”Kyllä kansa tietää…”
Suorassa demokratiassa ihanteena on kaikkien kansalaisten yhtäläinen mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Asiat eivät kuitenkaan ole aina yksiselitteisesti mustia tai valkoisia ja kansalaisten äänestyspäätökset tarkkaan harkittujen pohdintojen tulos.
Tämä todettiin Sveitsissä vajaa kaksi viikkoa sitten, kun kansanäänestyksessä EU-kansalaisten maahanmuuton rajoittamisesta niukka enemmistö päätyi maahanmuuttokiintiöiden puolelle. Tulos asettaa Sveitsin tukalaan asemaan. Henkilöiden vapaa liikkuvuus on osa 1999 sovittua EU:n ja Sveitsin kahdenvälistä sopimuspakettia, jossa on mukana myös mm. lentoliikenne, rautateiden ja maanteiden tavara- ja henkilöliikenne, tiede- ja teknologiayhteistyö sekä maataloustuotteiden kauppa. Tästä kokonaisuudesta ei voi irrottaa osia, joten yhden sopimuksen irtisanomisen myötä raukeavat myös muut paketin osat niin sanotun giljotiinilausekkeen perusteella.
Jonoja rajoille?
Jos Sveitsi päätyy irtisanomaan vapaan liikkuvuuden sopimuksen, synnyttää se ketjureaktion, jonka laajuutta on vaikea ennustaa. Sopimuksen irtisanominen olisi isku Sveitsin taloudelle, sillä maan viennistä yli puolet menee EU:n sisämarkkinoille. Raja-asemille syntyisi rekkajonoja, sveitsiläisten juustojen tie EU:ssa markettien hyllyille mutkistuisi ja EU-kansalaisten mahdollisuudet työllistyä Sveitsissä vaikeutuisivat. Voi myös olla, että kauppamatkalle rajan toiselle puolelle pitäisi ottaa jälleen passi mukaan.
Sveitsin äänestystulos aiheuttaa harmaita hiuksia myös EU:lle. Sveitsi kieltäytyi tulokseen viitaten allekirjoittamasta jo valmiiksi neuvotellun työvoiman vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen Kroatian kanssa. Vastatoimena komissio jäädytti 17.2.2014 jatkoneuvottelut Sveitsin osallistumisesta Erasmus+ -vaihto-opiskelijaohjelmaan ja Horisontti 2020 -tutkimusohjelmaan. Vireillä on myös neuvottelut institutionaalisesta kehyssopimuksesta, sähkösopimuksesta ja yritysverotuksesta, joissa myös EU:lla on omat intressinsä.
Umpikujasta eteenpäin
Yhteistyö on hyödyttänyt sekä Euroopan unionia että Sveitsiä. Jos EU on Sveitsin tärkein vientimarkkina-alue, ovat sveitsiläiset investoinnit EU:ssa keskeisiä. Kahdenväliset sopimukset ovat kummankin osapuolen etu, joten EU:ssa on korostettu malttia ja ajan antamista sveitsiläisille tilanteen selvittämiseksi. Sveitsin hallituksella on kolme vuotta aikaa muuttaa kansanäänestyksen tulos lainsäädännöksi, siihen saakka nykyiset sopimukset säilyvät voimassa. Vaihtoehtoja mietitään ahkerasti, sillä ehdotus maahanmuuton rajoittamisesta ei sisältänyt yksityiskohtia päätöksen toteuttamisesta. Edessä voi olla myös EU-Sveitsi -suhteiden kokonaisvaltainen uudelleenarviointi.
EU:n viesti Sveitsille on kuitenkin selkeä: henkilöiden vapaa liikkuvuus on yksi EU:n sisämarkkinoiden neljästä kulmakivestä tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaan liikkuvuuden lisäksi. Näistä periaatteista ei voi tinkiä – ei Sveitsi eikä mikään EU:n jäsenmaa.
Taustaa
Sveitsissä lähes neljännes maan 8,1 miljoonasta asukkaasta on tällä hetkellä ulkomaalaisia, ja maahan muuttaa vuosittain noin 80 000 henkilöä. EU ja EFTA -kansalaisia Sveitsissä asuu noin 1,25 miljoonaa. Kansanäänestystä vaati kansallisoikeistolainen, maan suurin puolue, Sveitsin kansanpuolue (SVP). Puolue maalasi uhkakuvia ulkomaalaisten massoista, jotka saapuvat Sveitsiin käyttämään hyväkseen maan sosiaali- ja työttömyysturvaa.
Kiintiöiden puolesta äänestivät erityisesti saksan- ja italiankielisten alueiden sekä maaseudun asukkaat. Kaupungeissa ja ranskankielisillä alueilla, joissa enemmistö ulkomaalaista asuu, kiintiöitä vastustettiin. Sopimus Euroopan talousalueesta (ETA) torjuttiin 1992 lähes samoilla jakolinjoilla.
Sari Lehtiranta
Kirjoittaja työskentelee EU-edustustossa Antici-virkamiehenä
