Finanssipoliittinen sopimus astui voimaan 1.1.2013
EU:n finanssipoliittinen sopimus astui voimaan 1. tammikuuta 2013. Sopimuksella pyritään saattamaan valtioiden budjetit tasapainoon laajemmalla ja tiukemmalla seurannalla sekä yhteistyöllä.
Talousarviot tasapainoon – liiallinen alijäämä kielletään
Sopimuksen mukaan valtioiden on asetettava julkisen talouden rakenteellinen rahoitusasema kestävälle pohjalle keskipitkällä aikavälillä, mikä tarkoittaa rakenteellisen alijäämän (suhdannevaihteluista putsattu julkisen talouden velkaantuneisuus) pysymistä alle 0,5 prosentissa bruttokansantuotteesta. Prosenttiluku-ehdon täyttämisen lisäksi alijäämän on pitkällä tähtäimellä oltava kestävällä pohjalla eli sen on otettava huomioon väestön ikääntymisestä aiheutuvat kustannukset. Mahdollinen alijäämä tulee joka vuosi Euroopan komission arvioimaksi niin sanottujen EU-ohjausjaksojen (kts. taloustermit tutuiksi -sivumme) yhteydessä.
Sopimus ei kuitenkaan säädä lakiin ehdotonta alijäämärajaa valtioiden budjeteille vaan poikkeamia sallitaan poikkeuksellisessa taloustilanteessa, esimerkiksi vakavan taantuman aikana. Lisäliikkumavaraa antaa valtion velan määrä: mikäli valtion velka on alle 60 prosenttia BKT:stä, alijäämän raja voidaan asettaa prosenttiin BKT:stä.
Miten sopimusta valvotaan
Sopimuksen lähtöoletuksena on valtioiden oma halu noudattaa määriteltyä budjettikuria ja talouspolitiikkaa. Vilpittömyytensä osoitukseksi valtioiden on säädettävä lailla budjettikuria koskevat vaatimukset ja automaattinen korjausmekanismi mahdollisen alijäämän varalle. Suomessa automaattisena korjausliikkeenä toimii valtioneuvoston eduskunnalle antama tiedonanto. Sen tulee sisältää selostus toimenpiteistä, joilla keskipitkän aikavälin tavoitetta koskeva merkittävä poikkeama voidaan poistaa viimeistään seuraavan kalenterivuoden loppuun mennessä.
Korjausmekanismin ohella valtiot, joissa liiallinen alijäämä on todettu, joutuvat laatimaan ns. budjetti- ja talouskumppanuusohjelman. Siinä kuvaillaan yksityiskohtaisesti ne rakenneuudistukset, joilla alijäämä korjataan tehokkaalla ja kestävällä tavalla. Ohjelma toimitetaan Euroopan komissiolle ja neuvostolle, joissa niiden täytäntöönpanoa seurataan.
Sopimuksen valvonnassa on myös varattu rooli Euroopan unionin tuomioistuimelle. Mikäli jäsenvaltio ei onnistu ajoissa saattamaan talousarviota tasapainoon, on tuomioistuin toimivaltainen tekemään asiassa päätöksen. Tällainen päätös on jäsenmaata sitova. Mikäli sitä ei panna täytäntöön, voidaan jäsenmaalle määrätä sakko, suuruudeltaan enimmillään 0,1 prosenttia BKT:stä. Eurovaltioilla tämä maksu menisi Euroopan vakausmekanismille ja euromaiden ulkopuolisilla valtioilla EU:n yleiseen talousarvioon.
Talouspolitiikan yhteistyö ja koordinaatio lisääntyvät
Sopimus ei käsittele pelkästään alijäämiä vaan siinä pureudutaan myös muihin talousasioihin. Sopimuksen mukaan kaikki sopijapuolet toimittavat selvityksen omista valtionvelan liikkeellelaskua koskevista suunnitelmistaan neuvostolle ja komissiolle. Valtiot sitoutuvat myös tarpeen vaatiessa keskusteluihin ja koordinointiin keskenään sekä EU:n toimielinten kanssa ennen merkittävien talousuudistusten tekemistä.
Samalla sopimus tuo rakennetta euroalueen valtionjohtajien tapaamisiin: niitä sovitaan olevan vähintään kaksi kertaa vuodessa. Näihin kokouksiin voivat osallistua vähintään kerran vuodessa myös sopimuksen ratifioineet euroalueen ulkopuoliset valtiot.
Sopimuksessa pyritään myös lisäämään yhteistyötä kansallisten ja Euroopan parlamentin välillä budjettipolitiikassa ja muissa sopimukseen liittyvissä asioissa.
Mikä sopimus
Finanssipoliittinen sopimus eli viralliselta nimeltään Sopimus talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta, ohjauksesta ja hallinnasta sekä laki julkisen talouden monivuotisia kehyksiä koskevista vaatimuksista astui voimaan 1. tammikuuta 2013, kun 12 euromaata (Espanja, Irlanti, Italia, Kreikka, Kypros, Portugali, Ranska, Saksa, Slovenia, Suomi, Tanska ja Viro) olivat ratifioineet sen. Kokonaan allekirjoittamatta sopimuksen jättivät Tšekki ja Iso-Britannia.
Lisätietoa:
EU:n finanssipoliittinen sopimus (pdf 53 KB)