Mehiläisistä ja hevosenlihasta

Kirsi Heinonen on elintarviketurvallisuuden erityisasiantuntija.

Suomessa ja pitkin Eurooppaa käydään vilkasta keskustelua elintarvikeketjun kahdesta ääripäästä. Ketjun alkupäässä mehiläiset siitepölyn kuljettajina ovat olennainen osa kasvintuotantoa. Nyt pelätään kasvinsuojeluaineina käytettävien neonikotinoidien aiheuttaneen mehiläisten joukkokuolemia. Elintarvikeketjun toisessa päässä on einesten ainesosaksi merkitty naudanliha, joka joissakin tapauksissa onkin osoittautunut hevosenlihaksi.

Euroopan komissio on reagoinut kummassakin tapauksessa. Neonikotinoidien kieltoesitys annettiin parissa viikossa. Sen sijaan useamman jäsenvaltion vaatimus uudesta lainsäädäntöesityksestä lihan jäljitettävyyden parantamiseksi kestää komission oman ilmoituksen mukaan vielä miltei vuoden.

Elintarviketurvallisuuden tulisi perustua perusteelliseen riskinarviointiin. Mehiläisten kohdalla riskiarviointia on tehty, mutta ei välttämättä riittävästi. Hevosenliha elintarvikkeena on riskitöntä eikä siitä aiheudu vaaraa ihmisille, mutta kuluttajaa ei saa johtaa harhaan.  

Neonikotinoidit kasvintuotannossa

Neonikotinoidit ovat hyönteisten torjuntaan tarkoitettuja kasvinsuojeluaineita. Tämän vuoksi mehiläiset ja muut pölyttäjähyönteiset ovat niille herkkä eliöryhmä. Aineelle altistuneet, mutta hengissä säilyneet lentomehiläiset voivat kuljettaa jäämiä pesiin, joissa ne vaikuttavat kehittyviin toukkiin ja sikiöihin. Neonikotinoideja käytetään Suomessa kirppojen torjuntaan erityisesti öljykasvituotannossa.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on arvioinut tiettyjen viljelykasvien olevan mehiläisten kannalta turvallisia, toiset ovat osoittautuneet selkeästi riskiä aiheuttaviksi, ja joissakin käyttökohteissa riskejä ei ole voitu sulkea pois tietojen puutteellisuuden vuoksi. Riskittömyydellä tarkoitetaan esimerkiksi viljelykasvien kukinta-ajan vaikutusta ruiskutuksiin tai siemenen käsittelytapaan. EFSA ei kuitenkaan arvioinnissaan tarkastellut riskinvähennystoimia.

Esimerkiksi Suomessa käytettävillä mekaanisilla kylvökoneilla peittausaineen (kylvösiemenen pintaan levitetty kasvinsuojeluaine) pölyävä vaikutus on hyvin vähäinen verrattuna esimerkiksi eteläisimmissä maissa käytettyihin paineilmalla toimiviin kylvökoneisiin.

Ehdotettu kielto on Suomen kannalta ongelmallisin öljykasvien peittauksen kannalta, koska vaihtoehtoisia peittausvalmisteita ei ole markkinoilla. Vaihtoehtona peittaukselle on kasvustoruiskutus pyretroidivalmisteilla. Kasvustoruiskutus ei kuitenkaan tehoa tuhoajiin samalla tavalla kuin peittaus. Lisääntynyt samojen valmisteiden käyttö taas lisää resistenssiriskiä.

Öljykasveja tarvitaan kasviöljyjen ja kasviperäisen valkuaisen tuotantoon. Vaihtoehtona kotimaiselle valkuaisrehulle on soija, jota tuodaan Pohjois- ja Etelä-Amerikasta.

Periaatteessa Suomi ei vastusta komission esitystä neonikotinoiden käytön kiellosta, mutta olemme yhdessä usean muun jäsenvaltion kanssa korostaneet tieteellisen riskinarvioinnin perusteella tehtäviä riskihallintapäätöksiä ja suhteellisuusperiaatteen huomioimista. Jäsenvaltioiden pitäisi normaaliin tapaan arvioida itse maassaan käytettävät kasvinsuojeluaineet. Lisäksi teollisuudelle olisi annettava mahdollisuus tuottaa lisätutkimuksia asioista, joita EFSAn riskinarviointi ei ole huomioinut.

Asia oli esillä tällä viikolla EU:n maatalousministereiden kokouksessa. Komission esitys ei saanut äänestyksessä taakseen määräenemmistöä eikä -vähemmistöä. Seuraavaksi esitys siirtyy muutoksenhakukomitealle huhtikuun lopussa.

Maatalousministerit ovat keskustelleet asiasta pariin kertaan. Komissio on luvannut vielä tutkia jäsenmaiden ehdotuksia ja tehdä muutoksia asetusluonnokseen. Tavoitteena on sekä suojata mehiläisiä että taata tarpeellinen ja turvallinen kasvinsuojelu ja -tuotanto. 

