Lissabonin sopimus

Lissabonin sopimus astui voimaan 1. joulukuuta 2009. Uuden sopimuksen tavoitteena on yksinkertaistaa ja selkeyttää unionin päätöksentekoa. Sopimuksella muutettiin unionin toimielinten rooleja, tehtäviä ja kokoonpanoja vastaamaan laajentuneen unionin tarpeita.

Sopimusuudistuksen tuomia muutoksia

Unionin päätöksenteko tehostuu

Neuvoston määräenemmistöllä tekemien päätösten määrä lisääntyy huomattavasti, kun uusia politiikan aloja siirtyy määräenemmistöpäätöksenteon piiriin. Tämä koskee myös oikeus- ja sisäasioita.

Iso-Britannia on varannut oikeuden jäädä tämän tehostetun yhteistyön ulkopuolelle oikeus-, sisä- ja sosiaaliasioissa.

Jäsenmaiden äänivallan uudistus

EU-maat äänestävät nykyisillä, Nizzan sopimuksen säännöillä vuoteen 2014 asti. Tämän jälkeen EU:n tehdessä päätöksiä aloilla, joilla sovelletaan määräenemmistöpäätöksentekoa, enemmistön saavuttamiseen vaaditaan 55 % jäsenvaltioista ja 65 % unionin väestöstä. Suomen kokoisen jäsenvaltion suhteellinen painoarvo säilyy ennallaan.

Nykyisiä äänestyssääntöjä voidaan kuitenkin käyttää kevääseen 2017 asti, jos joku jäsenmaa niin vaatii.

Euroopan parlamentin valta lisääntyy

Parlamentin vaikutus EU:n lainsäädäntötyössä kasvaa. Yhteispäätösmenettelystä tulee tavanomainen lainsäätämisjärjestys, mikä tarkoittaa, että Euroopan parlamentti on tasa-arvoinen lainsäätäjä neuvoston kanssa. Parlamentti sai myös lisää budjettivaltaa.

Euroopan parlamentin maksimipaikkamäärä on jatkossa 751. Suomella on parlamentissa 13 paikkaa.

Kansallisten parlamenttien asema vahvistuu

Kansallisten parlamenttien mahdollisuus vaikuttaa unionin päätöksentekoon vahvistuu uudistuksen myötä. Kansalliset parlamentit voivat keskeyttää komission ajaman uudistuksen, jos asiasta päättäminen niiden mielestä kuuluu jäsenmaille. Tämän kansallisten parlamenttien niin sanotun punaisen kortin käyttäminen vaatii taakseen 55 % jäsenmaista tai Euroopan parlamentin yksinkertaisen enemmistön.

Koska Suomessa eduskunta osallistuu muutoinkin EU-asioissa tapahtuvaan päätöksentekoon, muutosta on pidetty lähinnä jo olemassa olevia, Suomen perustuslakiin perustuvia järjestelyjä täydentävänä.

Lissabonin sopimus voimaan – mikä muuttuu? (Eduskuntatiedotus, 1.12.2009)

EU:sta oikeushenkilö

Uuden sopimuksen myötä unionista tuli oikeushenkilö. Tämä tarkoittaa, että unioni voi ottaa ja saada oikeuksia ja velvollisuuksia kansainvälisissä sopimuksissa. Samalla mahdollistui yksi Suomen pitkäaikaisista tavoitteista, EU:n liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Aikaisemmin unionilla ei ole ollut toimivaltaa liittyä sopimukseen.

Perusoikeuskirja

Kansalaisten oikeusturvan kannalta merkittävin uudistus on unionin perusoikeuskirjan muuttaminen oikeudellisesti sitovaksi. Perusoikeuskirja määrittelee kansalaisten perusoikeudet ja -vapaudet. Unionin toimielinten on noudatettava näitä periaatteita. Jäsenvaltioita koskevat samat velvoitteet niiden pannessa täytäntöön unionin oikeutta.

