Keskinäisriippuvuutta huipputasolla

Ensi viikolla EU-johtajat tapaavat presidentti Putinin Jekaterinburgin huippukokouksessa. Uuden perussopimuksen neuvottelut, Venäjän WTO-jäsenyyden toimeenpano, energia, viisumikysymykset ja Venäjän kansalaisyhteiskunta puhututtavat päämiehiä.

Lähetystöneuvos Niklas Lindqvist vastaa EU-edustustossa muun muassa Venäjä-asioista.

EU ja Venäjä kokoontuvat huippukokoukseen kesäkuun 3.–4. päivä. Tällä kertaa isäntävuorossa on Venäjä, joka on kutsunut vieraansa Jekaterinburgiin. Tämä Venäjän neljänneksi suurin kaupunki sijaitsee Uralin vuorten itäpuolella, Euroopan ja Aasian rajalla. Venäjän euraasialaisen identiteetin korostaminen onkin ollut yksi presidentti Putinin pääteemoista hänen nykyisellä presidenttikaudellaan.

Saman pöydän ääressä kaksi kertaa vuodessa 

Euroopan unionille Venäjä on paitsi strateginen kumppani, myös suuri ja tärkeä naapuri. Suhdetta kuvataan usein sanalla keskinäisriippuvuus. Venäjä on nimittäin EU:n kolmanneksi suurin kauppakumppani ja EU taas Venäjän suurin kauppakumppani. EU on myös suurin ulkomainen investoija Venäjällä.

Suhteen erityisasema näkyy myös poliittisissa yhteistyörakenteissa. Venäjä on ainoa maa, jonka kanssa Euroopan unioni järjestää huippukokouksen kaksi kertaa vuodessa. Esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentin unioni tapaa säännöllisesti vain kerran vuodessa.

Huippukokousten valmistelutyö Brysselissä on siksi melkein jatkuva prosessi. Kun yksi huippukokous on pidetty, on jo pohdittava seuraavan tavoitteita ja asialistaa.

Joskus suhteiden kehittämisessä edistytään nopeammin, joskus hitaammin. Jokaisesta huippukokouksesta ei myöskään voi odottaa suuria tuloksia, koska puolen vuoden kokousväli on tähän liian lyhyt. Tiivis keskusteluyhteys valtionpäämiestasolla takaa kuitenkin yhteistyön jatkuvuuden.

Lissabonin sopimus toi jatkuvuutta

Jekaterinburgissa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman van Rompuy ja EU-komission puheenjohtaja José Manuel Barroso tapaavat presidentti Putinin huippukokouksen merkeissä jo kolmannen kerran. Ennen Euroopan unionia edusti kiertävä puheenjohtaja, joka vaihtui joka huippukokouksessa. Lissabonin sopimuksen voimaanastumisten myötä tämä kuitenkin muuttui, ja keskustelukumppaneiden on nyt helpompaa jatkaa siitä mihin edellisessä huippukokouksessa jäätiin.

Yksi tällainen aihe on EU:n ja Venäjän välisen uuden perussopimuksen neuvotteleminen. Sillä pyritään korvaamaan vuonna 1997 solmittu kumppanuus- ja yhteistyösopimus, joka on jo vanhentunut. Tavoitteena on laaja-alainen ja laillisesti sitova sopimus, jolla luodaan selkeä pohja suhteiden kehittämiselle tulevaisuudessa. Erityisesti kauppaan, investointeihin ja energiaan liittyvissä asioissa tarvitaan kuitenkin vielä lisäneuvotteluja.

Energia ja kauppa vaativat sääntöjä ja koordinaatiota

Energiakysymykset kuuluvat keskinäisriippuvuuden ytimeen. Kolmasosa EU:n öljystä ja kaasusta tulee Venäjältä, ja vastaavasti yli kaksi kolmasosaa Venäjän öljy- ja kaasuviennistä suuntautuu EU-maihin. Tämä vaatii konkreettista koordinaatiota, minkä vuoksi EU ja Venäjä allekirjoittivat maaliskuun lopussa yhteisen tiekartan energiayhteistyöstä aina vuoteen 2050 saakka.

