MIKSI SIIRRÄMME KELLOA KESÄ- JA TALVIAIKAAN?
Kesäajan käyttöönottoa on kokeiltu jo viime vuosisadan alkupuolella ensimmäisen kerran. Saksa ja Iso-Britannia ottivat kesäajan käyttöön jo 1916. 1970-luvulla kesäaikaa alettiin käyttää muuallakin. Suomi kokeili ensimmäisen kerran kesäaikaan siirtymistä jo 1942. Kellojen siirtelystä eivät kaikki pitäneet ja asiaa vastustettiin muun muassa maaseudulla viljelijöiden parissa. Kesäaikaan siirtyminen vakiintui Suomessa kuitenkin 1981, lähes viimeisenä Euroopassa. Käytännön mukaisesti kesäaikaan siirrytään maaliskuun viimeisenä sunnuntaina aamuyöllä ja talviaikaan lokakuun viimeisenä sunnuntaina. Siirtyminen tapahtuu kaikissa EU-maissa samalla kellonlyömällä eli klo 03.00. Kesäaikaa ei sovelleta kuitenkaan Euroopan unionin merentakaisilla alueilla.
Kesäajastakin on direktiivi
Euroopan unionin pysyvä kesäaikadirektiivi (2000/84/EY) tuli voimaan vuonna 2002.
Direktiivissä on annettu kesäaikasäännökset määrittämättömäksi ajaksi. Direktiivi sitoo Suomea unionin jäsenvaltiona. Euroopan komission on julkaistava joka viides vuosi tiedonanto, jossa todetaan kesäajan alkamisen ja päättymisen kalenteripäivämäärä seuraavaksi viisivuotisjaksoksi.
Onko kesäaika tarpeellinen?
Alun perin kesäaikaan siirtymistä perusteltiin energian käyttöön liittyvillä syillä. 1970-luvulla kärsittiin energiakriisistä ja tuolloin arveltiin, että energiaa säästyy kun aamuisin kesäaikaa käytettäessä valaistusta tarvitaan myöhemmin. Energiansäästöllä lienee merkitystä keväisin ja syksyisin. Yhteydenpito muihin maihin saattaisi aiheuttaa ongelmia jos aikaero eri maissa olisi erilainen kesällä ja talvella.
Venäjä on ilmoittanut, että se jää käyttämään kesäaikaa pysyvästi ensi syksynä. Tämä vaatinee asian huomioimista tarkemmin kun ollaan yhteyksissä naapurimaahan. Käytännön ongelmia ja kömmähdyksiä sattuu joskus kun kelloja siirrellään tai unohdetaan siirtää. Suomalaiset lienevät kuitenkin jo tähän toimenpiteeseen hyvin tottuneet. Muistisääntönä voidaan pitää sitä, että kelloa käännetään aina ”kesään päin.”