Pelastuspaketteja ja kriisinhallintamekanismeja tehdään muuallakin kuin taloussektorilla

Marja Kartila vastaa EU-edustustossa pelastuspalvelusta ja poliisiyhteistyöstä

Vihdoinkin myös oman sektorini asiat on huomioitu Financial Timesissa, ajattelin, kun tämän Brysselissä jokaiseen talouteen leviävän vaaleanpunaisen talouslehden otsikot kirkuivat kriisinhallintamekanismia koskevista vaikeista neuvotteluista. Mutta ei, kyseessä oli EU:ta ravistelevan talouskriisin hoitoon tarkoitettu mekanismi, ei maanjäristyksen aiheuttamien tuhojen korjaamiseen tarkoitettu EU-tason järjestely.

Tulvat, mutavyöryt, tsunamit, metsäpalot jne. Niiden aiheuttamat järkytykset ihmisten jokapäiväiseen elämään, samoin kuin niiden torjuminen ja jälkihoito, ansaitsevat EU:ssa huomiota siinä missä taloudellisten ongelmienkin aiheuttamat järkytykset.

Euroopan komissio ei omista helikopterilaivuetta, pelastuslauttoja, huopavarastoa, pumppuja eikä säteilymittareita, mutta jäsenvaltiot ovat luonnollisesti varustautuneet katastrofien varalta. Unionin pelastusmekanismin nojalla jäsenvaltioiden pelastusreservit on valjastettu töihin myös niissä tilanteissa, joissa katastrofi on kohdannut toista EU:n jäsenvaltiota. Omien pelastusresurssien käyttö toisen valtion hyväksi on osa jokapäiväistä rajat ylittävää yhteistyötä pelastussektorilla.

Komissiossa Brysselissä toimii erityinen ympärivuorokautinen keskus, joka seuraa hätätilanteita ja niiden kehittymistä ympäri maailmaa, toimii avunvälityspisteenä ja sovittaa yhteen pelastustoimet. Kriisin kohdannut valtio voi lähettää keskukseen avunpyynnön, ja sen perusteella mekanismi aktivoidaan tuottamaan tarvittavaa apua sitä pyytäneelle. Tämä voi olla niin konkreettista tavaraa kuin asiantuntija-apuakin. EU:n pelastusmekanismia on käytetty sen olemassaolon aikana (vuodesta 2001 lähtien) yli 150 kertaa auttamaan toista jäsenvaltiota kriisissä, josta se ei itse kykene selviytymään.

1970-luvulta lähtien katastrofit ovat paitsi lisääntyneet, myös muuttuneet rajummiksi. Euroopassa koettiin muun muassa laajat maastopalot vuonna 2007, Italiassa tuhoisa maanjäristys kaksi vuotta myöhemmin, ja Unkarissa myrkkyvuoto vuonna 2011. Kaikissa näissä tapauksissa unionin pelastusmekanismi toimitti apua.

EU-maiden auttamishalu ei rajoitu vain unionimaihin. Viimevuosien aikana EU:n pelastusjoukot ovat rientäneet apuun useammin kolmansissa maissa kuin EU:n jäsenvaltioissa. Mikä tahansa maailman valtio voi turvautua unionin pelastusmekanismiin apua pyytäessään. Kaakkois-Aasian tsunami , USA:n hurrikaani Katrina, Haitin maanjäristys, Islannin tuhkapilvi ja Japanin tsunami eivät varmasti jääneet keneltäkään huomaamatta.

EU:n pelastusmekanismi on toiminut hyvin, mutta aina on parantamisen varaa. Mekanismia koskevaa lainsäädäntöä uudistetaan parhaillaan, ja sen myötä on tarkoitus jäntevöittää toimintaa siirtymällä ad hoc -pohjaisesta suunnitelmallisempaan toimintaan. Edellä mainitun ympärivuorokautisen keskuksen henkilöstömäärä on tarkoitus tuplata 40:een, uhat ja riskit kartoittaa systemaattisemmin ja olemassa olevat resurssit koota selkeämmin yhteiseen pooliin, josta tarvittavat pelastusresurssit voidaan ammentaa apua pyytäneen valtion käyttöön.

Ehdotuksen mukaan unionirahoitusta voitaisiin tarvittaessa käyttää poolin resurssien kuntoon saattamisessa. Pääosin tämän vuoksi mekanismin uudistusneuvottelut eivät ole olleet helpot. Jäsenvaltioiden kesken on havaittavissa selkeää kahtiajakautumista. Osa jäsenvaltioista korostaa kunkin maan velvollisuutta hoitaa omat asiansa eli pelastusresurssinsa kuntoon – niin makaa kuin petaa. Osa puolestaan vetoaa solidaarisuuteen – siihen, että niillä, joilla asiat on hyvin, on velvollisuus auttaa heikommin varustautuneita jäsenvaltioita. Tästä vastakkainasettelusta ollaan vähitellen pääsemässä eroon, ja yhteisiä linjauksia alkaa löytyä.

EU:n pelastusmekanismi ei ole unionin muusta toiminnasta erillinen saareke. Esimerkiksi ennaltaestävä työ pelastussektorillapalvelee osittain ennaltaestävää toimintaa myös terrorismin torjunnan puolella ja päinvastoin.

Pelastusmekanismin aktivointia edeltää luonnon tai ihmisen aiheuttama katastrofi, kuten esimerkiksi terrori-isku, ja pelastustoimien jälkeen tarvitaan toisinaan humanitaarista apua. Pelastustoiminta ja humanitaarinen apu ovat läheisessä kosketuksessa toisiinsa, ja asioita hoidetaan samassa komission pääosastossa ECHO:ssa.

Pelastustoimen ja humanitaarisen avun jälkeen saatetaan kriisin kohdanneessa valtiossa vielä tarvita siviilikriisinhallintaa oikeusvaltion perustamiseksi. Näin kävi esimerkiksi Libyassa.

Linkkejä muihin politiikka-aloihin siis löytyy, ja ne tulevat lisääntymään jatkossa, kun Lissabonin sopimuksen solidaarisuuslauseketta pannaan täytäntöön. Sitä koskeva ehdotus sisältää ajatuksen, että solidaarisuuslauseke aktivoidaan käyttämällä EU:n pelastusmekanismin rakenteita.

Marja Kartila

Kirjoittaja on erityisasiantuntija 

Julkaistu href="http://www.finland.eu/public/Default.aspx?culture=fi-FI&contentlan=1">Suomen pysyvät EU-edustuston kolumnisarjasa.