Itämerellä on toivoa
Kansalaisen Itämeri -kirjan kirjoittajat Susanna Niinivaara, Kjell Westö, Eeva-Liisa Poutanen, Jouni Lind, Hiski Haukkala, Ilkka Herlin ja Anita Mäkinen jatkoivat aiheesta kirjan julkistustilaisuudessa. Kuva: UM/Eero Kuosmanen– Venäjä näkee Itämeren moottoritienä, keskeisenä logistisena reittinä. Mutta poliittisesti se on tullut sysätyksi syrjään Itämereltä ja katsoo sitä siksi nyreästi murjottaen, avaa tutkija Hiski Haukkala puheenvuoronsa Eurooppatiedotuksen Itämeri-kirjan julkistuksessa.
– Onneksi
Kuten Kansalaisen Itämeri -kirja, myös toimittaja Susanna Niinivaaran johtamat panelistit lähestyvät Itämerta politiikan, ympäristön, turvallisuuden, tulevaisuuden ja kansalaisnäkökulmasta. Ne tosin kulkevat ristikkäin ja sisäkkäin.
– Kaikki mitä tehdään merenkulun hyväksi, palvelee myös ympäristönsuojelua, toteaa Anita Mäkinen, Liikenteen turvallisuusviraston Trafin meriympäristöyksikön päällikkö.
Keskustelun tärkeimmiksi teemoiksi nousevat meren saastekuormitus, meriliikenteen kasvavat riskit, alueellinen ja kansainvälinen yhteistyö, Suomen rooli ympäristöhankkeissa sekä Haukkalan ja Herlinin eri näkökulmista avaama Venäjän suhde Itämereen.
Maanviljely ja meriliikenne pahimmat saastuttajat
Itämeren yhdeksän rantavaltiota saastuttavat yhä tuntuvasti Itämerta, vaikka erilaisia sopimuksia on saatu aikaan ja puhdistustavoitteita saavutettu. Rajapyykki on vuosi 2021, johon mennessä Itämeren ekologinen tila tulisi palauttaa. Yleisesti ajankohtaa pidetään liian optimistisena, Suomen ympäristöviranomaiset arvelevat omien rannikkovesiemme täyttävän määritelmän vasta vuosia myöhemmin.
– Saastuminen ei ole vain ympäristöongelma, vaan siitä on myös taloudellista haittaa, esimerkiksi kalastukselle ja matkailulle, huomauttaa Eeva-Liisa Poutanen, ympäristöministeriön mertensuojeluryhmän päällikkö.
– Mutta Itämeri voidaan pelastaa, siitä lähden.
Jukka Siukosaari (vas.) ja Jouni Lind pohtivat, miten saada käyttämätön EU-raha liikkeeseen. Kuva: Tuulikki HolopainenIlmastonmuutosennusteiden pohjalta arvioidaan, että Itämeren alue on myös 50–80 vuoden kuluttua Euroopan tärkeimpiä maanviljelyalueita. Kiusana ei täällä ole Keski-Euroopan kuivuus. Nyt pelloilta tulevasta fosforista 60 prosenttia on peräisin maataloudesta, typestä 54 prosenttia. Päästöt ovat tosin vähentyneet, mutta vaikutukset tulevat hitaammin. Miten rivakoittaa kehitystä?
– On mentävä suoraan tiloille ja katsottava mitä voidaan tehdä: perustetaan suojavyöhykkeitä tai kosteikkoja ja käsitellään lantaa oikein, kertoo maa- ja metsätalousministeriön valtiosihteerinä toiminut Jouni Lind.
– Saaristomeri on ongelma-alue, josta halutaan luoda fosforin kierrättämisen esimerkkialue. Lannan käsittely on keskeinen asia: fosforia voidaan kierrättää, fosfori ja typpi voidaan ohjata hyötykäyttöön. Tätä selvitellään maatalouden BATMAN-hankkeessa. Kunhan markkinoille saadaan imua ja kierrätys muuttuu taloudellisesti kannattavaksi, vihreä innovaatio lunastaa paikkansa.
– Onneksi sentään uusissa EU-maissa ei ole lähdetty Tanskan mallin tehomaatalouteen, jossa lannoitemäärät vain kasvaisivat, Lind toteaa tyytyväisenä.
Meriliikenne on toinen iso Itämeren saastuttaja. Vaikka meriliikenteen suurin ympäristöriski liittyykin mahdolliseen öljyvahinkoon, laivoissa on paljon myös muita merta kuormittavia tekijöitä: jätevedet, painolastivesi, kiinteät jätteet, nykyään laittomat pohjamaalit sekä päästökaasut.
Itämerellä vuorokaudessa seilaavat 2000 alusta nostavat Anita Mäkisen mukaan suurimmaksi uhaksi öljyonnettomuuden. Kuva: UM/Eero Kuosmanen– Laivojen mukana kulkeutuvat uudet eliölajit voivat olla kohtalokkaita Itämeren herkälle tasapainolle ja monimuotoisuudelle. Itämeri on ainakin toistaiseksi ainutlaatuinen murtoveden ja vuodenaikojen vaihtelujen merialue, muistuttaa Anita Mäkinen.
– Laivojen kaksoispohjat taas parantavat miehistön turvallisuutta, mutta suojaavat paremmin myös öljyvuodoilta.
Venäjä on sysätty syrjään
– Miksi Venäjä olisi kiinnostunut Itämerestä? kysyy Tampereen yliopiston politiikan laitoksella vaikuttava Hiski Haukkala. Hän tuo keskusteluun poliittisen näkökulman pohtiessaan, että Itämeri on Venäjälle ongelma.
