annettujen suuntaviivojen perusteella.
YUTP perustetiin Maastrichtin sopimuksen yhteydessä 1992 ja se koostuu sotilaallisesta ja siviilikriisinhallinnasta. Kriisinhallintaoperaatioita on käynnissä tällä hetkellä 12, joista suurin osa on siviilikriisinhallintaa. YUTP:n ongelmana on perinteisesti ollut hajanaisuus, kun maat ovat reagoineet ulkopolitiikassa eri äänin. Yhtenäisyyttä ja diplomaattista painoarvoa luomaan on perustettu YUTP:n korkean edustajan virka, jota toimittaa espanjalainen Javier Solana.
Lisätietoa
Ulko- ja turvallisuuspolitiikka EU:n portaalissa
Ulkoministeriön tietoa YUTP:sta
Maatalouspolitiikalla rohkaistaan vastaamaan maataloustuotteiden kysyntään
EU:n maatalouspolitiikkaa on viime vuosina uudistettu ja sillä on pyritty saamaan viljelijät tuottamaan markkinoiden kysyntää vastaavia tuotteita. Vuonna 2003 EU lakkautti tuotantomääriin perustuvan tuenjakojärjestelmän, joka kannusti ylituotantoon, painoi maataloustuotteiden hintoja alas ja teki viljelijät EU-tuista riippuvaisemmiksi. Nyt viljelijä saa tilatukea eli tukea peltohehtaarien ja kotieläinten määrän mukaan, ei tuotantomäärien perusteella. Viljelijät myös valitsevat viljeltävät tuotteet vapaammin. EU-tuen saamiseksi viljelijöiden on noudatettava määriteltyjä vaatimuksia koskien mm. elintarvikkeiden turvallisuutta, eläinten hyvinvointia ja ympäristöä. Tuista ohjataan yhä enemmän varoja maaseudun kehittämiseen. Maataloustuki käsittää noin 40% EU:n koko budjetista eli noin 55 miljardia euroa vuodessa.
Suomi saa EU:lta suoria tulotukia 90% tilatukien muodossa ja 10% tuotantoon sidottuna. Suomessa käytetään ns. yhdistelmämallia, jossa tilatuki määrittyy pääosin alueen keskimääräisen tukitason perusteella, mutta myös viljelijän aiempien tukimäärien perusteella. Tukien irrottaminen tuotannosta on ongelmallista, sillä markkinahinnat eivät kata tuotantokustannuksia Suomen pohjoisilla leveysasteilla. Suomelle tärkeää on, että epäsuotuisilla alueilla säilyy mahdollisuus tuotantosidonnaisiin tukiin ja että naudanlihasektorilla maksetaan edelleen tuotantosidonnaisia tukia. Suomi on saanut uusista säännöistä poiketen maksaa 10% EU-tuista tuotantoon sidottuina, kun se muille on 3,5 % (Slovenia 6%).
Suomi tukee maatalouttaan myös kansallisesti, mistä täytyy sopia komission kanssa. Kiistelyjä onkin ollut siitä, miten suureksi määritellä EU-tukiin vaikuttava vaikeiden luonnonolojen haitta ja kuinka paljon Suomi saa maksaa omia tukia rikkomatta EU:n kilpailulainsäädäntöä.
Lisätietoa
EU:n yhteinen maatalouspolitiikka Maa- ja metsätalousministeriön sivuilla
EU:n maahanmuuttopolitiikalla vastauksia tulevaisuuden työvoimapulaan
EU:n yhteisestä maahanmuuttopolitiikasta sovittiin Eurooppa-neuvostossa vuonna 1999 ja viimeksi sitä on päivitetty kesällä 2008. EU on pyrkinyt yhtenäisempään maahanmuuttopolitiikkaan, vaikka monessa aiheessa lainsäädäntöjen yhdenmukaistamisessa ei ole päästy pitkälle. Jäsenmaiden maahanmuuttotilanteet ovat hyvin erilaisia: Etelä-Euroopan valtiot ovat paitsi merkittävän laillisen maahanmuuton vastaanottajia, myös kohdemaita laittomalle maahanmuutolle. Toisaalta on otettava huomioon ero EU:n sisäisen ja EU:n ulkopuolelta tulevan maahanmuuton välillä: EU:n noin kolmesta miljoonasta maahanmuuttajasta 40% tulee toisesta EU-maasta. Suomeen muutti vuonna 2008 noin 29 000 tuhatta ihmistä, joista EU-maista tulevia oli hieman alle puolet.
Noin 20 000 ihmistä hakee EU:sta turvapaikkaa kuukausittain.Jäsenmaat päättävät edelleen itsenäisesti, kuinka paljon maahanmuuttajia he päästävät alueilleen. Euroopan unionin politiikan taustalla on kuitenkin tarve ylläpitää maahanmuuttoa työvoimapulan estämiseksi. Työikäisen väestön määrän EU:ssa odotetaan vähentyvän lähes 50 miljoonalla vuoteen 2060 mennessä huolimatta nykyisestä maahanmuuttotahdista.
EU:n turvapaikkapolitiikka perustuu Geneven yleissopimuksen soveltamiseen. Sopimuksessa keskeistä on palautuskielto, jonka mukaan valtio ei saa palauttaa pakolaista alueelle, joissa uhataan hänen henkeään ja vapauttaan. EU antaa taloudellista tukea jäsenmaille pakolaisten vastaanottamiseen niin, että kustannukset jakautuvat valtioiden kesken ja että muutkin kuin vastaanottava jäsenvaltio osallistuu menojen kattamiseen. Vuonna 2008 EU:sta haki turvapaikkaa 238 000 ihmistä, joista eniten haki Ranskaan, Iso-Britanniaan ja Saksaan. Hakijamäärä suhteutettuna maan väkilukuun oli suurin Maltalla ja Kyproksella. Kaikista hakemuksista 73% hylättiin.
Lisätietoa
Eurostatin tilastoja maahanmuutosta vuonna 2008 (englanniksi)
EU:n maahanmuuttopolitiikka (englanniksi)
EU:n turvapaikkapolitiikka (englanniksi)
Eurovaalikoneita:
YLE
YleX:n meppimankeli
Helsingin Sanomat
Hufvudstadsbladet
MTV3
Eu Profiler
IRC-Galleria
Eurooppalainen Suomi
Eurooppanuoret
Sosiaalinen vaalikone
