Enemmän luomumpaa luomua
Euroopan komissio antoi maaliskuussa lainsäädäntöehdotuksen luomutuotannosta. Uudistuksen tavoitteena on vastata kasvavaan kysyntään, keventää hallinnollista taakkaa sekä turvata kuluttajien luottamus. Jäsenmaat ja luomujärjestöt suhtautuvat uudistukseen kriittisesti, sillä ne katsovat nykyisen lainsäädännön riittävän.
Luomutuotteiden kysyntä EU:ssa on nelinkertaistunut viime vuosien aikana, mutta samaan aikaan luomutuotannon pinta-ala on vain kaksinkertaistunut. Kysyntää katetaan tuonnilla.
Euroopan komission arvion mukaan kuluttajien luottamus on heikkenemässä, samalla kun luomutuottajat taistelevat monimutkaisten ja erittäin lukuisten sääntöjen kanssa. Myös kilpailu kolmansista maista aiheuttaa ongelmia, varsinkin kun tuotteista löytyy usein liikaa kemiallisia kasvinsuojeluainejäämiä. Toisaalta voi kysyä, ovatko eläinten hyvinvointisäädökset kolmansissa maissa samaa tasoa kuin esimerkiksi Suomen luomutiloilla. Lisäksi sertifiointi eli luomulogon käyttö on kallista.
Komissio antoi maaliskuussa 2014 ehdotuksen neuvostolle ja parlamentille luonnonmukaisesta tuotannosta, luomutuotteiden merkinnöistä ja valvonnasta. Lainsäädännön uudistus tehdään suhteellisen nopeasti, sillä viimeksi lainsäädäntöä uudistettiin vuonna 2007. Monen jäsenmaan mielestä nykyinen lainsäädäntö onkin toimivaa eikä uudistusta tarvittaisi.
Joitakin asioita on tosin syytä kehittää erityisesti hallinnollisen taakan vähentämiseksi. Tavoitteena on enemmän luomutuotantoa kasvavan kulutuksen tarpeisiin. Lisäksi kuluttajien luottamuksen ylläpitämiseksi tarvitaan ”luomumpaa luomua”.
Nykyisessä lainsäädännössä on mahdollisuus poikkeuksiin. Esimerkiksi maatilan pellot voivat olla luomutuotannossa, mutta kotieläintuotanto tavanomaisessa tuotannossa tai kylvösiemenet tuotettu perinteisin menettelyin. Myös kasvinsuojeluainejäämiä on sallittu jonkin verran.
Neuvosto on myös todennut, että luomutuotantoa tulee voida harjoittaa kaikkialla Euroopassa. Suomi on ollut tyytyväinen poikkeussääntöihin, jotka ottavat huomioon maiden erilaiset luonnonolosuhteet. Tästä esimerkkinä on kotieläinten pito sisällä kotieläinsuojassa talviaikaan.
Komission mukaan poikkeukset kuitenkin heikentävät kuluttajien luottamusta, kun tuotanto on erilaista eri alueilla.
Koko asetusehdotuksen suurimmat muutokset koskevat juuri alkutuotantoa. Suomen näkökulmasta katsoen kasvinsuojeluainejäämien sallittujen enimmäismäärien tiukentaminen on positiivinen asia, sillä suomalaisista luomutuotteista ei juuri löydy jäämiä verrattuna tuontituotteisiin.
Asetusehdotuksessa uutta on ympäristökriteerien lisääminen koskemaan myös jalostavia yrityksiä, tosin ei mikroyrityksiä. Mikroyritysten toimintaympäristöä yritetään helpottaa lieventämällä vaatimuksia niin, että yritykset voivat hakea tuotteilleen ryhmäsertifiointia.
Suomelle tärkeitä ovat valvontajärjestelmää koskevat muutokset, ja Suomi onkin aktiivisesti vaikuttanut asiaan jo pitkään. Hyvä muutos on, että valvontaa voisi jatkossa tehdä riskiperusteisesti. Kun nykyinen asetus sisältää pakollisen vuosittaisen valvontakäynnin, uuden ehdotuksen mukaan valvonta olisi enemmän riskiperusteista eikä moitteettomasti toimivia tiloja tarkastettaisi joka vuosi. Lisäksi tarkastamistiheyttä sopeutettaisiin.
Jäsenvaltioiden ja luomujärjestöjen ensireaktiot ovat olleet varsin kriittisiä, sillä ne katsovat nykyisen lainsäädännön riittävän ja toisaalta pelkäävät hallinnollisen taakan kasvamista. Poikkeuksista ei haluttaisi eroon siinä pelossa, että luomuviljelijät lopettavat toimintansa tiukentuneen lainsäädännön vuoksi.
Joka tapauksessa esityksen käsittely tulee kestämään vuosia. Uuden Euroopan parlamentin on sanottava asiassa sanansa, minkä lisäksi on päätettävä lukuisista alemman tason säädöksistä sekä ohjeistettava jäsenmaat niiden noudattamisessa.
Kirsi Heinonen
Kirjoittaja on eläinlääkinnän, kasvinterveyden sekä elintarviketurvallisuuden ja elintarvikkeiden erityisasiantuntija
