Eväitä käytännön lobbaustyöhön
Mitä on lobbaus ja miten Euroopan parlamentin toimintaan voi vaikuttaa, muun muassa näihin kysymyksiin saatiin vastaus Euroopan parlamentin Suomen edustuston järjestämässä avoimessa seminaarissa syyskuisena iltapäivänä.
Seminaarin aihepiiriin johdatteli aluksi parlamentin Suomen edustuston päällikkö Pekka Nurminen. Nurmisen mukaan parlamentin valta suhteessa komissioon ja neuvostoon on kasvanut vuosien mittaan. Kasvanut vaikutusvalta on lisännyt myös lobbausta. Parlamentin toiminnasta eivät ole kiinnostuneita vain yritykset ja järjestöt, vaan lobbaajina toimivat myös jäsenvaltiot. Nurmisen mukaan myös Suomen hallituksella on strategia parlementtiin vaikuttamisesta.
Pk-yritykset ja kansalaisjärjestöt meppien suosiossa
Perinteisesti lobbaus on ymmärretty lähinnä suuryritysten ja vaikutusvaltaisten etujärjestöjen asioiden ajamisena, epämääräisenä kulisseissa tapahtuvana toimintana. Seminaarin puhujat haluavat selvästi muuttaa tämän kuvan. Brysselissä ammattilobbaajana työskentelevän Kai Hyttisen mukaan mepit ovat ennen kaikkea kiinnostuneita pienistä ja keskisuurista yrityksistä sekä kansalaisjärjestöistä.
Hyttinen myöntää, että määrällisesti eniten lobbausta parlamenttiin kohdistuu suurteollisuuden taholta. Hyttisen mukaan tämä ei automaattisesti takaa suuryrityksille suosiollista asemaa, vaan joskus jatkuva lobbaus voi myös johtaa kyllästymiseen. Näin on Hyttisen mielestä käynyt muun muassa lentoyhtiöille, joiden argumentit ”kaikki ovat jo kuulleet”. Suurteollisuuden intressejä ei voida jättää huomioimatta, sillä yritysten menestymisestä riippuu myös monien työpaikkojen kohtalo.”Se on aika vahva neuvotteluvaltti näinä aikoina” Hyttinen toteaa.
Kansalaiset aktiivisemmin mukaan
Entinen ministeri ja nykyinen europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen korostaa lobbauksen, ongelmista huolimatta, kuuluvan osaksi demokraattista päätöksentekoprosessia. Lobbaus mahdollistaa Pietilän mukaan erilaisten näkemysten ja vaihtoehtojen kuulemisen, jolloin päätöksenteon tueksi saadaan riittävästi informaatiota.
Pietikäinen kertoo itse kuuntelevansa mielellään eri tahojen näkemyksiä, mutta ei lupaa tukeaan jokaiselle kysyjällä. Kansalaisjärjestöiltä ja yksittäisiltä kansalaisilta Pietikäinen toivoo enemmän yhteydenottoja ja suurempaa aktiivisuutta EU-politiikan suhteen. Pietikäisen mukaan kansalaisjärjestöjen tulisi myös aktiivisemmin tehdä yhteistyötä keskenään ja verkostoitua yhteisten intressien puolesta.
”Kemut ei kannata”
Pietikäisen mukaan lobbaus ei välttämättä tarvitse tuekseen valtavaa rahallista panostusta, vaan tärkeintä on olla liikkeellä oikeaan aikaan ja oikealla asenteella. Pietikäisen sanoin ”kemut ei kannata”, eli meppejä ei tarvitse kestittää tuntikausia kestävillä illallisilla. Tehokkain tapa on varata aika tapaamiselle hyvissä ajoin, ja esittää asiansa lyhyesti ja ytimekkäästi. ”15 minuutin tapaaminen, jossa on yhdelle aaneloselle tiivistetty mistä on kyse”.
Pietikäinen kehottaa ennen tapaamista myös etukäteen asettumaan mepin saappaisiin ja miettimään mikä voisi olla se tekijä, jolla mepin saisi kiinnostumaan asiasta ja mitä itse voisi mepille tarjota. Tällä Pietikäinen ei viitta kosteisiin lounaisiin, vaan tietoon ja konkreettisiin ehdotuksiin, jonka avulla asiassa olisi mahdollista löytää eri osapuolia tyydyttävä ratkaisu. ”Olkaa osa ratkaisua” Pietikäinen kehottaa kansalaisjärjestön edustajia.
Pietikäisen mukaan lobbauksessa kannattaa aluksi olla yhteydessä mahdollisimman moneen meppiin, jotta tukea asialle varmasti löytyy.”Parlamentissa kulkee valtava määrä asioita, joten yksittäisen edustajan on mahdotonta olla perillä kaikesta ja pyrkiä vaikuttamaan jokaiseen lainmuutokseen”. Pietikäinen muistuttaa, että useimmat mepit ovat kuitenkin mielellään yhteydessä äänestäjiinsä – seuraavat vaalithan ovat aina tulossa.
Lisätietoja:
Vihreä kirja: Euroopan avoimuusaloite, jossa käsitelty lobbauksen roolia
Euroopan parlamentin Suomen edustuston kotisivut
Euroopan parlamentin sivuille koottuja artikkeleita lobbauksesta