Selviääkö euro sittenkin?

Euroopalla on takanaan myrskyisä vuosi. Rahoitusmarkkinoiden kestävyyttä koettelevaan kriisiin etsitään edelleen ratkaisuja. Euroopan talous on vaipumassa taantumaan mittavista elvytystoimista huolimatta. Poliittinen vastakkainasettelu eteläisen ja pohjoisen Euroopan ja valtioiden sisällä maahanmuuttajien ja kantaväestön välillä on voimistunut. Talouskriisi uhkaa unionin vakautta. Miten tästä eteenpäin?                  

Näin dramaattisesti alkaa Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtajan Sixten Korkmanin luento Tampereen vanhan kirjaston täyteen pakkautuneessa luentosalissa 10. tammikuuta 2012. Korkman erittelee kriisin taustoja ja hahmottelee tiekarttaa kohti vastuullisempaa ja vahvempaa rahaliittoa. Hänellä on kerrottavaa myös niille, jotka haikailevat euron ulkopuolelle, Ruotsin seuraan.

Missä mentiin pieleen?

EMU on monella tapaa ainutlaatuinen kokeilu: valuutta ilman valtiota, ilman yhteistä raha- ja talouspolitiikkaa. Jälkiviisaasti voi todeta, että EMU rakennettiin alun perin liian suureksi. Mukaan otettiin maita, joiden tiedettiin olevan velkaantuneita – Belgian, Portugalin ja Kreikan kohdalla poliittiset ja kulttuuriset tekijät voittivat taloudellisen järjenkäytön.

”Kun kriisi on päällä, päätöksenteko kärsii.” Korkman tietää mistä puhuu: hän työskenteli 90-luvun laman aikaan valtiovarainministeriön virkamiehenä. Kuva: Peetu Toivonen

Vuonna 1997 käyttöön otetun vakaus- ja kasvusopimuksen piti taata euromaiden keskinäinen finanssikuri. Toisin kävi. Muun muassa Ranskan ja Saksan – jotka äänekkäimmin vaativat sopimuksen muodostamista – budjettien vajeisiin ei koskaan puututtu sopimukseen kirjatuin sanktioin.

Myös kriisin hoidossa on Korkmanin mukaan tehty ankaria virheitä. Hän totesi, että Kreikka olisi heti pitänyt asettaa velkajärjestelyyn.

– Kuka lainaa 350 miljardia euroa maalle, jonka instituutiot toimivat niin heikosti? Nyt maksamme oppirahoja siitä, että olimme älyllisesti, poliittisesti ja hallinnollisesti valmistautumattomia kohtaamaan tätä kriisiä.

Euron tulevaisuus on kriisimaiden käsissä

Euroopalla ei ole varaa päästää tilannetta pahemmaksi. Käytettävissä olevat toimenpiteet on jo tehty: rahapolitiikka on elvyttävää ja lainakorot pohjamudissa. Euron tulevaisuus lepää kriisimaiden varassa. Italian Mario Montin on onnistuttava vaadituissa säästötoimissa, niin myös muiden kriisimaiden. Säästötoimien lisäksi voidaan turvautua tilanteesta riippuen joko velkajärjestelyyn tai uusiin tukipaketteihin.

Korkman muistutti Euroopan unionin olevan muutakin kuin talousliitto. Se on ennen kaikkea Ranskan ja Saksan välinen rauhanprojekti. Unionin avulla haluttiin varmistaa, ettei Eurooppa enää sorru maailmansotien kauheuksiin. Tämäkin on syytä pitää mielessä kun pohditaan unionin tulevaisuutta.

Kriisi ei aina ole huono asia

Kriisillä voi olla myös positiivisia seurauksia. Finanssijärjestelmän ongelmat ovat käyneet ilmeisiksi, valvontaa on kiristettävä. Pysyäkseen eurossa Etelä-Euroopan jäsenmaiden on kyettävä syvälliseen muutokseen: kilpailukykyä ja rahoitustasapainoa on parannettava ja korruptioon puututtava.

Yleisö kysyi muun muassa taantuman kestosta. Korkmanin mukaan talouden piristymistä joudutaan odottamaan ainakin pari vuotta. Kuva: Peetu Toivonen

– Ehkä historiankirjat vielä kertovat, että juuri euron kriisi laukaisi sellaisen yhteiskunnallisen uudistuksen, josta nämä maat hyötyivät vuosikymmeniä. Suomessa ja Ruotsissa näin kävi 1990-luvun laman jälkeen.

Nyt on päätettävä siitä, mihin suuntaan rahaliittoa halutaan kehittää: painotetaanko talouspolitiikassa yhteisvastuuta vai maiden omia vastuita. Saksa tähtää juridisesti sitovaan budjettikuriin, Ranska taas puhuu yhteisvastuun ja eurobondien puolesta. On niitäkin, jotka haaveilevat nämä kaksi puolta yhdistävästä poliittisesta liitosta. Korkman ei kuitenkaan ole yksi heistä.

Oliko rahaliittoon liittyminen virhe?

Sixten Korkman on luennossaan selvästi varautunut myös markkaan liittyviin kysymyksiin. Hän osoittaa, että Suomen ja Ruotsin taloudet ja työttömyystilanne ovat viime vuosikymmeninä kulkeneet lähes käsi kädessä. Rahaliiton jäsenyyden merkitystä usein liioitellaan. Tärkeämpää on hoitaa oma talouspolitiikkansa vastuullisesti ja järkevästi.

– Viime vuosien ero maiden talouskehityksessä ei selity Ruotsin rahapolitiikalla, vaan liittyy pikemminkin Suomen talouden veturina toimineen Nokian ongelmiin.

Markan paluusta haaveileville viesti on selvä: emme voi hypätä junasta kesken matkan.

– Valuutan vaihto synnyttäisi liki hallitsemattomia ylimenokauden vaikeuksia. Eikä nyt puhuta vain siitä, että pitäisi vaihtaa ne seteliautomaatit!

Lisätietoa:

Luentosarjan ohjelma
Eurooppatiedotuksen EU:n talouskriisi -opas