Lissabonin sopimus
Lissabonin sopimuksentavoitteena on yksinkertaistaa ja selkeyttää unionin päätöksentekoa.
Euroopan unionin jäsenmaat allekirjoittivat Lissabonin sopimuksen 13. joulukuuta 2007. Sopimuksen tavoitteena on yksinkertaistaa ja selkeyttää unionin päätöksentekoa. Sopimuksella muutetaan unionin toimielinten rooleja, tehtäviä ja kokoonpanoja vastaamaan laajentuneen unionin tarpeita.
Sopimus on hyväksytty jokaisessa jäsenvaltiossa maiden omien perustuslaillisten säännösten mukaisesti. Sopimus tulee voimaan 1. joulukuuta 2009.
Suomen eduskunta hyväksyi sopimuksen 11.6.2008 äänin 151–27. Irlanti järjesti sopimuksen hyväksymisestä ainoana jäsenmaana kansanäänestyksen 12.6.2008. Sopimus hylättiin Irlannissa tuolloin äänin 53,4 % vastaan, 46,6 % puolesta.
EU-maat eivät halunneet luopua pitkään valmistellusta sopimuksesta, vaan ryhtyivät etsimään yhdessä ratkaisua tilanteeseen. Kesäkuun 2009 Eurooppa-neuvostossa EU-päämiehet sopivat oikeudellisista takeista, jotka koskevat veropolitiikkaa, oikeutta elämään, koulutusta ja perhettä sekä Irlannin perinteistä sotilaallisen puolueettomuuden politiikkaa. Nämä olivat Irlannin kansan huolenaiheita. Tämä päätelmien liitteenä oleva päätös on Lissabonin sopimuksen mukainen, eikä se vaadi muissa jäsenvaltioissa sopimuksen uutta ratifiointikierrosta. Takeet liitetään seuraavan liittymissopimuksen pöytäkirjoihin. Lisäksi annettiin julistus työntekijöiden oikeuksista, sosiaalipolitiikasta ja muista kysymyksistä. Irlanti antoi myös kansallisen julistuksen.
Irlanti järjesti uuden kansanäänestyksen Lissabonin sopimuksesta 2.10.2009, jossa hyväksyi sopimuksen äänin 67,1 % puolesta, 32,9 % vastaan. Tšekki ratifioi sopimuksen viimeisenä jäsenmaana 3.11.2009.
Kesäkuun 2009 Eurooppa-neuvoston päätelmät (11225/09)
Lissabonin sopimuksen ratifiointitilanne jäsenmaissa
Lissabonin sopimus. Miten sopimus muuttaa Euroopan unionia? -esite
Eurooppa-neuvosto täydensi Lissabonin sopimusta joulukuussa 2008 (Lissabonin sopimus -esitteen korjaussivu, tammikuu 2009)
Lissabonin sopimus – Sopimus 2000-luvun Euroopalle (EU:n teemasivut)
Kysymyksiä ja vastauksia Lissabonin sopimuksesta (EU:n teemasivut)
EU-maat hyväksyivät uudistussopimuksen (Lehdistötiedote 19.10.2007)
EU:n uudistussopimus eli Lissabonin sopimus (Eurooppatiedotuksen tietosivu 3/2007)
Myös Ahvenanmaa päättää EU:n uudistussopimuksesta (Uutinen 31.10.2007)
Sopimusuudistuksen tuomia muutoksia
Unionin päätöksenteko tehostuu
Neuvoston määräenemmistöllä tekemien päätösten määrä lisääntyy huomattavasti, kun uusia politiikan aloja siirtyy määräenemmistöpäätöksenteon piiriin. Tämä koskee myös oikeus- ja sisäasioita.
Iso-Britannia on varannut oikeuden jäädä tämän tehostetun yhteistyön ulkopuolelle oikeus-, sisä- ja sosiaaliasioissa.
Jäsenmaiden äänivallan uudistus
EU-maat äänestävät nykyisillä, Nizzan sopimuksen säännöillä vuoteen 2014 asti. Tämän jälkeen EU:n tehdessä päätöksiä aloilla, joilla sovelletaan määräenemmistöpäätöksentekoa, enemmistön saavuttamiseen vaaditaan 55 % jäsenvaltioista ja 65 % unionin väestöstä. Suomen kokoisen jäsenvaltion suhteellinen painoarvo säilyy ennallaan.
