EU:n ihmisoikeuksien erityisedustaja: Ihmisoikeudet ovat universaaleja, eivät kulttuurisidonnaisia

Keskusteluun säätytalolla osallistuivat Ihmisoikeuskeskuksen johtaja Sirpa Rautio, Kansainvälisen ihmisoikeusasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja ja kansanedustaja Astrid Thors ja EU:n ihmisoikeuksien erityisedustaja Stavros Lambrinidis. Keskutelua vetivät ulkoministeriön ihmisoikeussuurlähettiläs Ann-Marie Nyroos ja ihmisoikeuspolitiikan yksikön päällikkö Erik Lundberg.

EU:n ihmisoikeuksien erityisedustaja Stavros Lambrinidis vieraili suomessa viime viikolla. Hän kertoi säätytalolla järjestetyssä tilaisuudessa näkemyksistään ihmisoikeuksista Euroopan ulkosuhteissa: ihmisoikeudet ovat universaaleja ja ne on otettava huomioon kaikessa unionin toiminnassa.

Viime vuoden uudistukset nivoivat ihmisoikeudet tiiviimmin osaksi EU:n toimintaa

EU:ssa vuosi 2012 merkitsi suuria edistysaskeleita ihmisoikeuksien kytkemisessä tiukemmin osaksi unionin toimintaa. EU:ssa hyväksyttiin ihmisoikeusstrategia, jonka tavoitteena on tehostaa ja terävöittää unionin ihmisoikeuspolitiikkaa sekä tuoda ihmisoikeudet läpileikkaavaksi teemaksi kaikessa toiminnassa. Pyrkimyksenä on saada unionin toimijat ajattelemaan ihmisoikeuksista samalla tavalla sekä puhua yhteisen linjan mukaisesti.

Ihmisoikeusstrategian täytäntöönpanoa varten EU hyväksyi myös toimintasuunnitelman, jossa määritellään keinoja ja tarkempia tuloksia strategian tavoitteiden saavuttamiseksi. Kolmas uudistus ihmisoikeuksissa ruumiillistuu Lambrinidikseen, joka nimettiin ensimmäiseksi EU:n ihmisoikeuksien erityisedustajaksi.

Toiminnan oltava konkreettista

Lambrinidis korosti EU:n mahdollisuuksia voimakkaana kansainvälisenä toimijana edistää ihmisoikeuksia erilaisilla foorumeilla ja eri yhteistyötahojen kanssa.

Omassa toiminnassaan ja käymissään keskusteluissa Lambrinidis piti tärkeänä konkreettisten toimien ja saavutusten hakemista. Ongelmien tiedostaminen on tärkeätä, mutta se ei vielä yksinään edistä ihmisoikeustilanteen parantumista. Hän haluaisi kuulla keskusteluissaan selkeitä tavoitteita ja keinoja niihin pääsemiseksi. Pelkkä ongelmien kertominen ei riitä, on myös oltava ratkaisuehdotuksia.

Yhtenä konkreettisena keinona EU:n toimissa edustaja korosti jo hyväksyttyjä ja hyväksymisvaiheessa olevia toimintaohjeita. Näissä keskitytään esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen, naisten, lasten ja muiden vähemmistöjen oikeuksiin. Ohjeet toimitetaan kaikille EU-edustustoille eri maihin ja samalla EU-maiden suurlähetystöihin, tavoitteena saada unioni toimimaan yhtenäisesti ihmisoikeuksissa.

Ihmisoikeudet ovat kaikille yhteisiä eivätkä pysähdy kulttuurien rajoille 

Lambrinidis kommentoi tilaisuudessa myös kansalaisjärjestöjen toimintaa: niiden kanssa ei ole pakko olla samaa mieltä, mutta heidän oikeutta toimia on kunnioitettava ja edistettävä. Kansalaisjärjestöt ovat oleellinen osa toimivaa kansalaisyhteiskuntaa ja valtiota, myös ihmisoikeuksien saralla.

