Juna liikkuu taas – 4. rautatiepaketti

Euroopan parlamentin liikenne- ja matkailuvaliokunnan (TRAN) puheenjohtajan, rautatiemies Brian Simpsonin, sanoja lainatakseni: ”Here we go again”.

Hannu Laurikainen vastaa EU-edustustossa rautatieliikenneasioista

Hetken oli hiljaista. Kesäkuussa 2012 saatiin päätökseen ensimmäisen rautatiepaketin uudistustyö. Tämän jälkeen neuvoston rautatietyöryhmässä saatiin lainsäädäntötyöstä yhden puheenjohtajuuskauden mittainen hengähdystauko. Tauko oli tervetullut ja ajoitus hyvä, sillä silloisella puheenjohtajamaa Kyproksella ei itsellään (Maltan lisäksi ainoana EU-maana) rautateitä ole.

Juna lähti taas liikkeelle 30. tammikuuta 2013, kun komissio julkaisi pitkään valmistellun neljännen rautateitä koskevan lainsäädäntöpaketin (kolme aikaisempaa rautatiepakettia julkaistiin vuosina 2001, 2004 ja 2007). Ensimmäinen paketti on jo ehditty uudistaa, minkä lisäksi on annettu reippaasti muuta teknistä lainsäädäntöä.

EU-juna on ollut viimeisen reilun 10 vuoden aikana jatkuvassa liikkeessä rautatielainsäädännön yhtenäistämiseksi ja markkinoiden avaamiseksi. Mistään luotijunasta tosin ei voi puhua. Uudistaminen vie aikaa ja kansallisia intressejä on paljon.

Uudistusten taustalla on monista muuttujista koostuva yhtälö, jonka vuoksi komissio pyrkii raideliikenteen houkuttelevuuden lisäämiseen. Keskeisiä syitä ovat muun muassa liikenteen päästömäärien pienentäminen ja ruuhkien ehkäiseminen, sekä toisaalta epävarmuustekijät polttoaineen saatavuudessa ja öljyriippuvuuden vähentäminen.

Näiden taustatekijöiden lisäksi keskeisessä roolissa on sisämarkkinoiden edistäminen: komissio katsoo, että liikennemuodoista eniten pullonkauloja ilmenee juuri rautatiepalveluiden sisämarkkinoilla.

Komission visio yhtenäisestä eurooppalaisesta rautatiealueesta on tarkoitus viedä tällä neljännellä paketilla päätökseen. Tavoitteeksi on asetettu poistaa tekniset, hallinnolliset ja lainsäädännölliset esteet, jotka haittaavat kansallisille rautatiemarkkinoille pääsyä.

Neljäs paketti sisältää kuusi lainsäädäntöehdotusta, neljä tiedonantoa ja kolme vaikutusarviointia. Allekirjoittanut ainakin tietää, mitä EU-edustustokomennuksensa toisella puoliskolla tekee.

Rautatiemarkkinoiden avaaminen saadaan päätökseen

Neljäs rautatiepaketti voidaan jakaa kahteen osaan: markkinapilariin ja tekniseen pilariin. Markkinapilarin keskeinen uudistusehdotus on kotimaan henkilöliikenteen avaaminen kilpailulle. Aikaisempien pakettien yhteydessä markkinat on avattu rahtiliikenteelle sekä kansainväliselle henkilöliikenteelle.

Monessa EU-maassa henkilöliikenteessä on tosin jo toteutettu kilpailun avaamista, mutta käytännön järjestelyt vaihtelevat huomattavasti. Suomen lisäksi vain Irlannissa, Kreikassa, Luxemburgissa ja Portugalissa liikennettä hoitaa ainoastaan yksi toimija.

Suomessa uudistus tarkoittaisi siis sitä, että tulevaisuudessa matkustajat voisivat hypätä VR:n sijaan jonkun toisen yhtiön junaan. Moni matkustaja saattaisi pitää uudistusta tervetulleena, sillä komission tutkimuksen mukaan 71% eurooppalaisista toivoisi enemmän kilpailua raiteille.

