Mikä saa ihmiset liikkeelle?
Kolumni
EU pyrkii puuttumaan Afrikasta tulevan muuttoliikkeen taustasyihin
Eurooppa on ennen näkemättömän muuttoliikkeen kohteena. Suurin osa saapujista pakenee sotaa ja levottomuuksia Lähi-idässä, mutta joukossa on myös paljon afrikkalaisia, jotka pakenevat maidensa heikkoja elinoloja. Osana laajempaa vastausta kriisiin EU haluaa vaikuttaa lähdön taustasyihin tukemalla vakautta ja sosioekonomisia mahdollisuuksia Afrikan maissa.
Muuttoliikekriisi, jota Saksan liittokansleri Angela Merkel on kutsunut jopa Kreikan velkakriisiä suuremmaksi haasteeksi Euroopan unionille, on osoittanut hyvin konkreettisella tavalla, miten ongelmat naapurustossa heijastuvat Eurooppaan.
YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n tilastojen mukaan Eurooppaan on tänä vuonna saapunut Välimeren yli jo noin 520 000 siirtolaista. Vaikka suuri osa tulijoista pakenee Syyrian sotaa, on tulijoiden joukossa myös paljon Afrikan maiden kriisejä, ihmisoikeusongelmia ja heikkoja elinoloja pakenevia.
Afrikan väestönkasvun sekä ilmastonmuutoksen aiheuttamien ongelmien uskotaan jatkossa jopa kasvattavan muuttoliikettä Eurooppaan.
Tästä syystä EU on muiden toimien ohella päättänyt tarmokkaammin puuttua muuttoliikkeen taustasyihin Afrikassa.
Taustasyillä tarkoitetaan muun muassa konflikteja, ihmisoikeusongelmia, puutteellisia elinoloja, huonoa hallintoa ja tulevaisuuden näkymien puuttumista, eli niitä syitä joiden vuoksi ihmiset tekevät päätöksen lähteä hakemaan turvaa tai parempaa elämää muualta.
Uusilla toimilla EU pyrkii täydentämään kehitysyhteistyön, kriisinhallinnan, humanitaarisen avun ja muun ulkopolitiikan keinoin Afrikassa jo pitkään tekemäänsä työtä.
Uusi hätärahasto tukemaan vakautta ja vähentämään muuttohaluja
Keskeinen uusi väline taustasyihin puuttumiseen on uusi hätärahasto vakauden tukemiseksi Afrikassa. Rahasto on tarkoitus perustaa muuttoliikettä käsittelevässä EU:n ja Afrikan maiden Vallettan huippukokouksessa Maltalla 11. marraskuuta. Komissio on osoittanut rahastolle 1.8 miljardia euroa.
Kohdealueita ovat Sahel ja Tšad-järven alue, Afrikan sarvi ja Pohjois-Afrikka. Niitä tuetaan sosioekonomisten mahdollisuuksien kehittämisessä ja muuttoliikkeen hallinnassa.
EU:n ja Afrikan suhteilla on pitkä historia ja myös yhteistyöstä muuttoliikekysymyksissä on sovittu jo aiemmin. Vallettan kokouksen toivotaan vievän tätä yhteistyötä konkreettisemmalle tasolle. Jotta tässä ja muissa huippukokouksen tavoitteissa onnistutaan, on tärkeää huomioida myös Afrikan maiden näkemykset muuttoliikkeeseen ja Euroopan tilannetta laajempi näkökulma.
Kehitysmaat kantavat suurimman taakan
Vaikka Eurooppaan kohdistuva muuttoliike onkin poikkeuksellisen suurta, maailman mittakaavassa määrät ovat vielä pieniä.
UNHCR:n mukaan 86 % maailman pakolaisista on kehitysmaissa. Suurimman taakan pakolaisuudesta kantavien maiden joukossa on muun muassa Etiopia, Tshad, Uganda ja Kenia, jonne on paennut sodan ja humanitaarisen hätätilan vuoksi ihmisiä esimerkiksi Etelä-Sudanista ja Keski-Afrikan tasavallasta.
Myös työperäinen maahanmuutto on yleistä Afrikassa, ja monet kehittyneemmät maat, kuten Etelä-Afrikka, Angola ja Ghana vetävät paljon työnhakijoita toisista Afrikan maista. Muuttoliikettä katsotaan monessa Afrikan maassa usein myönteisemmästä näkökulmasta kuin Euroopassa. Siirtolaisten rahalähetykset muodostavat monelle maalle huomattavan tulonlähteen.
Tässä valossa ei ole ihme, ettei afrikkalaisten aina ole helppoa ymmärtää vauraan Euroopan huolta muutamista sadoista tuhansista siirtolaisista.
Yhteisen näkökulman löytyminen on mahdollista, mutta vaatii Euroopalta neuvottelutaidon lisäksi myös myönnytyksiä. Takaisinottosopimusten edistämisestä ja laittoman muuttoliikkeen torjumisesta päästään tuskin sopuun, ellei samalla olla valmiita lisäämään laillisen muuttoliikkeen kanavia, esimerkiksi helpottamaan opiskelijaviisumeiden myöntämistä.
Afrikasta on hankalaa kirjoittaa mitään syyllistymättä karkeisiin yleistyksiin. 54 valtion mantereeseen mahtuu keskenään hyvin erilaisia maita diktatuureista toimiviin demokratioihin, ja konflikteista vuosia kärsineistä hauraista valtioista pitkästä talouskasvusta nauttineisiin alueellisiin talousmahteihin.
Myös siirtolaisuudesta puhuttaessa on syytä muistaa, ettei ole yhtä Afrikkaa, josta maahanmuuttajat Eurooppaan pyrkivät. Lähtijöiden syyt ovat erilaiset. Suurin osa kuitenkin toivoo löytävänsä Euroopasta töitä ja mahdollisuuden elää rauhassa ilman väkivallan uhkaa, mikä ei heidän kotimaissaan ole mahdollista.
Maria Kurikkala
Kirjoittaja on ulkoasiainsihteeri