Ison-Britannian ja Puolan osalta on sovittu poikkeusjärjestelyistä, joiden mukaan perusoikeuskirjan määräykset eivät koske niiden kansallisten viranomaisten toimintaa.

EU:n uudet virat

Unionin toiminnan suurista linjoista päättävästä EU:n päämiesten Eurooppa-neuvostosta tuli uuden sopimuksen myötä virallisesti unionin toimielin. Eurooppa-neuvostolla on pysyvä puheenjohtaja, niin sanottu presidentti, joka valitaan kahdeksi ja puoleksi vuodeksi kerrallaan.

Toinen uusi virka on EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, joka vastaa unionin ulkosuhteista ja edustamisesta kansainvälisillä areenoilla. Korkea edustaja toimii sekä komissiossa että neuvostossa, koska molemmilla on roolinsa unionin ulkosuhteiden alalla.

Neuvoston puheenjohtajuus säilyy nykyisen kaltaisena eli jokainen jäsenvaltio hoitaa puheenjohtajuutta vuorollaan 6 kuukauden ajan. Ulkoasianneuvoston puheenjohtajana toimii kuitenkin pysyvästi ulkosuhteiden korkea edustaja.

Kansalaisaloite

Uutena vaikuttamiskeinona uudistussopimukseen on lisätty kansalaisaloite. Kansalaisaloitteella kansalaiset voivat pyytää komissiota tekemään lakialoitteen sen toimivaltaan kuuluvissa asioissa. Aloitteen tekemiseen vaaditaan vähintään miljoonan, eri jäsenvaltioita edustavan kansalaisen allekirjoitus.

Tavoitteena on saada kansalaisaloite käyttöön vuonna 2011.

Lissabonin sopimuksen hyväksyminen

Euroopan unionin jäsenmaat allekirjoittivat Lissabonin sopimuksen 13. joulukuuta 2007. Sen jälkeen sopimus hyväksyttiin jokaisessa jäsenvaltiossa niiden omien perustuslaillisten säännösten mukaisesti.  Suomessa eduskunta hyväksyi sopimuksen 11. kesäkuuta 2008 äänin 151–27.

Irlanti järjesti sopimuksen hyväksymisestä ainoana jäsenmaana kansanäänestyksen. Sopimus hylättiin Irlannissa 12.kesäkuuta 2008 äänin 53,4 % vastaan, 46,6 % puolesta. EU-maat eivät halunneet luopua pitkään valmistellusta sopimuksesta, vaan ryhtyivät etsimään yhdessä ratkaisua tilanteeseen. Kesäkuun 2009 Eurooppa-neuvostossa sovittiin oikeudellisista takeista, jotka koskivat veropolitiikkaa, oikeutta elämään, koulutusta ja perhettä sekä Irlannin perinteistä sotilaallisen puolueettomuuden politiikkaa. Nämä olivat Irlannin kansan huolenaiheita. Tämä päätelmien liitteeksi lisätty päätös oli Lissabonin sopimuksen mukainen, eikä vaatinut sopimuksen uutta ratifiointikierrosta muissa jäsenvaltioissa. Lisäksi annettiin julistus työntekijöiden oikeuksista, sosiaalipolitiikasta ja muista kysymyksistä.

Irlanti järjesti uuden kansanäänestyksen Lissabonin sopimuksesta 2. lokakuuta 2009. Siinä sopimus hyväksyttiin äänin 67,1 % puolesta, 32,9 % vastaan. Tšekki ratifioi sopimuksen viimeisenä jäsenmaana 3. marraskuuta 2009.

Lisätietoja:

 Lissabonin sopimus (pdf 1,54MB)

Taustaa hylätyn EU:n perustuslakisopimuksen vaiheista
EU:n uudistussopimus eli Lissabonin sopimus (ET:n tietosivu 3/2007)
Myös Ahvenanmaa päättää EU:n uudistussopimuksesta
Eurooppa-neuvoston päätelmät (11225/09)
EU-maat hyväksyivät uudistussopimuksen (Lehdistötiedote 19.10.2007)