Mitä mieltä mepit ovat budjettiratkaisusta vuosille 2014-2020?
Eurooppatiedotuksen järjestämässä Meppikahvit –tilaisuudessa perjantaina Oulussa käytiin vilkasta keskustelua Eurooppa-neuvoston helmikuun alkupuolella sopimasta neuvotteluratkaisusta seitsemän tulevan vuoden budjettikehyksistä. Euroopan parlamentin jäsenet Anneli Jäätteenmäki (kesk./ ALDE), Hannu Takkula (kesk./ALDE), Liisa Jaakonsaari (sd./S&D) ja Eija-Riitta Korhola (kok/EPP) kertoivat satapäiselle oululaisyleisölle näkemyksistään.
Euroopan parlamentin täytyy vielä hyväksyä budjettikehysratkaisu, jotta se voisi tulla voimaan. Tiukkoja neuvotteluja on siis edessä kevään aikana.
Neljä meppiä olivat Oulussa tätä mieltä huippukokouksen neuvottelutuloksesta:
Anneli Jäätteenmäki:
– Kun EU-huippukokous päättyi sanoivat kaikki voittaneensa. Mutta kaikki eivät voi voittaa. Kansalaisilla on oikeus tietää mihin verovaroja käytetään, monilla luvuilla kikkailu hämmentää. Kyllä kysymys Suomen nettomaksuosuuksista tulevaisuudessa on olennainen.
– Tarkkaa tietoa budjettiluvuista ei ole tällä hetkellä saatavilla, tiedossa ovat vain suuret linjat. Komission tarkemmat laskelmat saadaan vasta seuraavien viikkojen aikana.
– Parlamentin näkyvät hahmot, puhemies, saksalainen sosialisti Martin Schulz sekä budjettivaliokunnan puheenjohtaja, ranskalainen konservatiivi Alain Lamassoure, ilmoittivat heti tyytymättömyytensä budjetin kokoon, joka on pienempi kuin kuluvan kauden budjetti. – Itse olen sitä mieltä, että EU:n olisi kyettävä säästämään vaikeina aikoina. En usko, että isommasta budjetista olisi Suomelle hyötyä.
– Suomen kannalta katsottuna mielestäni tulos ei ole paras mahdollinen: EU-jäsenmaksumme nousevat merkittävästi, maanviljelijät saavat palkanalennuksen ja Pohjois- ja Itä-Suomi menettävät myös. Kun parlamentti äänestää budjetista toivon mahdollisimman suurta avoimuutta. Jokainen meppi äänestäköön avoimesti omatuntonsa mukaan.
Eija-Riitta Korhola:
– Ihmettelen sitä, miksi nettomaksuosuusarvioista on syntynyt sellainen kopu kuin on. Itse kannatan EU-budjetin pienentämistä huonoina aikoina. Olen myös tyytyväinen siihen, että Suomen tavoite taittaa maksusitoumustensa kasvua osittain onnistui.
– Voi olla katkeraa jäädä ilman yhtäläisiä EU-tukia ja maksualennuksia, mutta pidän paljon merkittävämpänä ongelmana syrjivää EU-lainsäädäntöä, joka tuo vientiteollisuudellemme lisälaskua miljardin verran vuodessa. Ilmastopolitiikan peruskriteereinä ovat tuotannon eivätkä kulutuksen päästöt. Meille siis tarjotaan aina isoa hiilijalanjälkeä, vaikka teemme maailman puhtainta paperia. Sama koskee päästökauppaa ja rikkidirektiiviä, jotka ovat kannaltamme epäedullisia. Puhutaan kaiken kaikkiaan yli miljardin lisälaskusta vuosittain. Siinä siis 50 miljoonan näkemysero budjettiluvuissa on pikkujuttu.
– Suomen pitäisikin tämä lista kädessään mennä budjettineuvotteluihin, kun keskustellaan siitä kenelle maksualennus kuuluisi ja kuka on viimekädessä suurin nettomaksaja. Silloin pohdinnassa täytynee ottaa huomioon myös kansallisten maataloustukien määrä – niitä ilman emme selviytyisi.
Liisa Jaakonsaari:
– Olen kriittinen tehtyyn ratkaisuun. Uusi rahoituskehys ei luo pohjaa Euroopan nousulle ja paremmalle työllisyydelle. Budjetti on luonteeltaan säilyttävä ja konservatiivinen eikä luo parempaa näkymää huomiseen. Suomi onnistui hyvin maatalouden osalta ja aluepolitiikan suhteen kohtalaisesti. Hallituksen taktiikka oli oikea. Jos olisimme kinunneet maksupalautusta, olisimme menettäneet enemmän kuin nyt saimme takaisin.
– Koko keskustelu nettosaajista ja menettäjistä on ollut turha ja vienyt huomion väärään. EU:sta "saadaan" miljadeja enemmän kuin, mitä jäsenmaksuina maksamme. On todellista kvartaalipolitiikkaa taskulaskimen kanssa miettiä, saadaanko ensi vuonna vähemmän kuin mitä maksamme. Todellinen hyöty tulee aivan muuta kautta kuin taskulaskin voi kertoa. Esimerkiksi pääsystä 500 miljoonan ihmisen sisämarkkinoille maksavat EU:n ulkopuolella olevat Norja ja Sveitsi sievoisen summan.
– Suomi on nettosaaja! Esimerkiksi tutkimusyhteistyössä Suomi on nettosaaja, samoin esimerkiksi nuoriso-ohjelmista. Ennen kaikkea voimme vaikuttaa tärkeisiin päätöksiin, joissa jokainen Euroopan maa -suurikin- on yksin heikko.
Hannu Takkula:
– Rahoituskehysratkaisu oli suhteellisen odotettu, ottaen huomioon tiettyjen EU-maiden äänekkäät linjavedot, joista kirjoiteltiin paljon etukäteen. Itse olin maatalous- ja aluepolitiikan lisäksi erityisen huolissani EU:n kilpailukykyyn liittyvistä kysymyksistä. Vaikka siltä sektorilta eli investoinneilta tutkimukseen ja innovointiin, koulutukseen sekä rajat ylittäviin infrastruktuuriprojekteihin leikattiin suhteellisesti paljon, oli lopputulos kuitenkin odotettua parempi. Pelkona olivat vielä suuremmatkin leikkaukset.
– EU:n budjettikysymyksistä sen verran vielä, että itse toivoisin, että yhtä vilkasta keskustelua käytäisiin myös silloin kun keskustellaan valtion ja kuntien talousarviosta ja velkaantumisesta ylipäätään! EU budjetti vastaa vain yhtä prosenttia unionin yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta.
Kaikki neljä europarlamentaarikkoa sanoivat Meppikahvien päätteeksi hyväksyvänsä rahoituskehyspäätöksen, puutteista huolimatta. Koko paketin mahdollinen avaaminen ei heidän mielestään toisi parempaa ratkaisua eikä lisäetuja Suomelle.
