Britannia ja EU: Osa 4
Britannian EU-kansanäänestys järjestetään jo reilun viikon kuluttua. Koska mielipidemittausten mukaan kilpailu on yhä erittäin tiukka, eikä viidennes äänestäjistä ole vielä päättänyt kantaansa, kumpikaan leiri ei voi vielä huokaista helpotuksesta.
Viime viikkojen aikana kampanjat ovat jakaantuneet odotetusti.
EU-jäsenyyden puolesta kampanjoivat ovat avoimesti keskittyneet Britannian EU-jäsenyyden taloudellisiin etuihin. He ovat viitanneet tutkimukseen, jonka mukaan kolmen miljoonan työpaikan olemassaolo riippuu siitä, että Britannialla on pääsy sisämarkkinoille. Joidenkin mukaan Britannian talous supistuisi, jos Britannia olisi EU:n ulkopuolella. Tämä tarkoittaisi, että palkat alenisivat jopa 38 puntaa viikossa.
Huoli siitä, että Britannia on lähempänä eroamista, on jo koetellut puntaa, mikä tarkoittaa, että myös rahoitusyritykset ovat huolestuneita Britannian EU-eron taloudellisista vaikutuksista.
EU-eron puolesta kampanjoivat ovat puolestaan hyväksyneet, että taloudelliset argumentit on melkein hävitty. Tästä syystä he panevat kaiken yhden kortin varaan – maahanmuuttoon.
Molempien puolten kannattajat ovat yhtä mieltä siitä, että Britannia on houkutteleva kohde maahanmuuttajille. Nettomuutto – maahanmuuton ja maastamuuton erotus – oli viime vuonna 300 000. Maahanmuuttajista yli puolet, n. 184 000 oli EU-kansalaisia.
EU-jäsenyyttä kannattavat pitävät maahanmuuttajia ahkerina työntekijöinä, jotka maksavat veronsa ja tuovat usein mukanaan ammattitaitoa ja erityisosaamista.
EU-jäsenyyttä vastustavat (Brexiters) väittävät, että suuret maahanmuuttajamäärät aiheuttavat entistä suurempaa painetta jo entisestään tiukoilla oleviin julkisiin palveluihin. Heidän mukaansa korkea maahanmuutto on myös laskenut brittityöntekijöiden palkkoja.
Tunnettu EU-eron kannattaja Michael Gove on viime aikoina jopa vihjaillut, että Britannian nykyinen maahanmuuttojärjestelmä on ”rasistinen”, koska se mahdollistaa EU-kansalaisten vapaan ja rajoittamattoman pääsyn Britanniaan, mutta estää esimerkiksi USA:sta, Australiasta ja Kanadasta tulevien korkeasti koulutettujen pääsyn maahan.
EU-eron puolesta kampanjoivien pääasiallinen argumentti on kuitenkin ollut uhka siitä, että Turkki liittyy EU:hun. EU-eroa ajavan Vote Leave -ryhmän mukaan turkkilaiset voivat hyödyntää viisumivapaata matkustamista Britanniaan, jos Britannia jää EU:hun.
Jotkut väittävät, että jos näin käy, Turkin 77 miljoonan väestöstä kuka tahansa on vapaa tulemaan asumaan ja työskentelemään Britanniaan. He myös väittävät, että koska EU:n raja ulottuisi sellaisiin maihin kuten Irak, Iran ja Syyria, EU:hun jääminen aiheuttaa turvallisuusriskin.
Viime aikoina on järjestetty useita TV-väittelyitä ennen kansanäänestystä. Aivan hiljattain David Cameron ja UKIP:n johtaja Nigel Farage vastasivat yleisön esittämiin kysymyksiin, ja olivat selvästi ärsyyntyneitä molemmilta puolilta tulleista henkilökohtaisista hyökkäyksistä. Muita televisioituja väittelyjä järjestetään tulevina päivinä, mukaan lukien yksi Wembleyllä. Tähän mennessä väittelyillä ei ole kuitenkaan ollut vaikutusta äänestäjiin.
Yleisesti ottaen on näyttöä siitä, että kampanja EU:sta eroamisen puolesta on onnistunut vaikuttamaan ihmisten maahanmuuttoa koskeviin huolenaiheisiin. Kaikkien kolmen viimeisimmän mielipidemittauksen mukaan EU-eroa kannattavat johtavat, vaikkakin marginaalisesti.
‘Mielipidemittausten mielipidemittaus’, osoittaa kuitenkin, että EU:n kannattajat ovat johdossa, mutta hyvin pienellä erolla.
Varmaa on, että kukaan ei todella tiedä, mitä 23. kesäkuuta tapahtuu.
Mielipidemittausten tekeminen on tunnetusti vaikeaa. Kaikki merkittävimmät mielipidetutkimusyritykset epäonnistuivat ennustamaan tarkasti vuoden 2015 yleisten vaalien tuloksen Britanniassa, jolloin David Cameron voitti selkeällä enemmistöllä. Ennustaminen on vaikeaa myös siksi, että toisin kuin joka neljäs tai viides vuosi järjestettävissä yleisissä vaaleissa, Britannian edellinen EU-kansanäänestys pidettiin vuonna 1975. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä ei ole mitään, mihin nykyisiä ennusteita vertaisi.
Voimme kuitenkin tutkia muita vihjeitä.
EU-eroa kannattavat ovat esimerkiksi saaneet paljon enemmän twiittejä (800 000) kuin EU-jäsenyyttä kannattavat (400 000).
Samaan aikaan vedonlyöntikertoimien mukaan Britannia pysyy 28 valtion blokissa 72 prosentin todennäköisyydellä.
Mutta kukaan ei oikeastaan tiedä varmasti.
Jos minun pitäisi lyödä vetoa, sanoisin, että EU-jäsenyyden kannattajat voittavat. EU on se paha, jonka kaikki tuntevat. Ihmiset luottavat David Cameroniin enemmän kuin useimpiin muihin poliitikkoihin ja todennäköisesti noudattavat hänen neuvojaan. Monet nuoret ovat rekisteröityneet äänestäjiksi, ja nuoret ovat keskimääräisesti Eurooppa-myönteisempiä. Lontoo ja sen 9 miljoonaa asukasta (lähes 14 % Britannian koko väestöstä) on myös yleensä EU-myönteisempi kuin muu Englanti. Samoin Skotlanti, Wales ja Pohjois-Irlanti. Myös kaikki vallanpitäjät – neljä suurinta puoluetta, Englannin keskuspankki ja jopa monet kuuluisista näyttelijöistä ja muusikoista – kannattavat unionissa pysymistä.
Näin ollen, en harrasta vedonlyöntiä…
Matthew Broad
twitterissä: @drmattbroad
Kirjoittaja on britti, joka on ihastunut Turkuun ja saaristoon. Broad työskentelee tällä hetkellä Turun yliopiston filosofian, poliittisen historian ja valtio-opin laitoksella Marie Skłodowska-Curie –ohjelman vierailevana tutkijana. Hän on erityisesti Ison-Britannian ulkopolitiikan sekä Euroopan intgraation historian asiantuntija.
