Eurooppalainen tiedeyhteistyö on Suomelle tärkeää
Dosentti Kimmo Elo ja EU-tiedeasiantuntija Rami Nissilä pohtivat EU:n tiedepolitiikan ja suomalaisen Eurooppa-tutkimuksen näkymiä. Kuva: EurooppatiedotusEU:n tutkimus- ja kehitystyö luo arvokkaita kontaktiverkostoja. Myös Suomi on hyötynyt merkittävästi EU:n tutkimuspolitiikasta. Entä miten voi suomalainen Eurooppa-tutkimus? Tulisiko Suomeen perustaa Eurooppa-tutkijat yhdistävä instituutti?
EU on maailman suurin tutkimusrahoittaja – Suomi saa enemmän kuin maksaa
– Suomen panostus tutkimus- ja kehitystoimintaan on Euroopan huipputasoa, sanoo EU-tiedeasiantuntija Rami Nissilä Suomen Akatemian Brysselin toimistosta.
Tutkimus- ja kehitystoimintaan käytetään Suomessa vuosittain noin seitsemän miljardia euroa. Tämä tarkoittaa noin neljän prosentin osuutta BKT:sta. Prosentuaalinen osuus on jopa Ruotsin panostusta suurempi. Noin prosentti maailman tieteellisestä tiedosta onkin suomalaisten tuottamaa, vaikka Suomen väkiluku jää promilleen maailman väkiluvusta.
– Eurooppalainen tiedeyhteistyö on silti meille erittäin tärkeää, tähdentää Nissilä.
Euroopan unionissa syntyy kolmannes koko maailman tieteellisestä tutkimuksesta ja tiedosta. Euroopan komissio voidaankin laskea maailman suurimmaksi yksittäiseksi tutkimusrahoittajaksi.
– Rahasummat ovat mittavia, mutta vielä merkittävämpiä ovat EU:n tutkimus- ja kehitystyön kautta muodostuneet kontaktiverkostot, korostaa EU-tiedeasiantuntija Rami Nissilä.
Rajat ylittävät kontaktiverkostot edistävät tieteen vuoropuhelua. Samalla resurssit saadaan käytettyä tehokkaammin eikä tieto pysähdy valtion rajoilla. Suomalaiset olivat yksin tutkimuksen 6. puiteohjelman aikana vuosina 2002–2006 mukana yli tuhannessa eurooppalaisessa projektissa, joko koordinaattorina tai partnerina. Suosituimmat yhteistyökumppanit löytyivät Saksasta, Isosta-Britanniasta, Ranskasta ja Italiasta.
– Tiedon vapaa liikkuvuus voidaankin laskea niin sanotuksi viidenneksi vapaudeksi perinteisten neljän vapauden eli ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja pääomien jälkeen, Rami Nissilä listaa.
EU tukee ja rahoittaa eurooppalaista tiedettä tällä hetkellä tutkimuksen 7. puiteohjelman kautta kaikkiaan 53,2 miljardilla eurolla. Ohjelma ajoittuu vuosille 2007–2013. Parhaillaan työn alla on tutkimuksen 8. puiteohjelma, jonka on tarkoitus alkaa vuonna 2014. Komissio julkaisee luonnoksen tulevan puiteohjelman sisällöstä näillä näkymin alkuvuodesta 2011.
On arvioitu, että Suomeen palautuu 2007–2013 ohjelmakaudella EU:n tutkimusohjelmista noin miljardi euroa.
Dosentti Kimmo Elo ja EU-tiedeasiantuntija Rami Nissilä. Kuva: Eurooppatiedotus– Suomi onkin ollut yksi EU:n tiedepolitiikan suuria hyötyjiä, Rami Nissilä päätteli Turussa joulun alla järjestetyssä Eurooppatiedotuksen tilaisuudessa.
Eurooppa-tutkimus tarvitsisi oman ”Aleksanteri-instituuttinsa”
– Eurooppa-tutkimuksen kehittämiseksi tulisi harkita eräänlaisen Eurooppa-tutkimuksen ”Aleksanteri-instituutin” muodostamista. Tämä tarkoittaisi tutkijoiden kokoamista entistä tiiviimpään yhteistyöhön ja vuoropuheluun, dosentti Kimmo Elo Turun yliopistosta pohtii.
Aleksanteri-instituutti toimii Helsingin yliopiston alaisuudessa Venäjän ja itäisen Euroopan tutkimuskeskuksena. Instituutin tehtävänä on koordinoida sekä edistää vuoropuhelua ja yhteistyötä akateemisen maailman, hallinnon, päättäjien, kansalaisyhteiskunnan ja elinkeinoelämän välillä.
Suomessa Eurooppa-tutkimusta on toteutettu usein hankevetoisesti. Kimmo Elo arvioi, että hankevetoisuus saattaa aiheuttaa haasteita tutkimuksen pitkäjänteisyydelle ja jatkuvuudelle. Elon mukaan tutkimus on usein hajautunut eri yksiköihin jopa saman yliopiston sisällä. Silloin tutkimuksen ja opetuksen välinen vuoropuhelu muodostuu haasteelliseksi.
– Laaja-alainen ja laadukas tutkimus taattaisiin vahvemmalla verkostoitumisella. Samalla tutkimuksen koordinointi helpottuisi, perustelee Kimmo Elo muutosehdotusta.
Eurooppa-tutkimus kohdistuu Eurooppaan tai eurooppalaisuuteen. Se on syytä erottaa esimerkiksi EU- tai integraatiotutkimusta laajemmaksi kokonaisuudeksi. Eurooppa-tutkimus yhdistää eri tieteenaloja eivätkä maantieteelliset rajatkaan noudattele aina EU:n tai Euroopan perinteisiä rajoja.
Eurooppa-tutkimus tuottaa uutta tietoa Euroopasta ja eurooppalaisuudesta. Sen tarkoituksena on soveltaa tietoa ajankohtaisten kysymysten ymmärtämiseksi. Samalla tuotetaan strategista tietoa eri tahojen toiminnan tueksi.
Kotimainen Eurooppa-tutkimus on tärkeää, jotta Eurooppaa koskevat tietomme eivät perustuisi ainoastaan ulkomaisten tutkijoiden näkemyksiin.
– Suomalaisilla on myös tutkimuksellista erityisosaamista, joka kannattaisi valjastaa käyttöön entistä tehokkaammin, Kimmo Elo nostaa lopuksi esille.
Lisätietoja:
Tutkimus, Euroopan komissio
