Luvassa lämpenevää
…mutta se ei ole aina hyvä uutinen. Maapallon keskilämpötila saattaa nousta jopa neljä astetta kuluvan vuosisadan loppuun mennessä. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja siihen sopeutumiseksi tarvitaan siis päättäväisiä toimia. EU on asettanut itselleen kunnianhimoisia ilmastotavoitteita ja painottaa kansainvälisen yhteistyön merkitystä.
Muun muassa Euroopan ympäristöviraston ja Maailmanpankin tuoreiden arvioiden mukaan maapallon keskilämpötila nousee nykytoimilla ja tämän hetkisillä sitoumuksilla vuoteen 2080 mennessä neljällä asteella esiteolliseen aikaan verrattuna.
Kriittisenä rajana pidetään kahta astetta, joka on myös kansainvälisesti hyväksytty yhteiseksi tavoitteeksi.
Neljän asteen nousu ja sen mukanaan tuomat tulvat, kuivuus ja muut sään ääri-ilmiöt tarkoittavat tutkijoiden mukaan pelkästään Euroopassa 350 miljardin euron lisälaskua vuodessa. Tehokasta ilmastopolitiikkaa ja ennen kaikkea kaikkien maiden yhteistyötä siis tarvitaan.
EU:n ilmastotavoitteet
EU:n ilmastopolitiikan ytimessä on ilmasto- ja energiapaketti vuodelta 2008. EU on sen yhteydessä sitoutunut vähentämään vuoteen 2020 mennessä kasvihuonekaasupäästöjään 20 %:lla vuoden 1990 päästöihin verrattuna. Ilmastotavoitetta täydentävät myös paketin yhteydessä sovitut uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden tavoitteet.
Keskustelut ovat käynnistyneet jo myös vuoden 2020 jälkeisistä tavoitteista. Pitkän aikavälin perspektiivi on tarpeen, sillä energiasektorilla on myös EU-maissa edessä lähivuosina suuri määrä investointeja, jotka vaikuttavat päästöjen kehitykseen ratkaisevalla tavalla.
Komissio julkisti jo alkuvuodesta 2011 tiekartan kohti vähähiilistä taloutta vuonna 2050. Tiekartta sisältää komission arvion siitä, millaisia välietappeja tarvittaisiin, jotta EU voisi mahdollisimman kustannustehokkaasti saavuttaa vuonna 2050 tavoitteeksi asetetun 80 %:n päästövähennyksen. Arvion mukaan päästöjä voitaisiin kustannustehokkaasti vähentää 40 % vuoteen 2030 ja 60 % vuoteen 2040 mennessä lisäämällä investointeja vähäpäästöiseen teknologiaan, parantamalla energiatehokkuutta ja panostamalla tuotekehitykseen ja innovaatioon.
Suurin osa EU:n jäsenmaista on samaa mieltä välitavoitteiden tarpeellisuudesta – mutta eivät kuitenkaan aivan kaikki. Osa jäsenmaista katsoo, että EU:n tulisi asettaa kunnianhimoiset tavoitteet vuosille 2030 ja 2040, ja sen lisäksi nostaa vuoden 2020 tavoitetta 30 %:iin. Jotkut muut ovat sitä mieltä, että EU:n ei tulisi yksipuolisesti lähteä mitään tavoitteita asettamaankaan.
Neuvoston yhteistä kantaa tiekarttaan ei näin yrityksistä huolimatta ole saatu aikaan. Komissio on kuitenkin jatkanut vuoden 2020 jälkeisiin päästövähennyksiin liittyvää valmistelutyötä, ja vuoden 2013 aikana asia noussee ainakin poliittiseen keskusteluun.
Päästökauppajärjestelmää pyritään parantamaan
EU:n ilmastopolitiikan lippulaivaksikin kutsuttu päästökauppadirektiivi on keskeinen väline ilmastopolitiikan toimeenpanossa. Se luo EU:n laajuiset markkinat päästöoikeuksille teollisuussektorilla – päästöoikeuksia siis ostetaan ja myydään.
Viime aikoina talouden taantuman takia varsin matalaksi painunut päästöoikeuden hintataso on kuitenkin johtanut siihen, että päästökauppa ei enää kykene osaltaan ohjaamaan energiainvestointeja uuteen, vähäpäästöiseen teknologiaan. Komissio on tehnyt kesällä esityksen siitä, miten päästöjen alhaiseen hintaan voitaisiin vaikuttaa lyhyellä aikavälillä. Tästä neuvotellaan parhaillaan jäsenmaiden kesken ja Euroopan parlamentissa.
