EMU:n sosiaalinen ulottuvuus – lentääkö se?

Pasi Korhonen työskentelee EU-edustustossa mm. sosiaaliturvan parissa.

Komissio julkaisi 2.10. pitkään valmistelemansa tiedonannon EMU:n sosiaalisesta ulottuvuudesta. Sen tarkoitus on nostaa sosiaalinen näkökulma vahvemmin mukaan EU:n talouspoliittiseen keskusteluun. Tiedonanto on vastaus Eurooppa-neuvoston pyyntöön tarkastella EMU:n syventämisen eri ulottuvuuksia.

Toiveet komission tiedonannon osalta olivat korkealla monilla sosiaalisektorin toimijoilla, etenkin liittyen makrotalouden epävakautta tarkastelevaan prosessiin (MIP). Heidän toiveenaan oli nostaa sosiaalisektorin tilannetta kuvaavia maakohtaisia mittareita makrotalouden tilaa kuvaavien mittareiden rinnalle makrotalouden epävakauden hälytysmekanismissa. Hälytysmekanismi pyrkii aikaisessa vaiheessa identifioimaan mahdollisia ongelmia ja käynnistää maan tilanteen syväanalyysin mittareiden vilkkuessa punaista. Prosessi voi johtaa toimenpidesuosituksiin ja teoreettisesti jopa sanktioihin jäsenmaille. Argumenttina käytettiin sitä, että suuret ongelmat sosiaalisektorilla vaikuttavat kielteisesti makrotalouden vakauteen kyseisessä maassa sekä rajat ylittävien heijastusvaikutusten kautta koko euroalueen vakauteen. Makrotalouden epävakautta arvioitaessa tulisi näin ollen yhtälailla huomioida myös maan sosiaalipoliittinen tilanne sekä toisaalta mahdollisten EU-tason toimien vaikutus sosiaalisektorille. Lisäargumenttina todettiin, että sosiaalinen kriisi voi johtaa myös poliittiseen epävakauteen. Tavoitteena oli siis huomattava tasapainon muutos eurooppalaisessa talouspolitiikan ohjauksessa.

Kompromissi, mutta merkittävä sellainen

Näitä tavoitteita ei kuitenkaan saavutettu, vaan kompromissina tiedonanto päätyi esittämään nykyisen Eurooppa 2020 -strategian vahvistamista. Keskeinen ehdotus on uusi, muutamaan avainmittariin perustuva tulostaulu, jonka avulla jäsenmaiden sosiaalisektorin tilannetta pyrittäisiin seuraamaan ja huomaamaan aikaisessa vaiheessa suuret poikkeamat maiden sisäisen tilanteen kehityksessä sekä kehityksessä suhteessa muihin jäsenmaihin. Tarkoitus olisi komission mukaan keskittyä ongelmiin, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia. Kyseessä olisi poliittinen väline. Se ei sisältäne automaattista ongelmamaan tilanteen syväanalyysiä eikä se suoraan johda suosituksiin. Sen on tarkoitus nostaa sektorin näkyvyyttä ja toimia apuvälineenä poliittisessa keskustelussa. Väline on tarkoitettu tukemaan ennen kaikkea Eurooppa 2020 -strategiaa ja käytännössä sosiaaliministereiden keskusteluita, mutta tulostaulun viestit saatetaan eittämättä tiedoksi myös taloussektorille.

Tämän lisäksi tiedonanto tarjoaa itse MIP -prosessiin sisällytettäviä apuindikaattoreita. Ne laajentaisivat omalta osaltaan prosessin puitteissa tehtävää ongelmamaan tilanteen syväanalyysiä ja myös vaikutusten arviointia mahdollisesti esitettävien toimien sosiaalisten seurausten osalta. Tämä on tärkeä poliittinen viesti, minkä komissio haluaa antaa. Talouspolitiikan leikkaustoimet ovat syventäneet sosiaalista kriisiä ja vaikuttaneet vahvasti sosiaalisektorin mahdollisuuteen vastata kasvaneeseen avun ja tuen tarpeeseen. Samalla on leikattu myös tiettyä pohjaa talouskasvun edellytyksiltä. Komissio on todennut, että sosiaalisektoriin tehtävät leikkaukset voivat heikentää inhimillistä pääomaa, ja siten leikata kasvumahdollisuuksia, sekä heikentää makrotalouden automaattista tasapainotusvaikutusta pienentyneen kysynnän myötä. Toki on tunnustettava myös talouskriisin syvyys ja se, että leikkausten kohdentaminen on sitä hankalampaa mitä lähempänä lompakon pohja pilkottaa.

Tiedonanto on siis kompromissi, mutta sellaisenaankin varsin merkittävä poliittinen avaus. Tämä on luonteva jatko sille, että Eurooppa 2020 -strategiassa sosiaalisektori nostettiin vahvasti esille. Itse asiassa kolme viidestä strategian päätavoitteesta ovat sosiaalisektorin teemoja (työllisyys, koulutus, köyhyys). 2020 -prosessi on kuitenkin jäänyt vahvasti talouskriisin jalkoihin, ja monet asetetuista tavoitteista ovat karkaamassa käsistä. Joten oli odotettua ja luontevaa, että komissio antaa tämän tyyppisen poliittisen signaalin Euroopan kansalaisille.

