Hiski Haukkalan Eurooppa-menu: ”Katkera kalkki”

Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori Hiski Haukkala tarjoili Eurooppa-päivän avoimessa yleisötilaisuudessa mielenkiintoisen, joskin hieman kitkerän eurooppalaismenun viinisuosituksineen.

Haukkalan mukaan kaikilla nykyisillä eurooppalaisilla menuvaihtoehdoilla on laatutakuu: kaikki ratkaisut ovat pahanmukaisia ja taatusti kalliita!

Alkupalat: -Entä jos euro kaatuu?

”Poliittinen tilanne EU:ssa kiristyy ja samaan aikaan yhteistyötä pyritään syventämään. Tämä on erittäin vaikea yhtälö.” Euron poliittiset valuviat uhkaavat jopa kaataa euroalueen ja siten myös sisämarkkinat. Siihen ei Haukkalan mukaan kuitenkaan olisi varaa yhdelläkään maalla – euroalueen mahdollinen hajoaminen tuskin tapahtuisi mitenkään hallitusti.

Vaikka nykyinen poliittinen kriisi EU:ssa onkin yksi sen historian pahimmista, ei tämä välttämättä tarkoita vielä lopun alkua: ”EU:n loppua on julistettu jo monta kertaa – ja silti se pyörii yhä!”

Tosin nyt tarvittaisiin uutta Robert Schumania, Jean Monnet`a tai edes Charles de Gaullea, eikä tällaisia visionäärejä Haukkalan mielestä tällä hetkellä Euroopasta oikein löydy.

Professori Hiski Haukkala luennoi 9.5. Eurooppa-päivän tilaisuudessa Tampereella. Kuva: Tampereen Eurooppanuoret.

Pääruoaksi pannukakkua? – EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka

Haukkala suosittelee yleisölle Euroopan unionin ulkoasiainhallinnon organisaatiokaavioon tutustumista. Sen monimutkaisuus kuvastaa hänen mielestään loistavasti koko EU-järjestelmää.

–       EU olisi onnistuessaan merkittävä ulkopoliittinen voima maailmanlaajuisesti. Nyt näyttää kuitenkin siltä, ettei yhteisiä kantoja esimerkiksi suhteessa Venäjään, nousevaan Kiinaan tai kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin jäsenmailta löydy.

Haukkala muistuttaa, että yhteinen ulko-ja turvallisuuspolitiikka on joka tapauksessa kehittynyt huimasti parinkymmenen viime vuoden aikana. Mutta riittääkö EU:lla aika rivien kokoamiseen? Eurooppa ja maailma tarvitsisivat tehokasta unionia. ”Aasiassa Eurooppaa pidetään lähinnä kalliiden käsilaukkujen tuottajana – voiko olla masentavampaa tulevaisuudenkuvaa?”, hän kysyy.

Ihan kokonaan pannukakuksi Haukkala ei ole valmis EU:n ulkoasiainhallintoa vielä leimaamaan. Sillä Jean Monnet` n sanoin: ”Mikään ei ole mahdollista ilman ihmisiä eikä mikään ole pysyvää ilman instituutioita”.

Turvallisuuspolitiikka on perinteisesti ollut kansallisen suvereniteetin ydinaluetta ja maiden intressit ovat olleet hyvin erilaisia. Onko yhä näin? – Haukkalan mukaan välttämättä ei; maailmassa kun on yhä vähemmän uhkia, joihin voidaan varautua armeijoilla. Talous saattaa olla jo nyt enemmän turvallisuuspolitiikkaa kuin perinteinen puolustus.

Jälkiruoaksi kultaisia porkkanoita

Laajentuminen on ollut EU:n menestyksekkäintä ulkopolitiikkaa. Unioni on onnistunut levittämään omia arvojaan jäsenyyshakuprosessien kautta. Jo yksinomaan Balkanin alueen tilanne – sodasta eurooppalaiseen yhteistyöhön – on ollut aidosti menestystarina.

Unionin tarjoilemat porkkanat ovat tähän asti olleet tarpeeksi houkuttelevia. Laajentumistahti on kuitenkin väistämättä hiipumassa. Ongelmana on myös mukaan haluavien maiden yhä vaikeampi integrointi unioniin.

–       EU:lla on ollut vaikeuksia kehittää kultaisten porkkanoiden, siis täysjäsenyyden, rinnalle toimivia ”hopeisia porkkanoita”, Haukkala tiivistää. Eivät isot maat kuten Venäjä halua naapuruuspolitiikkaa vaan ennemminkin strategista kumppanuutta.

Hajoaako EU?

Luentonsa otsikoksi Haukkala oli valinnut kysymyksen ”Hajoaako EU?” Tähän professori antoi vastaukseksi ehdottoman ”kyllä”, tosin pienellä varauksella aikataulujen suhteen.

–       Mikään ei ole pysyvää tässä maailmassa. Hajosihan Roomakin aikoinaan. Mutta ei Euroopan unioni kuitenkaan ole ihan lähitulevaisuudessa hajoamassa, sillä meillä on kaikesta huolimatta niin paljon yhteisiä intressejä Euroopassa.

Vaihtoehdot EU-yhteistyölle ovat Haukkalan mukaan pelottavampia. Ilman Herman Van Rompuyta  ja muita EU-johtajia olisi paljon vaikeampaa hoitaa eurooppalaista yhteistyötä. ”Hatunnosto myös niille virkamiehille, jotka jaksavat päivästä toiseen EU-instituutioiden kokoushuoneissa neuvotella yhteisistä kannoista, vaikka vain sen pienimmän yhteisen nimittäjän politiikallakin”, Haukkala tiivistää.

Lopuksi Haukkala antaa  viinisuosituksensa  läpi koko menun – se on Erkin pikakivääri.

Artikkeli pohjautuu professori Hiski Haukkalan pitämään luentoon Tampereen Eurooppa-päivän tilaisuudessa Työväenmuseo Werstaalla 9.5. 2012.