Marraskuussa komissio esitti myös joukon mahdollisia pitemmän aikavälin ratkaisuja päästökauppajärjestelmän toimivuuden parantamiseksi: näitä voisivat olla muun muassa vuoden 2020 päästövähennystavoitteen kiristäminen, vuoden 2030 tavoitteen asettaminen, päästöoikeuksien pysyvä poistaminen markkinoilta sekä hintasääntely. Lainsäädäntöehdotuksia pitkän aikavälin toimista päästökaupan toimivuuden parantamiseksi saattaa olla odotettavissa ensi vuonna.
Myös lentoliikenteen sisällyttäminen päästökauppaan on ollut paljon otsikoissa – viimeksi siksi, että EU on ilmoittanut suostuvansa lykkäämään toimeenpanoa kolmansien maiden osalta vuodeksi. EU odottaa kuitenkin, että vuoden päästä saadaan aikaan kauan neuvoteltu sopimus kansainvälisestä ratkaisusta.
Kaikki keskeiset sektorit mukaan
Päästökaupan ulkopuolella olevien sektoreiden (kuten liikenne, maatalous, rakentaminen) päästövähennystavoite on jo jaettu ilmasto- ja energiapaketin yhteydessä jäsenmaille sitoviksi tavoitteiksi EU:n taakanjakopäätöksessä. Jatkossa myös uusia sektoreita on tarkoitus ottaa ilmastotavoitteen piiriin.
Suomen kannalta erityisen tärkeä lähivuosina edessä oleva keskustelu koskee maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsien niin kutsuttujen hiilinielujen sisällyttämistä EU:n ilmastotavoitteeseen. Ensimmäistä askelta tätä kohti, eli nieluja koskevan tilinpito- ja raportointijärjestelmän luomista viimeistellään parhaillaan yhteispäätösmenettelyssä. Tilinpito- ja raportointijärjestelmä on edellytys sille, että mitattava tavoite voidaan asettaa.
Keväällä 2013 on komissiolta odotettavissa myös meriliikenteen päästöjä koskeva ehdotus, jossa ennakkotietojen mukaan ensi vaiheessa luodaan tilinpito- ja raportointijärjestelmä. Kuten lentoliikenteessä, myös meriliikenteessä EU jatkaa ponnisteluja ensisijaisena tavoitteenaan kansainvälisen ratkaisun löytyminen.
Kansainvälinen ilmastosopimus keskeinen tavoite
Ilmastonmuutos on haaste, jota ei voi ratkaista ilman kaikkien maailman maiden ja etenkin eniten päästöjä aiheuttavien maiden yhteistyötä. EU:n päästöt ovat tätä nykyä hieman yli 10 % maailman päästöistä. Kiina on muutama vuosi sitten ohittanut USA:n suurimpana päästöjen aiheuttajana.
Tästä syystä uuden kansainvälisen ilmastosopimuksen aikaansaaminen onkin EU:n ilmastopolitiikan tärkeimpiä tavoitteita. Neuvottelut jatkuvat marras-joulukuun vaihteessa Dohassa, jossa on tarkoitus päättää vain kourallista teollisuusmaita, mukaan lukien EU, koskevan Kioton toisen velvoitekauden yksityiskohdista. Samalla on tarkoitus edetä uuden sopimuksen aikaan saamisessa.
Helppoa tämä ei ole, ja neuvottelujen hitaus turhauttaa monia. Varteenotettavia vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole helppo löytää. Vuonna 2014 valmistuva kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n uusi raportti ilmastonmuutoksen trendeistä ja vaikutuksista voi tuoda uuden momentumin sopimuksen aikaan saamiseksi tavoittteen mukaisesti vuonna 2015.
Sopeutua pitää joka tapauksessa
Vaikka päästöjen hillitsemiseen onkin siis panostettava, ilmasto lämpenee joka tapauksessa, ja jo nyt sen vaikutuksia on nähtävissä. Siksi ilmastonmuutokseen sopeutuminen onkin nousemassa yhä tärkeämmäksi kaikkien maiden, myös EU:n, agendalla.
Komissio valmistelee parhaillaan ehdotusta EU:n sopeutumisstrategiaksi, jolla pyritään vähentämään haavoittuvuutta ilmastonmuutoksen vaikutuksille kaikissa jäsenmaissa ja kaikilla keskeisillä sektoreilla. Suomi on yksi ensimmäisiä jäsenmaita, joka laati oman sopeutumisstrategiansa jo useita vuosia sitten.
Selvää on, että mitä pidemmälle tulevaisuuteen ilmastotoimia lykätään, sitä kalliimmaksi ne tulevat.
Marjo Nummelin
Kirjoittaja on muun muassa ilmastonmuutoksen erityisasiantuntija
