Kansalaisten vaikutusmahdollisuudet kasvavat

Komissio vastaanottaa näkemyksiä eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta tammikuuhun 2010 saakka. Tämän jälkeen ehdotus siirtyy parlamentin ja neuvoston käsiteltäväksi. Kuva: Euroopan komissio.

Euroopan unionia on 2000-luvulla hanakasti arvosteltu kansalaisten suorien vaikutusmahdollisuuksien puuttumisesta. Unionin instituutioiden ja kansalaisten välille on nähty kasvaneen kuilun, joka on etäännyttänyt kansalaiset päätöksenteosta.

Arvostelusta viisastuneena EU:ssa on viime vuosina kiinnitetty entistä enemmän huomiota kansalaisten osallistumismahdollisuuksien parantamiseen. Kansalaisten näkemyksiä erityisistä teemoista on kerätty julkisten kuulemisten kautta, ja verkkoon on pyritty rakentamaan vuorovaikutteisuutta keskustelufoorumien ja blogien avulla.

Viimeisin konkreettinen kädenojennus on Lissabonin sopimuksen myötä käyttöön otettava eurooppalainen kansalaisaloite. Aloitteen myötä EU-kansalaiset saavat mahdollisuuden vaikuttaa suoraan EU:n lainsäädännön valmisteluun.

Aloite vaatii miljoonan kansalaisen allekirjoituksen

Lissabonin sopimuksessa uudelle kansalaisaloitteelle on määritelty vasta reunaehdot, ja komissio toivoo nyt kansalaisilta, organisaatioilta ja viranomaisilta näkemyksiä siitä, miten aloitteen käytännön toimeenpano tulisi toteuttaa.

Lissabonin sopimuksen mukaan aloitteeseen tarvitaan vähintään miljoonan kansalaisen allekirjoitukset merkittävästä määrästä EU:n jäsenmaita. Sopimuksessa myös tähdennetään, että aloite ei voi koskea mitä tahansa aihetta, vaan tavoiteltavan lainmuutoksen tulee kuulua EU:n toimivallan piiriin.

Käytännön toimeenpanon kannalta avoinna ovat kysymykset muun muassa siitä, kuinka monta allekirjoitusta kustakin maasta vaaditaan, ja mikä katsotaan ”merkittäväksi määräksi” jäsenmaita.

Aiheesta käytävän keskustelun herättämiseksi komissio on julkaissut niin kutsutun vihreän kirjan, johon on koottu käytännön toimeenpanoa koskevia kysymyksiä ja ehdotuksia.

Ympäristö on yksi teemoista, joihin kansalaiset voivat vaikuttaa eurooppalaisen kansalaisaloitteen myötä. Kuva: Euroopan komissio.

Käytännön haasteita riittää

Yksi pähkinä purtavaksi on kysymys siitä, kuinka monta allekirjoitusta yhdeltä jäsenmaalta vaaditaan. EU maiden väestöt kun vaihtelevat Maltan 410 000 asukkaasta Saksan 82 miljoonaan. Komission ehdottamana ratkaisu pulmaan on allekirjoitusten määrän suhteuttaminen maan väkilukuun niin, että aloitteen tulisi allekirjoittaa vähintään 0,2 prosenttia maan kansalaisista.

Harmaita hiuksia aiheuttaa myös kysymys allekirjoittajien alaikärajasta. Osallistumisoikeutta on ehdotettu sidottavaksi äänestysikärajaan, joka EU:ssa on yleisesti 18 vuotta. Poikkeuksen sääntöön muodostaa kuitenkin Itävalta, jossa äänestämään pääsevät jo 16 vuotta täyttäneet. Äänestysikärajan laskeminen on ajoittain noussut esille myös Suomessa, mutta todellista poliittista tahtoa siihen ei ole ollut. Kansalaisaloitteen kohdalla kysymyksen voidaan katsoa jälleen olevan ajankohtainen.

Monet ongelmat ovat yhteisiä

Kansalaisaloitteen vaikutuksia unionin päätöksentekoon päästään arvioimaan vasta tulevaisuudessa, mutta selvää kuitenkin on, että yhteiseurooppalaiselle aloitteelle on tilausta. Ylikansalliset kysymykset, kuten ympäristöongelmat vaativat tuekseen valtioiden rajat ylittävää politiikkaa. Tällöin on luonnollista, että myös kansalaisten vaikutusmahdollisuudet laajenevat kansallisten rajojen ulkopuolelle. Miten, siihen voit myös sinä vaikuttaa.

Komissio vastaanottaa kannanottoja eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta 31.1.2010 saakka.

Lisätietoja:

Julkinen kuuleminen eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta verkossa

Vihreä kirja eurooppalaisesta kansanaloitteesta

Sinun äänesi Euroopassa – komission kansalaisille suuntaamat verkkosivut