Miksi pankkiunionia tarvitaan
Miksi pankkiunionia tarvitaan -seminaariin osallistuivat oikealta lukien: Finanssialan keskusliiton pääekonomisti Veli-Matti Mattila, valtiovarainministeriön rahoitusosaston osastopäällikkö Pentti Pikkarainen, Finanssivalvonnan apulaisjohtaja Jukka Vesala, kabinettipäällikkö Olivier Guersent, Elinkeinoelämän tutkimuslaitojen toimitusjohtaja Vesa Vihriälä ja Aalto-yliopiston professori Sixten Korkman.
Euroopan komission Suomen edustusto järjestämässä tilaisuudessa 1. maaliskuuta pohdittiin pankkiunionin tarvetta euroalueella. Kaikki asiantuntijat olivat pankkiunionin kannalla, mutta myös vaikeuksista ja varaumista keskusteltiin.
Pankkiunionin tausta
Sisämarkkinoista ja palveluista vastaavan komissaari Michel Barnierin kabinettipäällikkö Olivier Guersent kertoi pankkiunionin taustasta. Eurokriisin kärjistyessä vuoden 2011 kesällä huomattiin tarve tukea pankkisektoria, koska pankkien välinen rahaliikenne oli lähes seisahtunut. Pankkien mahdollisuuksiin saada rahaa vaikutti tuolloin enemmän markkinoiden näkemys niiden sijaintivaltion tilasta kuin pankin oma taloudellinen tilanne. Tämä ketjun katkaisemiseksi hahmotettiin pankkiunioni.
Toinen, vielä merkittävämpi syy pankkiunionin synnylle on tavoite katkaista valtioiden ja pankkien välinen kohtalonyhteys. Pankkien ajautuessa suuriin vaikeuksiin ovat jotkin valtiot joutuneet tukemaan tai pelastamaan niitä. Valtioille myönnetyt pelastuspaketit ovat suurelta osin menneet pankkien tukemiseen, mikä puolestaan on heikentänyt valtioiden omaa taloutta.
Toisaalta pankit ovat itse suurimpia valtioiden joukkovelkakirjojen omistajia. Mahdolliset leikkaukset valtioiden liikkeelle laskemien velkakirjojen arvoon kohdistuisivat pankkeihin, mikä puolestaan lisäisi pankkien rahantarvetta. Tämä negatiivinen vaikutusketju halutaan katkaista pankkiunionin avulla; pankeille myönnettävä tuki ei enää heikentäisi valtioiden asemaa.
Guersentin mukaan kolmas syy pankkiunionille on mahdollisuus luoda selkeät säännöt toiminnalle kriisitilanteessa. Kun jo ennakkoon tiedetään, miten toimitaan, ei tarvetta paniikkiratkaisuille ole.
Pankkiunionin kaltaiselle yhteistoiminnalle ei aiemmin nähty tarvetta, kun euroalueella meni hyvin. Toisin on nyt kun meneekin huonommin. Guersentin mukaan pankkiunioni voidaan nähdä yhteistoimintana, jossa hädässä olevaa laivaa yritetään pelastaa tukkimalla vuotoaukot ja äyskäröimällä vettä. Tämä ei ole hohdokasta ja mukavaa, mutta ilman sitä laiva uppoaisi.
Sijoittavastuu tarpeen
Vaikka pankkiunionin tarpeesta vallitsi yksimielisyys, näkivät keskustelijat sen tiellä myös hankaluuksia. Professori Sixten Korkman totesi yhtenä merkittävänä haasteena olevan pankkiunionin tarpeellisuuden osoittamisen kansalaisille. Pankkiunioni on tärkein kriisin aikana esille nousseista EU:n toimista vakauden puolustamiseksi, mutta tämä ei tee hankkeesta helpommin perusteltavaa. Pankkiunioni nähdään usein huonosti asiansa hoitaneiden maiden pelastamisena. Tämän kuvan välttämiseksi toimintaan olisi saatava vahvasti mukaan sijoittajavastuu (bail-in).
Sijoittajavastuun tärkeydestä kaikki puhujat olivat yhtä mieltä, mutta sen soveltamisen aikataulusta on eri näkemyksiä. ETLA:n toimitusjohtaja Vesa Vihriälä haluaisi käytännön toimia mahdollisimman nopeasti: mikäli Kyproksen tapauksessa sijoittajavastuuta ei sovellettaisi, olisi sen myöhäisempi soveltaminen vaikeata.
Guersent totesi sijoittajavastuun olevan ensisijainen ratkaisukeino mahdollisissa tulevissa kriiseissä. Sen soveltaminen tällä hetkellä olisi vaikeata, koska sijoittajavastuusta ei olla puhuttu nykyisten valtion joukkovelkakirjojen lainojen antamisen yhteydessä eikä sitä näin ollen ole hinnoiteltu. Toisaalta moni panelisti oli sitä mieltä, että valtion velkakirjoihin sisältyy riskejä siinä missä muihinkin sijoituksiin.
Suomen kannalta pankkiunionin haasteena pidettiin Suomen ja sen pohjoismaisten naapurien erilaista asemaa. Pentti Pikkarainen totesi Suomen näkevän mielellään myös muut pohjoismaat mukana pankkiunionissa. Veli-Matti Mattila toivoi pohjoismaisten valvontaviranomaisten hyvän yhteistyön jatkuvan myös tulevaisuudessa.
Muita huolenaiheita pankkiunionia koskien oli selkeän eron tekeminen valvontaviranomaisen ja rahapolitiikkaa koskevan päätöksenteon välille. Ratkaisuehdotuksia ja toimia toivottiin myös nykyisen kriisin ratkaisemiseksi. Korkman sanoi pankkiunionin olevan pitkän tähtäimen ratkaisu, joka ei auttaisi ongelmiin tässä ja nyt.
Lisätietoa:
