EU:n ulkosuhdehallinto aloittaa toimintansa

EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Catherine Ashton vieraili kiinalaisessa koulussa. Kuva: Euroopan komissio.

Euroopan unioni saa uuden toimijan, kun uusi ulkosuhdehallinto aloittaa työnsä 1. joulukuuta 2010. Ulkosuhdehallinnon tavoitteena on parantaa EU:n ulkoisen toiminnan johdonmukaisuutta ja tehokkuutta ja muodostaa EU:n ulkosuhteiden hoidolle pysyvä rakenne. Ulkosuhdehallintoa vetää EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Catherine Ashton. Ulkosuhdehallinnon perustamisesta päätettiin vuosi sitten voimaan tulleessa Lissabonin sopimuksessa.

Lähes 5000 työntekijän kokonaisuus

Euroopan ulkosuhdehallinto koostuu Brysselissä toimivasta keskushallinnosta ja ympäri maailmaa toimivista edustustoista. Suunnitelmien mukaan ulkosuhdehallinnossa työskentelee vuoteen 2013 mennessä yli 1600 vakinaista virkamiestä. Heistä noin 1000 työskentelee Brysselissä ja loput ulkomailla edustustoissa. Muita työntekijöitä, kuten edustustojen paikallista henkilökuntaa tulee olemaan noin 2000. Yhteensä henkilöstön määrä on noin 5000.

Noin 60 prosenttia henkilöstöstä tulee komission ja neuvoston ulkoasioita hoitavista osastoista. Sekä komissiosta että neuvostosta siirretään myös kokonaisia yksiköitä ulkosuhdehallinnon alaisuuteen. Kolmasosa henkilöstöstä tulee jäsenmaista. Nimityksissä on pyritty myös sukupuolten- ja maantieteelliseen tasapainoon. Ennakkopeloista huolimatta uudet jäsenmaat näyttävät saaneen edustajiaan hyviin asemiin siinä missä vanhemmatkin. Esimerkiksi puolalainen Maciej Popowski nimitettiin toiseksi apulaispääsihteeriksi.

Kiireinen Ashton edustaa kolmea instituutiota

Korkean edustajan Catherine Ashtonilla vastuulla on EU:n ulkosuhteiden johdonmukaisuus, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä EU:n edustaminen kansainvälisillä areenoilla.

Ashtonilla on edessään vaativa tehtävä, sillä hän edustaa kolmea eri EU-elintä. Hän toimii ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeana edustajana, ulkoasianneuvoston puheenjohtajana sekä komission varapuheenjohtajana. Tämän lisäksi Ashton toimii kymmenen korkeimman ulkosuhdehallinnon virkamiehen esimiehenä. Näistä tärkeimpiä ovat pääsihteerin, kahden apulaispääsihteerin ja korkean hallintomiehen virat. Ashtonin sijaisena voivat toimia tilanteesta riippuen laajentumis-, kehitys- tai humanitaarisen avun komissaarit.

Ulkosuhdehallinnon Via Dolorosa ja kamppailu vallasta

Euroopan ulkosuhdehallinnon järjestäminen on ollut vaikea prosessi. Jo ulkosuhdeasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan nimitys nostatti tunteita ympäri Eurooppaa. Tiedotusvälineet julistivat viime vuonna kuinka Catherine Ashton oli liian heikko sekä suorastaan kykenemätön virkaansa. Median mukaan Euroopan päämiehet olivat valinneet Ashtonin saadakseen pidettyä todellisen vallan omissa käsissään.

Parrasvaloissa oli myös parlamentti, joka vaati suurempaa sanavaltaa ulkosuhdehallinnon budjettiin. Parlamentti sai lopulta tahtonsa läpi ja nyt ulkosuhdehallinto on velvollinen esittämään parlamentille yksityiskohtaisen vuosittaisen budjettisuunnitelman.

Alkuhankaluuksista selvittyäänkin ulkosuhdehallinnolla ja koko unionilla on vielä monta kysymystä ratkottavinaan. Tärkeimmät kysymykset liittyvät vallan ja vastuun jakoon. Nyt odotetaan jännittyneenä, millaisiksi komission ja ulkosuhdehallinnon suhteet muodostuvat niiden toimialueiden limittyessä toisiinsa. Ulkosuhdehallinto on pääsääntöisesti vastuussa yhteisestä turvallisuuspolitiikasta sekä EU:n ja muiden maiden välisestä dialogista. Ulkosuhdehallinto hoitaa myös unionin suhteita kolmansiin osapuoliin, esimerkiksi kansainvälisiin järjestöihin. Komissio vastaa puolestaan kehityspolitiikasta, laajentumisesta ja siihen kuuluvasta naapuruuspolitiikasta, humanitaarisen avun toteutuksesta, osittain talouspolitiikasta sekä joissakin tapauksissa kansainvälisistä neuvotteluista. Komissio hallinnoi myös kriisinhallintaa.

Parlamentin kasvanut budjettivalta sekä Herman Van Rompuyn johtaman Eurooppa-neuvoston valta ulkopoliittisten suuntalinjojen vetämisessä voivat vaikeuttaa ulkosuhdehallinnon toimintaa. Jos se ei onnistu täyttämään odotuksia, on riskinä uskottavuuden menetys. Siinä tapauksessa valta valuu todennäköisesti muille EU-elimille.

Tavoitteena on, että kaikki virat on täytetty ja ulkosuhdehallinto toimisi täydellä teholla vuoteen 2013 mennessä. EUH:n ensimmäisen vuoden toiminnasta tehdään väliarvio vuonna 2012 ja vuonna 2013 luvassa on kattava raportti. Joulukuun ensimmäistä voidaan pitää ennen kaikkea symbolisena aloituspäivänä, sillä tärkeimpien virkojen täyttäminen jatkuu oletettavasti vielä pitkälle ensi vuoteen. Täysipainoiseen toimintaan saattaa siis vielä mennä aikaa.

Lisätietoa: 
Euroopan ulkosuhdehallinto (englanniksi)
Euroopan parlamentti, raportti (englanniksi)