Matkalippu Lampedusalle, 2000 dollaria

Lampedusa on Välimerellä sijaitseva pieni, vain 20.2 neliökilometrin suuruinen, aurinkoinen saari, jossa on 5500 asukasta. Se on Italian eteläisin kohta, mutta maantieteellisesti saari on lähempänä Afrikkaa. Lampedusa on noussut yhden viikon aikana koko Välimeren alueen vaikean maahanmuuttotilanteen symboliksi. Mistä oikein on kysymys? Voisivatko Lampedusan traagiset tapahtumat auttaa Eurooppaa nyt löytämään vanhaan vaivaansa uusia lääkkeitä?

Komission puheenjohtaja Barroso vieraili Lampedusan saarella onnettomuuden jälkeen. Jo pitkään jatkunut Italian ja erityisesti Lampedusan alueella vaikuttanut laittoman maahantulon paine eskaloitui, kun noin 500 Italiaan pyrkinyttä maahantulijaa kuljettanut kalastusvene kaatui ja turmassa menehtyi yli 300 ihmistä, pääasiassa eritrealaisia.

Komission puheenjohtaja Barroso vieraili Lampedusan saarella onnettomuuden jälkeen.

Kaikki kävi nopeasti. Kannelle sytytettiin avotuli kiinnittämään lähellä liikkuvien veneiden huomiota. Tuli karkasi ja syntyi paniikki. Kaikki veneen kannella olijat juoksivat samalle laidalle ja koko vene kaatui. Ihmissalakuljettajat olivat jo vieneet pelastautumismahdollisuudet useimmilta sulloessaan veneen ahtaisiin tiloihin 20 kertaa enemmän ihmisiä kuin sinne olisi mahtunut.

Kysymys ei ole vain Lampedusasta

Lampedusa on nyt noussut pitkään jatkuneen kompleksisen maahanmuuttoilmiön symboliksi. Välimeren yli täyteen ahdetuilla ja avomerikelvottomilla veneillä Afrikasta saapuvat maahantulijat ovat olleet ikävää todellisuutta koko 2000-luvun ajan. Välimeren itä-, keski- ja länsiosiin on vuosien aikana muodostunut vakiintuneet pääreitit, joita pitkin kymmenet tuhannet ihmiset yrittävät päästä vuosittain henkensä kaupalla Eurooppaan, pääasiassa Italian, Kreikan, Maltan ja Espanjan kautta.

Muun muassa vuonna 2005 perustettu EU:n rajaturvallisuusvirasto Frontex on ponnistellut ilmiön kanssa koko olemassa olonsa ajan. Ensimmäinen Frontexin merioperaatio järjestettiin jo vuonna 2006. Tälläkin hetkellä Välimerellä on käynnissä kaksi viraston koordinoimaa operaatiota.

Vuosien aikana Välimeren pakolaisvirtojen intensiteetti on vaihdellut voimakkaastikin, mutta erityisesti Arabikevään tapahtumien jälkeen vuonna 2011 sekä edelleen käynnissä olevan Syyrian kaoottisen tilanteen vuoksi pakolaisvirrat ovat olleet viime aikoina voimakkaassa kasvussa. On kuitenkin tärkeää muistaa, että kysymys ei ole vain Välimerestä. Tilanne on ollut vuosia yhtä vaikea esimerkiksi Turkin Euroopan vastaisilla maarajoillakin.

Ilmiö on kompleksinen siksi, että siinä on monta toisiinsa kietoutuvaa muuttujaa, eikä vain yhtä lääkettä, jolla kaikki ratkaistaan. Aihe on sekä poliittisesti että operatiivisesti vaikea. Lisäksi tilanne on jatkuvassa muutoksessa esimerkiksi Libyan ja Syyrian tilanteiden vaihtelujen tahdissa.

Kompleksisuuden huomaa hyvin myös näkökulmista, joita viimeisen viikon aikana nostettu esille. Olen laskenut toistaiseksi niitä olevan ainakin 13 kappaletta – ulkosuhteista, rajaturvallisuudesta, laillisen maahanmuuton keinovalikoiman lisäämisestä aina EU:n budjettiin, muutamia mainitakseni – ja ne kaikki ovat ilmeisen hyviä. Oleellinen kysymys on kuitenkin se, mitkä näkökulmista ovat olennaisimpia juuri nyt. Jostakin on aloitettava, jotta isoille ja aikaa vieville muutoksille luodaan onnistumisen pohjaa.

Mitä tehdä?

Näkyvin ja selvin ongelma juuri nyt on yksinkertaisesti se, että eteläisen ulkorajan rajavalvonta-, meripelastus-, vastaanotto- ja turvapaikkakapasiteetit eivät millään riitä hallitsemaan etelästä tulevia maahanmuuttovirtoja. Välimeren valtiot vaativatkin laajempaa yhteistä vastuuta jäsenvaltioilta. Hallitsemattomuus merkitsee myös sitä, että maahantulijat siirtyvät eri reittejä syvemmälle Eurooppaan ja jäävät oleskelemaan Schengen-alueelle kaikkien turvaverkkojen ulkopuolelle. Me emme tiedä heistä mitään. Monet heistä maksavat velkaansa ihmiskauppiaille tekemällä rikoksia tai työskentelemällä prostituoituina jossakin Euroopassa.

Tom Hanén on rajaturvallisuus- ja viisumiasioiden erityisasiantuntija EU-edustustossa.

Toinen selvä ongelma on se, että suurimpia voittajia ovat tällä hetkellä ihmissalakuljettajat. Matkalippu kuolemaan maksoi nyt noin 2000 dollaria per henki. Mitä halvempi ja huonompi vene ja mitä enemmän sinne sullotaan ihmisiä, sitä kannattavampaa toiminta on. Ja mitä kannattavampaa toiminta on, sitä laajemmaksi liiketoiminnaksi se koko ajan kehittyy. Huonokuntoiset veneet hajoavat heti aaltojen kasvaessa avomerellä, koska ne ovat ylilastissa. Tästä johtuen Välimeren maiden meripelastusjärjestelmät ovat jatkuvasti pinteessä. Tällainen business on kaikkea muuta kuin usual, ja se pitäisikin kitkeä juurineen mahdollisimman tehokkaasti.

Kaikki tietävät, että veneiden pelastaminen on seurausten hoitamista. Nyt olisikin panostettava yhtä aikaa sekä syyhyn että seuraukseen. Oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa päätettiin viime viikolla erillisen toimintaryhmän perustamisesta asian pohtimiseksi. Kaikki jäsenmaat on kutsuttu mukaan. Henki tuntuu olevan se, että nyt asiaan puututaan uusin voimin. Maahanmuuttokysymykset eivät saa Euroopassa kriisiytyä hallitsemattomiksi.

Ainakin toimintaryhmän ensimmäisen kokousagendan mukaan ensi viikolla tullaan pureutumaan meripelastusjärjestelyihin, taisteluun rikollisjärjestöjä vastaan, yhteistyöhön kolmansien valtioiden kanssa, eteläisillä ulkorajoilla olevien jäsenvaltioiden paremman tukemisen pohdintaan sekä EU:n palautuspolitiikkaan. Nämä ovat hyviä näkökulmia lyhyellä aikavälillä. Komissio on kuuluttanut myös uusia innovaatioita. Niitä onkin syytä keksiä, sillä jos oikeat lääkkeet olisivat jo kaapissamme, ongelma olisi tuskin yli 10 vuotta vanha.

Tom Hanén

Kirjoittaja on rajaturvallisuus- ja viisumiasioiden erityisasiantuntija EU-edustustossa.