Minne nyt, nuori aikuinen EU-Suomi?
Kaksi kovan luokan asiantuntijaa – veteraani-EU-suurlähettiläs ja tietokirjailija Jan Store ja Ulkopoliittisen instituutin EU-ohjelmajohtaja Juha Jokela – ja salillinen nuoria ja nuortenmielisiä. Kokoontumispaikkana Porin SuomiAreena ja aiheena Suomi 20 vuotta EU:n jäsenenä – miten on mennyt ja menee ennen, nyt ja tulevaisuudessa.
Eurooppanuorten Porin SuomiAreenassa järjestämässä tilaisuudessa Juha Jokela (kesk.) ja Jan Store keskustelivat Suomen EU-politiikasta ja EU:n tulevaisuudesta. Puheenjohtajana toimi Eurooppanuorten Mariam Rguibi.
Mallioppilaasta uhmakkaaksi teiniksi, josta varttui nykyinen omaa paikkaansa etsivä aikuinen?
Ehkä näin, vaikka Juha Jokelan aloituksen mallioppilas-sana saakin Jan Storen raivon partaalle. Meitähän on kaikensorttisia jäseniä EU:ssa, kuten keski-iän kynnyksellä vakavaan identiteettikriisiin ajautunut Britannia tai vakaat 50+ EU:n perustajajäsenet.
Lapsuus ja varhaisnuoruus
Suomen tullessa unioniin elettiin tiivistä integraatiovaihetta. Myös Suomi tuki komission ja Euroopan parlamentin roolin vahvistamista ja liittyi talous- ja rahaliittoon.
Tultaessa 2000-luvun taitteeseen alkoivat eritahtisuuden merkit, puhuttiin joustavuudesta. Se tarkoitti, että tietyillä osa-alueilla – kuten yhteisessä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa – edettiin ilman kaikkien jäsenten samanlaista osallistumista. Silti unionilla oli yhteinen tavoite. Suomi tiivisti yhteyksiään Saksaan, mutta EU:hun alettiin suhtautua piirun verran kriittisemmin.
Hankala teini-ikä ja varhaisaikuisuus
Nyt näyttää, että alun syvenevän yhteistyön, sitten unionin laajentumisen ja niitä seuranneen joustavan monitahtisuuden jälkeen olisi tultu neljänteen, disintegraation aikaan. Kun jakolinjat ovat syventyneet sekä etelä-pohjoinen-akselilla että euro- ja ei-euromaiden kesken, onko kaikilla jäsenmailla edelleen yhteinen tavoite?
Mahdollisuus disintegraatioon on nyt virallisesti tunnustettu komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin suulla, kun Kreikan mahdollisen euroalueesta eroamisen myötä on syntynyt sitä tarkoittava käsite Grexit. Mihin se voi johtaa?
Juha Jokelan mukaan on ainakin kaksi mahdollisuutta: laajempi integraation purkautuminen, EU:n vähittäinen hajoaminen tai syvenevä, entistä nopeatahtisempi integraatio.
Entäpä nuori aikuinen, Suomi – mitä se näyttäisi elämältään haluavan?
Oman tien etsintä
Suomi on viime aikoina ollut hyvin varauksellinen, etenkin rahaliiton syventämiseen. Se on tässä tilanteessa erittäin ymmärrettävää. Ja syykin on selkeä. Sen voi tiivistää yhteen sanaan: luottamus.
Jotta päätöksiä pystytään tekemään ja EU kokonaisuudessaan toimii, unionissa – ja sen ulkopuolella – tulee vallita luottamus. Sitä vaatii yhdessä koordinoitu talouspolitiikka, ja sitä vaatii Kreikka-pakettien hyväksyntä.
Jan Store näkee neljä kokonaisuutta, joilla kaikilla tarvitaan luottamusta, jotta EU ylipäätään toimisi. Ensimmäinen on unionin keskinäinen luottamus, toinen markkinoiden luottamus, kolmas Saksan ja Ranskan keskinäinen luottamus ja neljäs ihmisten luottamus unioniin järjestelmänä, legitimiteetti.
Itsenäisesti eteenpäin
Jokela ja Store ovat samaa mieltä siitä, että nuori aikuinen Suomi on EU:ssa ollut liian paljon piilossa Saksan leveän selän takana. Esimerkiksi talouspolitiikassaan Suomen ei pidä vain astella Saksan kantapäillä, vaan olla itsenäisesti valmiina kaikkeen.
Store konkretisoi asiaa Suomen EU-lähettilään kokemuksellaan. Hän kertoo virkamiestensä – joita hän arvostaa suuresti ja ihmetteleepä erään äärimmäisen työllistetyn säilymistä ylipäätään hengissä EU-työssä – tulleen usein kertomaan, että nyt Saksa vastustaa sitä ja nyt taas tätä.
Niinpä kyllä, Saksan eri ministeriöt saattavat vastustaakin. Mutta Saksan linja voi aina myös muuttua yhdessä yössä. Näin siksi, että lopulta tulee yksi – tällä hetkellä se on Merkel – ja sanoo, että asia on näin. Tämä tulee osata ennakoida ja ymmärtää Saksan suuri linja.
Yhdessä muiden kanssa
Entä mikä neuvoksi Suomelle, miten toimia EU:ssa niin että luottamuspääoma säilyy? Oikeastaan samoin kuin Suomi osasi jo pienokaisena jäsenyyden alkuvuosina ja varhaisteininä: rakentavasti. Eikä se tarkoita tuota Storen terminä inhoamaa mallioppiluutta; sillä kun on rakentava, voi myös olla kova.
Keskustelun tiivistykseksi, vastaukseksi kysymykseen, entä mitä tulevaisuudessa, sopii EU:n kokoushuoneet ja pitkät käytävät jättäneen Jan Storen kommentti, jolle Juha Jokela nyökkää.
”Minulle tulee paha olo niistä Brysselin mainoslakanoista. En usko julkisuuskampanjoihin. Suomi ja EU tarvitsevat kasvua ja työtä. Kertokaa terveisiä Junckerille, jos näette häntä siellä.”