Viime vuoden elokuussa Venäjästä tuli Maailman kauppajärjestön (WTO) jäsen. Kyseessä oli merkittävä saavutus, koska liittymisneuvotteluja käytiin 18 vuotta. Euroopan unioni oli niissä Venäjän liittymisen vankka tukija, koska jäsenyys luo perustan taloudellisen yhteistyön syventämiselle. Nyt EU seuraa tarkasti miten Venäjä toimeenpanee uudet velvoitteensa.

Viisumivapaus tavoitteena

Kansalaisille hyvin konkreettinen hanke on vapaan liikkuvuuden edistäminen Euroopan ja Venäjän välillä. Tätä pyritään edistämään helpottamalla viisumeiden hakemista ja myöntämistä. Vuoden 2007 viisumihelpotussopimuksen laajentamisesta käydään parhaillaan neuvotteluja.

Pidemmän aikavälin tavoite on myös julkisuudessa paljon puhuttanut viisumivapaus Venäjän kanssa. Sen saavuttamiseksi EU ja Venäjä ovat sopineet niin kutsutuista yhteisistä askelmerkeistä, joiden toimeenpano mahdollistaisi siirtymisen viisumivapausneuvotteluihin. Askelmerkkeihin kuluu pitkä lista ehtoja liittyen muun muassa matkustusasiakirjojen turvallisuuteen, rajojen toimivuuteen, viranomaisyhteistyöhön, rikollisuuden torjuntaan, korruption ehkäisyyn sekä kansainvälisten sopimusten noudattamiseen.

Tasavertaisuus on valttia

Ehkä vähemmän tunnettu tärkeä yhteistyöhanke on EU:n ja Venäjän välinen modernisaatiokumppanuus. Sen kautta pyritään joustavalla ja pragmaattisella tavalla tukemaan Venäjän talouden modernisaatiota. Kyse ei ole vain teollisuuden uudistamisesta, vaan myös toimintaympäristön ja oikeusvaltion kehittämisestä. Päämiehille raportoidaan hankkeiden edistymisestä huippukokouksissa.

Suomessa hyvin tunnettu yhteistyömuoto on Pohjoinen ulottuvuus, jossa EU, Venäjä, Norja ja Islanti ovat tasavertaisia osapuolia. Tätä tasavertaisuuteen pohjautuvaa toimintamallia käytetään usein esimerkkinä toimivasta yhteistyöstä. Helmikuussa pidettyyn Pohjoisen ulottuvuuden ulkoministerikokoukseen Brysselissä osallistuikin ennätysmäärä ministereitä. Pohjoisella ulottuvuudella on myös konkreettisia yhtymäkohtia muuhun alueelliseen yhteistyöhön, kuten EU:n Itämeri-politiikkaan ja arktiseen yhteistyöhön.

Sisä- ja ulkopolitiikka keskustelussa

Huippukokousvalmisteluihin kuuluu ihmisoikeuskonsultaatioiden järjestäminen EU:n ja Venäjän kanssa – pari viikkoa sitten käytiin 17. konsultaatiot Brysselissä. Tässä yhteydessä EU esitti kasvavat huolensa Venäjän sisäisestä kehityksestä ja kansalaisyhteiskunnan tilasta. Myös näitä keskusteluja jatketaan huippukokoustasolla ensi viikolla. Strategisten kumppaneiden on nimittäin pystyttävä keskustelemaan myös hankalista aiheista.

Sama koskee myös ulkopoliittisia ja globaalihallintaan liittyviä aiheita. Huippukokouksiin osallistuvat siksi myös EU:n korkea edustaja Catherine Ashton ja ulkoministeri Sergei Lavrov. Syyria on hyvä esimerkki aiheesta, jossa tällä hetkellä tarvitaan tiivistä keskusteluyhteyttä.

Niklas Lindqvist

Kirjoittaja on lähetystöneuvos, joka vastaa EU-edustustossa muun muassa Venäjä-asioista