Asia on Suomessa, kuten monessa muussakin EU-maassa, poliittisesti hyvin mielenkiintoinen. Rautatieyhtiöitä kuvastavat EU:ssa edelleen valtiovallan vahva rooli sekä voimakkaat ammattiliitot.

Vuoden 2012 hallituksen liikennepoliittisen selonteon linjaus on, että Suomi suhtautuu markkinoiden avaamiseen varauksellisesti. Kilpailun avaamista Suomen oloissa on myös tuoreeltaan arvioitu joulukuussa 2012 valmistuneessa selvityksessä. Komission ehdotusten analysointi on aloitettu ja Suomen kanta valmistuu kevään aikana.

Brysselin päässä kovinta vääntöä ei välttämättä ole luvassa itse markkinoiden avaamista koskevan direktiivin muuttamisesta, vaan tähän tiiviisti liittyvästä julkisia palveluvelvoitteita koskevan niin kutsutun EU:n palvelusopimusasetuksen uudistamisesta. Tämä siksi, että rautatiepalveluiden hankinta EU-maissa on järjestetty pääosin julkisen palveluvelvoitteen ja sen mukaisten sopimusten pohjalta. Asetuksessa tullaan käytännössä määrittämään ne ehdot, joilla julkisen palvelun tarjontasopimukset tulee tai ei tule kilpailuttaa. Neuvotteluista on odotettavissa mielenkiintoiset eikä ihan helpot.

Euroopan rautatieviraston rooli vahvistuu

Paketin teknisen pilarin punaisena lankana ovat muutokset Euroopan rautatieviraston (ERA) toimivaltaan. Komissio esittää, että turvallisuussertifikaatit ja kalustopassit eli niin kutsutut markkinoillepääsyluvat, myönnettäisiin jatkossa yhden luukun periaatteella ERA:sta. Tämä tarkoittaisi merkittävää toimivallan siirtoa kansallisilta viranomaisilta EU:n tasolle.

Ehdotetun järjestelyn keskeisenä tavoitteena on vauhdittaa markkinoille pääsyä helpottamalla lupaprosessia erityisesti rajat ylittävän liikenteen osalta. Esimerkiksi Amsterdamista Pariisiin matkaavan junan lupapaperit tulee tällä hetkellä toimittaa kolmen maan viranomaiselle, joilla kaikilla on hieman toisistaan poikkeavat toimintatavat.

Esitys yhden luukun periaatteesta on hyvin ymmärrettävissä erityisesti Keski-Euroopan junaliikenteen näkökulmasta. Suomella ei ole, vähäistä Ruotsiin suuntautuvaa tavaraliikennettä lukuun ottamatta, raideyhteyksiä muihin EU-maihin. Ulkomaanliikenteemme suuntautuu lähestulkoon kokonaan Venäjälle. Järjestelyn tulisi jatkossakin olla sujuva Suomessa toimiville yrityksille, joten tarkkaan on katsottava ne ehdot, joilla suostumme siirtämään lupien käsittelyn Helsingistä Valenciennesiin.

Kokonaisuudessaan 4. rautatiepaketti on laaja ja moniulotteinen kokonaisuus. ”Piru makaa yksityiskohdissa”, kuten me suomalaiset luontevasti sanomme.

EU:n puheenjohtajamaa Irlanti aloittaa käsittelyn paketin teknisestä, ja poliittisesti ei niin herkästä osiosta. Markkinoiden avaamista koskevat neuvottelut jäävät siten tuleville puheenjohtajuusmaille Liettualle ja Kreikalle.

Euroopan parlamentin puolella enemmistö on jo pitkään suhtautunut markkinoiden avaamiseen liberaalisti. Nähtäväksi jää päästäänkö paketista neuvottelemaan istuvan parlamentin kanssa vai aloitetaanko neuvottelut vasta vuonna 2014 valittavan uuden parlamentin kanssa – veikkaan jälkimmäistä.

Hannu Laurikainen

Suomen pysyvä edustusto Euroopan unionissa

Kolumni on julkaistu Suomen pysyvän EU-edustuston verkkosivuilla