Euroopan unionin tuomioistuin avoimuuden asialla

Tarja Långström vastaa oikeudellisista kysymyksistä EU-edustustossa.

EU:n lainsäätäjät ovat ajautuneet kerta toisensa jälkeen umpikujaan yrittäessään uudistaa EU:n avoimuusasetusta, kuten Lissabonin sopimus edellyttää. Sen sijaan Luxemburgista puhaltavat jälleen avoimuuden tuulet. Tämä on sinänsä linjassa aiemmin koetun kanssa – avoimuusasioissa tuomioistuin on ennenkin oikeuskäytännöllä paikannut sieltä, missä lainsäätäjät jahkailevat.

Viime viikolla 17.11. saatiin merkittävä EU-tuomioistuimen ratkaisu, jossa linjattiin lainsäädäntöasiakirjojen julkisuutta. EU-tuomioistuin piti voimassa yleisen tuomioistuimen keväällä 2011 antaman tuomion nk. Access Info Europe -jutussa. Ratkaisu oli etujärjestö Access Infolle suuri, periaatteellinen voitto. Neuvoston on sen johdosta ryhdyttävä tarkastelemaan vallitsevia käytäntöjään.

Jutussa oli kyse Access Infon neuvoston sihteeristön laatimaa tiedotustyöryhmän raporttia koskevasta asiakirjapyynnöstä. Kokouksessa oli käsitelty avoimuusasetuksen uudistamista. Sihteeristö oli luovuttanut raportin muutosehdotuksia esittäneiden valtuuskuntien tiedot peittäen, Coreperissa (pysyvien edustajien komiteassa) avoimuusasetuksen voimaantulon jälkeen vuonna 2002 tehdyn linjauksen mukaisesti.  Näin ollen asiakirjasta ei voinut nähdä, mitkä valtuuskunnat olivat raporttiin kirjattuja ehdotuksia tehneet.

Järjestö oli voittanut juttunsa jo yleisessä tuomioistuimessa, mutta neuvosto valitti tuomiosta muutaman jäsenmaan tukemana.  Laajempaa avoimuutta tavoittelevan Euroopan parlamentin oli puolestaan luontevaa väliintulollaan tukea Access Infoa.

Kaikki perusteet nurin

Tuomioistuin ei hyväksynyt mitään neuvoston esittämää perustetta, joka oikeuttaisi rajoittamaan edellä mainitulla tavalla SEUT 15 artiklassa tarkoitettua oikeutta tutustua toimielinten asiakirjoihin mahdollisimman laajasti. Avoimuusasetuksen poikkeussäännöstä (artikla 4) ei löytynyt yhtäkään perustetta kieltäytyä valtuuskuntia koskevien tietojen antamisesta, joten kyseinen raportti tuli luovuttaa sellaisenaan. Neuvosto oli vedonnut mm. artiklassa 4 (3) mainittuun päätöksentekomenettelyn vahingoittumiseen sekä peitettyjen tietojen sensitiivisyyteen. Ei mennyt läpi.

Suomi kuuluu Ruotsin, Tanskan ja Hollannin ohella unionin avoimuusmyönteisimpiin maihin. Tuomio ei aiheuttane suurempia ongelmia kansallisesti, koska EU:n säädösvalmisteluun liittyvät Suomen kannat ovat lainsäädäntömme mukaan julkisia. Asia on kuitenkin poliittisesti herkkä ja suurelle osalle jäsenmaita aiempien keskustelujen valossa ongelmallinen. Tuomio on joka tapauksessa lopullinen, ja neuvoston on nyt luovuttava tuomiossa EU-oikeuden vastaisiksi todetuista käytännöistään peittää valtuuskuntatiedot lainsäädäntöasiakirjoista.

Arvioitavaksi tulee, kirjataanko lainsäädäntöasiakirjoihin jatkossa valtuuskuntien tiedot vai siirrytäänkö käyttämään ulkosuhdepuolelta tuttuja ”useat valtuuskunnat, yksi jäsenmaa” -tyyppisiä ilmaisuja raporteissa. Tällainen muutos vaikuttaisi kielteiseltä kansalaisten tiedonsaannin ja avoimuuden kannalta. Tästä kärsisi myös tarkkuus. Toisaalta, jos asiakirjat julkaistaan valtuuskuntatiedoin, tarvittaneen jokin menettely virheellisten kirjausten korjaamiseen. Jäsenmaan kanta kun saattaa olla kirjattu väärin.

Vaikka tuomioistuin eräiden arvioiden mukaan meni liian pitkälle, voidaan ratkaisu myös nähdä loogisena seurauksena Lissabonin sopimuksen myötä lisääntyneelle lainsäädäntömenettelyjen avoimuudelle ja läpinäkyvyydelle. Vaikutukset jäävät nähtäviksi, mutta selvää on, että valveutunut kansalaisyhteiskunta laittaa tuomion vaikutukset testiin. Uusia asiakirjapyyntöjä on luvassa.

Tarja Långström

Kirjoittaja työskentelee lähetystöneuvoksena oikeudellisten kysymysten ja ihmisoikeusasioiden parissa.

Tarkemmin:
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi
Unionin yleisen tuomioistuimen 22.3.2011 antama tuomio asiassa T-233/09
Unionin tuomioistuimen 17.11.2013 antama tuomio asiassa C-280/11