Nykyisiä äänestyssääntöjä voidaan kuitenkin käyttää vielä kevääseen 2017 asti, jos joku jäsenmaa niin vaatii.
Euroopan parlamentin valta lisääntyy
Parlamentin vaikutus EU:n lainsäädäntötyössä kasvaa. Yhteispäätösmenettelystä tulee tavanomainen lainsäätämisjärjestys, mikä tarkoittaa, että Euroopan parlamentti on tasa-arvoinen lainsäätäjä neuvoston kanssa. Euroopan parlamentin valta kasvaa myös budjettivallan käyttäjänä.
Parlamentin maksimipaikkamäärä on jatkossa 754. Suomella on Euroopan parlamentissa vuoden 2009 vaaleista alkaen 13 paikkaa nykyisen 14 paikan asemesta.
Kansallisten parlamenttien asema vahvistuu
Kansallisten parlamenttien mahdollisuus vaikuttaa unionin päätöksentekoon vahvistuu uudistuksen myötä. Kansalliset parlamentit voivat keskeyttää komission ajaman uudistuksen, jos asiasta päättäminen niiden mielestä kuuluu jäsenmaille. Tämän kansallisten parlamenttien niin sanotun punaisen kortin käyttäminen vaatii taakseen 55 % jäsenmaista tai Euroopan parlamentin yksinkertaisen enemmistön.
Koska Suomessa eduskunta osallistuu muutoinkin EU-asioissa tapahtuvaan päätöksentekoon, muutosta on pidetty lähinnä jo olemassa olevia, Suomen perustuslakiin perustuvia järjestelyjä täydentävänä.
Lissabonin sopimus voimaan – mikä muuttuu? (Eduskuntatiedotus, 1.12.2009)
EU:sta oikeushenkilö
Uuden sopimuksen myötä unionista tulee oikeushenkilö. Tämä tarkoittaa, että unioni voi ottaa ja saada oikeuksia ja velvollisuuksia kansainvälisissä sopimuksissa. Samalla toteutuu yksi Suomen pitkäaikaisista tavoitteista, EU:n liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Aikaisemmin unionilla ei ole ollut toimivaltaa liittyä sopimukseen.
Perusoikeuskirja
Kansalaisten oikeusturvan kannalta merkittävin uudistus on unionin perusoikeuskirjan muuttaminen oikeudellisesti sitovaksi. Perusoikeuskirja määrittelee kansalaisten perusoikeudet ja -vapaudet. Unionin toimielinten on noudatettava näitä periaatteita. Jäsenvaltioita koskevat samat velvoitteet niiden pannessa täytäntöön unionin oikeutta.
Ison-Britannian ja Puolan osalta on sovittu poikkeusjärjestelyistä, joiden mukaan perusoikeuskirjan määräykset eivät koske niiden kansallisten viranomaisten toimintaa.
EU:n uudet virat
Unionin toiminnan suurista linjoista päättävästä EU:n päämiesten Eurooppa-neuvostosta tulee uuden sopimuksen myötä virallisesti unionin varsinainen toimielin. Eurooppa-neuvostolle tulee pysyvä puheenjohtaja, niin sanottu presidentti, joka valitaan kahdeksi ja puoleksi vuodeksi kerrallaan.
Toinen uusi virka on EU:n ulkoasioiden- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, joka vastaa unionin ulkosuhteista ja edustamisesta kansainvälisillä areenoilla. Korkea edustaja toimii sekä komissiossa että neuvostossa, koska molemmilla on roolinsa unionin ulkosuhteiden alalla.
Neuvoston puheenjohtajuus säilyy toistaiseksi nykyisen kaltaisena eli jokainen jäsenvaltio hoitaa puheenjohtajuutta vuorollaan 6 kuukauden ajan.
Kansalaisaloite
Uutena vaikuttamiskeinona uudistussopimukseen on lisätty kansalaisaloite. Aloitteen tekemiseen vaaditaan vähintään miljoonan, eri jäsenvaltioita edustavan kansalaisen allekirjoitus.
Taustaa hylätyn EU:n perustuslakisopimuksen vaiheista