– Venäjä on poliittisesti sysätty syrjään, kun Itämerestä on tullut lähes EU:n ja Naton sisämeri. Nord Stream -kaasuputki on Venäjälle osa poliittista ongelmanratkaisua, tapa ohittaa syntynyt geopoliittinen ongelma.
Haukkala pohtii, miten saada Venäjä tiiviimmin mukaan yhteistyöhön ja ”hukatut mahdollisuudet” käyttöön, olisihan esimerkiksi Pietarin kohoaminen sille kokonsa puolesta kuuluvaan asemaan hyödyksi koko Itämeren dynamiikalle.
– En todellakaan tiedä miten, sen päättää Venäjä itse.
Yhteistyö, yhteistyö, yhteistyö
Baltic Sea Action Group -säätiön perustaja Ilkka Herlin ei niele Haukkalan arviota, vaan huomauttaa Venäjän sijoittaneen satoja miljoonia euroja Itämeren puhdistamiseen.
– Venäjä tekee todella paljon Itämeri-yhteistyötä, se on investoinut ja osallisena kansainvälisissä sopimuksissa, kuten siinä jolla saatiin laivoihin kaksoispohjarakenne. Jätevetensä suoraan Itämereen laskevan Kaliningradin jätevedenpuhdistamon rakentaminen on saatu käyntiin.
Kjell Westö (vas.) ja Ilkka Herlin luonnehtivat itseään Itämeri-asiantuntijoiden joukossa "vain intohimoisiksi kansalaisiksi". Kuva: Tuulikki HolopainenHerlin haluaa muistuttaa, että Itämeren pelastamisessa on kolme tärkeää sanaa: ”yhteistyö, yhteistyö ja yhteistyö”. Suomalaisyritykset ovat auttaneet Venäjää Pietarin puhdistamoinvestoinneissa muutamalla prosentilla, siemenrahalla, joka on tullut moninkertaisena takaisin.
– Isoin hyöty on ollut esimerkiksi Kemiralle, joka on sittemmin ottanut globaalistrategiakseen vedenpuhdistuksen. Kemiran uusin sitoumus Itämeren hyväksi on erottaa vaaralliset aineet yhdyskuntajätevesistä ennen mereen laskemista.
Mutta enää yritykset eivät voi yksin pelastaa Itämerta vaan mukaan tarvitaan eri maiden julkiset hallinnot.
– Järkyttävää on, että EU:n rakennerahastoissa makaa käyttämättömänä 350 miljardia euroa. Jos tämä summa saataisiin käyttöön, se toisi talouteen lisää innovaatiovoimaa – ja tulisi halvemmaksikin, kun se tehtäisiin ajoissa.
Yksikön päällikkö
– On tehtävä parempia hakemuksia – se on se tapa, jolla toimia. Itämeren suojelukomissio Helcom aktivoitui Baltian maiden ja Puolan EU-jäsenyyden jälkeen. Nyt tarvitaan kansalaiset mukaan Itämeri-työhön.
Toivoa on
Eeva-Liisa Poutanen on huolissaan rehevöitymisen taloudellisista vaikutuksista. Kuva: Tuulikki HolopainenEeva-Liisa Poutanen jaottelee Itämeri-yhteistyön globaaliin, Euroopan laajuiseen ja alueen omaan yhteistyöhön. Maailmanlaajuisesti tarvitaan merenkulun ja monimuotoisuuden säätelyä, Euroopan tasolla kalastus- ja maatalousdirektiivejä, alueyhteistyössä tutkimusta ja yhteisiin EU:n rakennerahastovaroihin tukeutuvia projekteja.
Tiedonvaihto ja tiedottaminen ovat keskeisiä. Pelkästään jakamalla tietoa kansalaisille, yrityksille, maanviljelijöille, Itämeren alueen valtioille ja EU:lle Itämeren suojelutoimia voitaisiin tehostaa.
Niin ongelmissa kuin yhteistyössä kannattaa edetä ratkaisulähtöisesti – ja muistaa myös nauttia Itämerestä.
”Intohimoiseksi kansalaiseksi” Itämeri-asioissa esittäytyvä kirjailija Kjell Westö kertoo paikoistaan veden äärellä – Ruovedellä, Varsinais-Suomessa, Visbyssä.
– Itämeren näkösyvyys oli aikoinaan kuusi metriä, 80-luvulla vesi oli jo sameaa ja oli leväkukintoja, nykyisin Korppoon torin kampelat tuodaan Gotlannista tai Göteborgista. Kun 120 venekuntaa kalasti Saaristomerellä kahden päivän ajan kilpaa, saaliina oli kahdeksan haukea.
Westö mainitsee kaksi Itämerta koskevaa yleistä ajatusvirhettä.
– Ensimmäinen on se, että Itämeri on kaikkien ihmisten meri – eikä se siksi ole kenenkään. Toinen on se, ettei mitään voi tehdä, koska on jo liian myöhäistä.
Westö kertoo kuluneena kesänä taas löytäneensä poukamista puhtaassa vedessä viihtyvää rakkolevää. Hän toivoo näkevänsä, että vesi todella on puhdistunut ja kalat vielä palaavat.
– Vielä jonakin päivänä haluan sanoa: ”Jaha, dom har kommit tillbaka.”
Teksti: Päivi Toivanen, Emilia Savola, UM:n Eurooppatiedotus
Puhujien loppukommentit
Kansalaisen Itämeri, selailtava verkkoversio
Kansalaisen Itämeri
Voit tilata julkaisun verkkolomakkeella tai noutaa sen lähimmästä Eurooppatiedotuksen asiakaspalvelupisteestä. Kirjan ruotsinkielinen painos Fokus på Östersjön ilmestyy joulukuussa.