Väärin merkittyä hevosenlihaa

Hevosenlihaa on löydetty useista eri lihatuotteista ja valmisruoista (esimerkiksi lasagne, jauhelihapihvi) eri puolilta Eurooppaa. Euroopassa lihat kulkevat usein pitkissä toimitusketjuissa ja verkoissa, joissa jäljitettävyyttä on vaikea seurata ja joissa tuotetietojen väärentäminen on mahdollista.

Keskustelussa on ollut esillä myös hevosilla käytettävä kipulääke fenyylibutatsoni, jota ei saa käyttää elintarviketuotantoeläimillä. Sitä saa kuitenkin käyttää esimerkiksi harrastehevosilla, jotka eivät päädy elintarviketeollisuuteen. Tämän lääkkeen jäämiä on löytynyt hevosenlihasta Iso-Britanniassa. Muutoin hevosenlihakohun yhteydessä ei ole todettu mitään terveysvaaraan viittaavaa. Kyse on pakkausmerkintöjen väärentämisestä ja kuluttajien harhaanjohtamisesta.

Kohun rauhoittamiseksi ja kuluttajien luottamuksen palauttamiseksi komissio on antanut suosituksen, jonka mukaan jokainen EU:n jäsenmaa tutkisi DNA-testeillä tietyn määrän tuotteita, joissa on pakkausmerkintöjen mukaan naudanlihaa. Komissio tekee tuloksista yhteenvedon huhtikuun loppuun mennessä. Jäsenmaille korvataan EU:n varoista 75 % testausten kustannuksista.

Suomessa olemme sitä mieltä, että satunnaisten viranomaistestien sijaan pitäisi paneutua ongelmien syiden ratkaisuun, korostaa toimijoiden omaa vastuuta ja tiukentaa jäljitettävyyssäännöksiä. Suomi ei kuitenkaan vastustanut komission suositusta, ja meilläkin tutkitaan DNA-testillä 50 naudanlihanäytettä. Lisäksi tutkitaan 6-10 hevosenlihanäytettä fenyylibutatsonin jäämien varalta.

EU-lainsäädäntö tai kansallinen lainsäädäntö ei toistaiseksi edellytä lihaa sisältävässä valmisruoassa, esimerkiksi sianlihagulassissa olevan lihan alkuperämaan ilmoittamista. Toistaiseksi ainoastaan naudanlihan alkuperämerkinnöistä on lainsäädäntöä.

Luvassa tiukempaa lainsäädäntöä

EU:n kuluttajainformaatioasetus edellyttää joulukuusta 2014 alkaen, että myös sian-, lampaan- ja vuohenlihan sekä siipikarjanlihan alkuperämaa täytyy ilmoittaa. Tämä vaatimus koskee tuoretta lihaa. Joulukuussa 2014 tulee voimaan myös vaatimus siitä, että jos esimerkiksi sianlihagulassin alkuperämaaksi ilmoitetaan Saksa, mutta sianliha (=pääainesosa) on peräisin jostain muualta, myös lihan alkuperämaa täytyy ilmoittaa.

Komissio tulee ilmoituksensa mukaan tämän vuoden syksyllä kertomaan, miten ainesosana käytetyn lihan alkuperämaa tulee jatkossa ilmoittaa. Myös lainsäädäntöehdotuksia on odotettavissa, mutta niiden tarkasta sisällöstä ei ole tässä vaiheessa tietoa. Suomi useamman muun jäsenvaltion kanssa on kiirehtinyt komissiota lainsäädäntöehdotusten valmistelussa, mutta todennäköisesti esitystä ei kuitenkaan saada kuin vasta loppuvuodesta.

Liian pitkä elintarvikeketju

Mehiläisistä, kasvinjalostuksesta ja kasvintuotannosta alkaa elintarvikeketju, joka päättyy ruokana lautasellemme. Ketju on pidentynyt huomattavasti viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Nyt elintarvikkeiden raaka-aineet kulkevat pitkin maailmaa. Makkaran raaka-aine kuljetetaan Saksasta Kiinaan ja tuodaan sieltä makkaroina takaisin Eurooppaan.

Ketjun lainsäädäntö on moninkertaistunut, ja valvonta on myös lisääntynyt. Hevosenlihakohussa huomasimme EU:n hälytysjärjestelmän toimivuuden. Hullun lehmän taudin tai suu- ja sorkkataudin kaltaisten valtavien taudinpurkausten todennäköisyys on vähentynyt. Pienempiä kriisejä syttyy ja sammuu aika ajoin, mutta kaiken kaikkiaan elintarviketuvallisuus paranee koko ajan.

Itse valitsen turvallisin mielin peruselintarvikkeita, joista valmistan itse aterian. Ja uteliaana usein kysyn tuotteen alkuperän ja myös alkuperämaan.

Kirsi Heinonen