Millainen lainsäädäntö kestää aikaa – vai kestääkö mikään?
Kolumni
Google, Facebook, Uber. Nykyajan nopeasti muuttuvat ilmiöt vaativat myös lainsäätäjiltä sopeutumiskykyä ja jopa uusia, innovatiivisia lähestymistapoja.
Monissa seminaari- ja juhlapuheissa pohditaan nykyajan uusia ilmiöitä ja yritetään ymmärtää niitä. Myös Suomen EU-edustuston kolumneissa on käsitelty tällaisia ilmiöitä. Näkökulmasta riippumatta eniten kiinnostusta tuntuvat herättävän digitaalinen alustatalous, kuten Google tai Facebook, sekä sellaiset digitaaliset palvelut kuten Uber, Airbnb tai Vimdu, jotka ovat esimerkkejä jakamistaloudesta.
Lisäksi meillä on nykyään käytössämme täysin uudentyyppisiä älylaitteita, kuten itseohjautuvia ajoneuvoja tai aivan uudella tavalla valmistettuja lääketieteessä käytettäviä tuotteita. Ja paljon muuta.
Pysyykö lainsäädäntö mukana?
Myös lainsäädäntöä on arvioitava niin, että tämä laaja uusien ilmiöiden kirjo tunnistetaan. Lisäksi on ymmärrettävä, ettei kehitys jää tähän, ja että vauhti vain kiihtyy. Tämän ymmärtäminen ei vielä ole haaste. Haasteet lisääntyvät suunnattomasti, kun vaaditaan vastausta kysymykseen, millainen lainsäädäntö kestää aikaa ja miten se tehdään niin, ettei se jo voimaan tullessaan ole elävän elämän näkökulmasta vanhentunutta.
Vastauksia voidaan hakea ainakin kahdelta suunnalta: 1) lainsäädännön valmisteluprosessista sekä 2) sääntelyn varsinaisesta sisällöstä. Tässä jaottelussa yksinkertaisempaa on puhua ensin lainsäädännön valmisteluprosessista.
EU:ssa säädöksen valmistelu kestää lyhimmillään useita kuukausia. Aikaa voi kulua pidempäänkin, ja usein kuluu. Perusteellinen valmistelu on keskeistä, jo oikeusturvankin kannalta. Valmistelun jatkuessa pitkään riskinä on kuitenkin se, että voimaan tullessaan säädös on joiltain osin jo vanhentunut. Yhteiskunta on kehittynyt valmisteluaikana niin, että esimerkiksi yrityksille velvoitteita luova sääntely kohdistuu voimaan tullessaan enää vain osaan yrityksistä. Tällöin sääntely ei enää ole tasapuolista. Aikaa kestävää lainsäädäntöä valmistellaan siis nopeasti, virtaviivaisin valmistelumenetelmin, ja aikaa tuhlaamatta. Ollaan siis paremman sääntelyn ydinalueella.
Yleisempi sääntely yksityiskohtaista kestävämpää
Asian ytimessä ollaan kuitenkin varsinaisesti vasta kun aletaan hakea vastausta kysymykseen, millainen on sisällöltään aikaa kestävä lainsäädäntö. Kokemus on osoittanut, että yleisempi sääntely kestää aikaa pidempään kuin yksityiskohtainen sääntely.
On myös kokemusta siitä, että niin sanottu välineneutraali lainsäädäntö on pitkäikäisempää kuin sellainen lainsäädäntö, joka soveltuu esimerkiksi vain tietynlaisen tekniikan ollessa kysymyksessä. Tässä yhteydessä puhutaan yleensä myös siitä, että lainsäädännössä ei tulisi erottaa sähköistä toimintaympäristöä perinteisestä ei-sähköisestä toimintaympäristöstä.
Innovatiivisuutta lainsäädäntöprosessiin
Miten aikaa kestävämpää sääntelyä voisi lähestyä edes hieman yllä olevaa innovatiivisemmin? Tätä pohditaan parhaillaan muutamissa EU:n jäsenvaltioissa.
Näissä pohdinnoissa on löydetty muun muassa vapaasti suomennettuna niin sanottu ”toisen tien” malli. Siinä sen, joka saavuttaa lainsäädännössä asetetut tavoitteet muulla kuin lainsäädännössä säädetyllä tavalla, katsotaan noudattaneen säädöstä asianmukaisesti. Kun tätä ajatusta jatketaan, päädytään helposti siihen, että paremmin aikaa kestävä ja innovaatioita edistävä sääntely asettaa päämäärän, mutta ei määritä keinoja sinne pääsemiseksi.
Tämä, ja kaikki edellä sanottu, voidaan helposti haastaa, jopa osoittaa vääräksi. Voidaan esimerkiksi sanoa, että tänään asetettu päämäärä ei enää huomenna vastaa sitä, mitä yhteiskunnassa pitää tavoitella. Mikään ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että lainsäätäjän, sekä EU:ssa että kaikissa sen jäsenvaltioissa, ja laajemminkin, on jatkettava pohdintaa siitä, miten laeista tulee pitkäikäisempiä.
Niille, jotka jaksoivat lukea tämän kolumnin loppuun, esitetään vielä se kaikkein tärkein kysymys: Miksi sääntelyn on kestettävä aikaa? Siksi, että kansalaiset ja yritykset voivat luottaa siihen, että lainsäädäntö ei ole jatkuvassa muutostilassa eikä tule kovin helposti uusien ideoiden, innovaatioiden, investointien tai luovuuden tielle.
Mikko Holm
Kirjoittaja on erityisasiantuntija
