Laiskaa äänestystä – innokasta nimityspeliä
Vaalijulisteet on koottu kadun varsilta Brysselissä ja muualla EU:ssa, ja vaalikampanjointi on siirtynyt kabinetteihin 28 jäsenmaan pääkaupungeissa. Hartaasti odotettu eurovaalitulos herätti ehkä enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia. Jälleen kerran Euroopan parlamentin vaaleissa oli jokaisella maalla oma kansallinen erikoispiirteensä, jota yhteisten kärkiehdokkaiden kaarti ei pystynyt hälventämään.
Suomessa vaalit sujuivat melko odotetusti. Se, että Perussuomalaiset nostivat paikkalukunsa yhdestä kahteen tai että Vasemmistoliitto pääsi takaisin parlamenttiin yhden edustajan voimin, ei vielä oikein riitä puhumaan vyörystä tai tsunamista. Samanlainen tasainen kehitys oli monessa muussakin EU-maassa. Alkuvuodesta hehkutettu äänestysaktiivisuuden nousu ei ainakaan Suomessa toteutunut, mutta eurovaaleissa 40 prosentin äänestysaktiivisuus on ihan hyvää keskiarvoa.
Suurissa EU-jäsenmaissa sen sijaan oli dramatiikkaa, joka vaikuttaa jatkossa sekä EU:ssa että maiden omassa sisäpolitiikassa. Britannian EU-kriitikoiden, Ukip-puolueen, nousu jyrkentää muidenkin puolueiden kannanottoja, ja lehtikommenteissa on jälleen maalattu tulevaisuutta EU:n ulkopuolella – tai ainakin toisenlaisessa unionissa.
Ranskan maanjäristys heilutti myös kaappeja niin että viinilasit kilisevät vielä pitkään. Marine Le Penin johtama äärioikeistolainen Kansallisrintama, Front National, nousi suurimmaksi puolueeksi. Italiassa puolestaan hallituspuolue, pääministeri Matteo Renzin vetämä keskustavasemmistolainen Demokraattipuolue ylitti odotukset, ja moni uskookin Silvio Berlusconin ajan olevan lopullisesti ohi.
Summa summarum: Osassa EU-maista vaalitulos tuntuu vahvistaneen kunkin maan istuvaa hallitusta tai ainakin päähallituspuoluetta. Joissakin maissa on kriisikokousten paikka – näin esimerkiksi Britanniassa, Ranskassa ja vaikkapa Ruotsissa, jossa maltillinen kokoomus putosi historiallisen pieneksi.
Nimityssopan keittely
Kansalaisia on ollut tuskaista houkutella vaaliuurnille, vaikka kaikki jipot ja viraaliversiot on koeteltu ja asiaakin puhuttu. Seuraava vaihe tulee olemaan vielä puuduttavampi, sillä nyt alkaa nimityssopan keittely.
Brysselin huippuvirkoihin, kuten komission puheenjohtajaksi, pitäisi löytää ehdokas, joka sopii sekä jäsenmaille että parlamentille. Tai sekä parlamentille että jäsenmaille. Kumpi on tärkeämpi hyväksyjätaho, siitäkin kisataan.
Luvassa on keitos, jossa on monta kokkia ja kirjava joukko raaka-aineita. Suomesta on tarjolla pääministeri Jyrki Katainen, joka ilmoitti jo hyvissä ajoin halukkuutensa
EU-tehtäviin. Moni muu on pitänyt sordiinoa päällä tai jopa julkisesti kieltäytynyt ehdokkuuksista, mutta vaalien jälkeen voi ujous karista. Kaikkien huippuvirkojen täyttämisestä tulee oikea Nimityspakettien Äiti, ja lautasia täytetään keitoksella tyyliin sulle-mulle-tolle-tälle. Herkkupaloja ei millään riitä kaikille halukkaille.
Alkupalat ja pääruoka
EU-maiden päämiehet kokoontuivat tiistaina 27.5. illalliselle pohtimaan vaalien jälkeistä tilannetta. Moni heistä korosti, että nyt on nimien sijaan puhuttava ensin menyystä. Kirjoitetaanko uuden komission työohjelmaan kasvua ilman velanottoa vai kilpailukykyä vai sääntelyn purkua vai mitä.
Belgialaisesta keittiöstä sanotaan, että siinä on ranskalaista ruokaa ja saksalaiset annoskoot. Uudesta menyystä tullee samantapainen yhdistelmä. Lisukkeena vielä Välimeren mausteita ja joitain herkkuja Britannian suunnalta.
Keitto porisee vielä pitkään, ehkä jopa loppuvuoteen. Viime sunnuntaina Belgiassa äänestettiin omissa parlamenttivaaleissa, ja nyt alkoivat hallitusneuvottelut. Edellisellä kerralla ne kestivät yli 500 päivää. Sen voi luvata, että uusi Euroopan komissio on koossa nopeammin.
Leena Brandt
Kirjoittaja on EU-edustuston lehdistöneuvos