Ihmisoikeuksista puhuttaessa kuulee usein mainittavan niiden länsimaisesta taustasta. Usein tällä argumentilla pyritään perustelemaan sitä, etteivät jotkin ihmisoikeudet sovi puhujan kulttuurisiin käytäntöihin.

Lambrinidis huomautti kuitenkin, että tällainen ajattelumaailma on virheellinen kahdella tasolla. Ensinnäkin ihmisoikeuksista alettiin puhua laajemmin vasta toisen maailmansodan jälkeen, ja nimenomaan sen takia, että maailmansodat olivat osoittaneet läntisten arvojen vääristymien voivan aiheuttaa myös mittaamatonta kärsimystä.

Toiseksi erityisedustaja huomautti ihmisoikeuksien olevan suunnattuja heikompien suojaksi vahvempia vastaan. Harvemmin kuulee sorrettujen puhuvan sorron hyväksyttävyydestä kulttuurisidonnaisuuden takia vaan kulttuuriargumenttia käyttävät nimenomaan sortajat.

Ihmisoikeudet eivät ole pelkästään vapausoikeuksia 

Ihmisoikeuksista puhuttaessa keskustelu kääntyy usein vapausoikeuksiin, kuten sananvapauteen, äänestysoikeuteen ja kokoontumisvapauteen. Nämä ovat Lambrinidiksen mielestä ehdottoman tärkeitä, mutta samalla on syytä muistaa ihmisoikeuksiin kuuluvan myös taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia.

Mikäli ihmisellä ei ole asuntoa eikä ruokaa, ei poliittisten oikeuksien toteutuminen riitä tekemään häntä tyytyväiseksi. Näistä syistä toiminnassa on ehdottoman tärkeätä muistaa vaikutukset laajasti ymmärrettyihin ihmisoikeuksiin.

Dialogissa sekä kuunnellaan että puhutaan 

Lambrinidis esitti myös näkemyksen ihmisoikeuksien roolista EU:n keskusteluissa sen ulkopuolisten maiden kanssa. EU:n puhuessa ihmisoikeuksista kolmansien valtioiden kanssa on tärkeätä huomioida keskustelun vaativan kaksi osapuolta, jotka molemmat sekä puhuvat että kuuntelevat. Sormella osoittamiselle on toki tarvetta välillä, mutta tämä ei voi olla toiminnan lähtökohta. Pikemminkin tulisi yhteistyössä pyrkiä yhteisymmärrykseen pääsemiseen ja tavoitteiden määrittelyyn.

Tällöin on pohdittava sitä, kuinka tiukkana vaatimusten kanssa voi olla. Mikäli EU vaatii kerralla kaikkea, on vaarana, että toinen osapuoli jättää tällaisen keskustelun. Etenkin kun EU:lla ei ole sellaista vaikutusvaltaa kaikkiin maailman valtioihin, että he joutuisivat hyväksymään EU:n ehdotukset sellaisenaan. On syytä pohtia pääseekö osallistumalla kuitenkin pidemmälle kuin välien katkaisemisella.

Tällaisessa keskustelussa on myös huomioitava EU:n oma pesä. EU:lla on toki monessa suhteessa asiat hyvin, mutta täydellisiä eivät sen jäsenvaltiotkaan ole. Vain olemalla tiukka itsellensä voi EU uskottavasti olla tiukka muille. Tähän liittyen EU:n ihmisoikeusedustaja myönsi sen, että EU:n sisäisten ihmisoikeusasioiden rajautuminen hänen mandaattinsa ulkopuolelle voi aiheuttaa hankaluuksia. Muiden kanssa keskustellessa on vaikeampi esittää tiukkoja näkemyksiä, kun puheet EU:n jäsenvaltioiden mahdollisista ongelmista joudutaan sivuttamaan toimivaltakysymysten vuoksi.

EU:n ihmisoikeusstrategia ja toimintasuunnitelma (englanniksi)

EU:n toimintaohjeet ihmisoikeuksien edistämiseksi (englanniksi)