Liian vahvoja pitkän aikajänteen tavoitteita

Helppoa jatkotyö ei kuitenkaan tule olemaan. EU:lla ei ole juurikaan toimivaltaa sosiaalisektorilla vaan jäsenmaat ovat itse vastuussa järjestelmistään ja niiden rakenteista. Monet maat pelkäävätkin, että nykyisillä toimilla annetaan EU:lle ja komissiolle mahdollisuus puuttua jäsenmaiden toimivallassa oleviin asioihin. Tätä huolta ei hälvennä se, että komissio on sisällyttänyt tiedonantoonsa pitkän aikajänteen tavoitteena rajat ylittävän solidariteetin vahvistamisen EU-budjetin kasvattamisen ja keskitettyjen tulonsiirtomekanismien luomisen kautta. Komissio mm. esittää, tosin epäsuorasti, yhtenä konkreettisena toimena keskitettyä työttömyysvakuutusjärjestelmää.

Integraation syventäminen on etenkin tässä taloustilanteessa komission yleistavoite. Euroopan kuihtuminen globaalissa kilpailussa ja nykyisten EU:n talouspolitiikan rakenteiden heiluminen on saanut komission entisestään korostamaan yleistavoitetta, mikä näkyy tässä tiedonannossa nimenomaan pitkän aikavälin visioissa. Pitkän aikajänteen visiot saanevat vahvaa vastusta osakseen, eikä niitä ole helppo toteuttaa, koska ne edellyttävät osin jopa uutta toimivaltaa ts. perustuslaillisen sopimuksen muuttamista.

Monessa jäsenmaassa poliittista valmistelua leimannee ennen kaikkea huoli tiedonantoon sisältyneistä pitkänajan tavoitteista sekä makrotaloussektorin sisältämien juridisesti sitovien välineiden mahdollisesta käytöstä sosiaalisektorilla. Ehdotuksen yksityiskohtiin ei välttämättä kiinnitetä vastaavaa poliittista huomiota. Kuitenkin on myös huomioitava, että sosiaalisektorin yhteistyö Eurooppa 2020 -strategian puitteissa on muodoltaan poliittista ja vahvin sanktio prosessista on nykyisen oikeusperustan mukaan poliittinen vertaispaine. Makrotalouden epävakausprosessissa ongelmien puolestaan on oltava niin syvää luotaavia, että niillä on suora vaikutus makrotalouden epävakauteen. Oikeusperusta toimille tulee tätä kautta. Tällöin puhutaan siis jo varsin vakavista ongelmista. Huomionarvoista on myös se, että nämäkin prosessit ovat lopulta poliittisia ja maiden saamat suositukset ovat neuvoston ts. jäsenmaiden hyväksymiä.

Makrotalouden epävakautta tarkastelevien prosessien oikeusperustan kautta toteutetaan joka tapauksessa toimia, joilla on suora vaikutus sosiaalisektorille. Tämä on itsestään selvää, sillä keskimäärin 40 % maiden budjeteista liittyy sosiaalisektorille. Komission esitys pyrkii osaltaan tuomaan sosiaalisektorin paremmin osaksi poliittista keskustelua, ei vain olemaan toimien kohteena.

Fokusta tarvitaan

Sosiaalisektorin keskustelu Eurooppa 2020 -strategian osana on tällä hetkellä varsin hajanaista.  Koko prosessin uskottavuuden kannalta keskustelu tulisi rajata isoihin ongelmiin ja resursseja tulisi hyödyntää niin komissiossa kuin jäsenmaiden keskinäisessä valvonnassa niiden maiden ja ongelmien analyysiin, joiden osalta mittaristot näyttävät merkittäviä ongelmia. EMU:n sosiaalinen ulottuvuus 

-tiedonanto tavoittelee fokusoitua keskustelua, ja parhaassa tapauksessa se voi edesauttaa keskustelun rajaamista ”oikeisiin” ongelmiin myös nykyisissä prosesseissa. Tämä olisi erityisen tärkeää nyt kun uusi prosessi väistämättä tuo lisätyötä jäsenmaille, vaikka se pyrkiikin mahdollisimman paljon hyödyntämään jo olemassa olevia rakenteita.

EMU:n uusin poikanen ei siis ole pyrähtämässä lentoon vaan vaikuttaa pysyvän vahvasti maan pinnalla ja etenevän omaa verkkaista tahtiaan. Mutta peli on kuitenkin komission tiedonannon myötä nyt avattu päämiehille, jotka syksyn kokouksissaan raamittavat jatkotyön.

Pasi Korhonen

Kirjoittaja työskentelee EU-edustustossa sosiaaliturvaan, sosiaalisen suojelun yhteistyöhön, työsuojeluun ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon liittyvien kysymysten parissa.