Ota kantaa eurooppalaiseen kansalaisaloitteeseen
Viimeisin konkreettinen kädenojennus on Lissabonin sopimuksen myötä käyttöön otettava eurooppalainen kansalaisaloite. Kuva: Euroopan komissio.Lissabonin sopimus tuo käyttöön eurooppalaisen kansalaisaloitteen. Komissio ottaa vastaan kannanottoja aiheesta 31.1.2010 saakka julkisen kuulemisen kautta.
EU:ssa on viime vuosina kiinnitetty entistä enemmän huomiota kansalaisten osallistumismahdollisuuksien parantamiseen. Kansalaisten näkemyksiä erityisistä teemoista on kerätty julkisten kuulemisten kautta, ja verkkoon on pyritty rakentamaan vuorovaikutteisuutta keskustelufoorumien ja blogien avulla.
Viimeisin konkreettinen kädenojennus on Lissabonin sopimuksen myötä käyttöön otettava eurooppalainen kansalaisaloite. Aloitteen myötä EU-kansalaiset saavat mahdollisuuden vaikuttaa suoraan EU:n lainsäädännön valmisteluun. Kansalaisaloitteen vaikutuksia unionin päätöksentekoon päästään arvioimaan vasta tulevaisuudessa, mutta selvää kuitenkin on, että yhteiseurooppalaiselle aloitteelle on tilausta.
Lissabonin sopimuksessa kansalaisaloitteelle on määritelty vasta reunaehdot, ja komissio toivoo nyt kansalaisilta, organisaatioilta ja viranomaisilta näkemyksiä siitä, miten aloitteen käytännön toimeenpano tulisi toteuttaa. Aiheesta käytävän keskustelun herättämiseksi komissio on julkaissut niin kutsutun vihreän kirjan, johon on koottu käytännön toimeenpanoa koskevia kysymyksiä ja ehdotuksia. Lisäksi komissio on avannut aiheesta julkisen kuulemisen, joka on auki 31.1.2010 saakka.
Käytännön haasteita riittää
Lissabonin sopimuksen mukaan aloitteeseen tarvitaan vähintään miljoonan kansalaisen allekirjoitukset merkittävästä määrästä EU:n jäsenmaita. Sopimuksessa myös tähdennetään, että aloite ei voi koskea mitä tahansa aihetta, vaan tavoiteltavan lainmuutoksen tulee kuulua EU:n toimivallan piiriin.
Käytännön toimeenpanon kannalta avoinna ovat kysymykset muun muassa siitä, kuinka monta allekirjoitusta kustakin maasta vaaditaan, ja mikä katsotaan ”merkittäväksi määräksi” jäsenmaita.
Pähkinää purtavaksi on myös siinä, kuinka monta allekirjoitusta yhdeltä jäsenmaalta vaaditaan. EU-maiden väestöt kun vaihtelevat Maltan 410 000 asukkaasta Saksan 82 miljoonaan. Komission ehdottama ratkaisu pulmaan on allekirjoitusten määrän suhteuttaminen maan väkilukuun niin, että aloitteen tulisi allekirjoittaa vähintään 0,2 prosenttia maan kansalaisista.
Harmaita hiuksia aiheuttaa myös kysymys allekirjoittajien alaikärajasta. Osallistumisoikeutta on ehdotettu sidottavaksi äänestysikärajaan, joka EU:ssa on yleisesti 18 vuotta. Poikkeuksen sääntöön muodostaa kuitenkin Itävalta, jossa äänestämään pääsevät jo 16 vuotta täyttäneet. Äänestysikärajan laskeminen on ajoittain noussut esille myös Suomessa.
Miljoonan nimen keruu ei ole mahdotonta
Miljoonana nimen keruuseen kului aikaa puolitoista kuukautta, muisteli EU-asiantuntija Tierala. Kuva: Eurooppatiedotus.EU-asiaintuntija Lauri Tierala valtioneuvoston kansliasta muisteli Eurooppatiedotuksen seminaarissa, miten miljoonan nimen keruu onnistui. Toimiessaan silloisen europarlamentaarikon, nykyisen ulkoministeri Alexander Stubbin avustajana Tierala keräsi nimiä aloitteeseen, jonka tavoitteena oli keskittää Euroopan parlamentin istunnot vain Brysseliin.
Tierala muisteli, että miljoonan nimen keruuseen kului aikaa puolitoista kuukautta. Lissabonin sopimus ei tuolloin ollut voimassa, joten komissio otti aloitteen vastaan ja asia jäi siihen.
Lisätietoja:
Vihreä kirja eurooppalaisesta kansanaloitteesta
Sinun äänesi Euroopassa – komission kansalaisille suuntaamat verkkosivut
