Sumussa tarvitaan kompassia – EU:lle uusi ulko- ja turvallisuuspoliittinen strategia
Kesäkuun Eurooppa-neuvosto otti vastaan EU:n uuden globaalistrategian, joka asettaa suuntaviivat yhteiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle yhä epävakaammassa maailmassa. Strategiaan on kirjattu kunnianhimoisia tavoitteita: unionin puolustuksen kehittäminen, naapuruston vakauttaminen, kriisien ehkäiseminen ja kansainvälisen oikeuden vahvistaminen. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on näytön paikka aikana, jolloin EU:n jäsenmailleen tuomat hyödyt kyseenalaistetaan yhä useammin. Jäsenmaiden ja kansalaisten turvallisuuden parantamisen pitää olla unionin toiminnan ytimessä, ja tähän kohdistuu suuria odotuksia: EU:n uskottavuus maailmanpolitiikassa alkaa sen kyvystä rakentaa omaa turvallisuuttaan ja toimia naapurustonsa konfliktien ratkaisemiseksi.
Suunnistamista epävarmuuden keskellä
Juhannuksen jälkeinen Eurooppa-neuvosto jää historian kirjoihin yhtenä unionin kehityksen murroskohtana. Päämiehet kokoontuivat luomaan selvyyttä edellisen viikon Brexit-kansanäänestyksen seurauksiin. Ymmärrettävästi näissä olosuhteissa lähes tyystin huomiotta jäi korkean ulko- ja turvallisuuspoliittisen edustajan Federica Mogherinin päämiehille esittelemä strategia, joka asettaa EU:n ulkoisen toiminnan suuntaviivat seuraaville 6-8 vuodelle. Mogherinin yhdessä jäsenmaiden kanssa viimeisen vuoden aikana laatima strategia ”Shared Vision, Common Action: A Stronger Europe” on luettavissa täällä. Mogherini raportoi jatkossa vuosittain Eurooppa-neuvostolle strategian toimeenpanosta.
Globaalistrategia korvasi vuonna 2003 laaditun Euroopan turvallisuusstrategian, ns. Solanan strategian, joka kirjoitettiin kylmän sodan jälkeisen unionin nopean laajentumisvaiheen ja ripeän talouskasvun optimistisessa hengessä. Tämän jälkeen turvallisuustilanne EU:ssa ja sen lähiympäristössä on muuttunut perinpohjaisesti; Arabikevään ja Afrikan konfliktien seuraukset näkyvät Euroopassa muun muassa terrorismin ja muuttoliikkeen muodoissa. Venäjän aggressio Georgiaa ja Ukrainaa kohtaan sekä asettuminen läntisen arvoyhteisön vastavoimaksi on puolestaan palauttanut geopolitiikan Eurooppaan tavalla, jonka jo toivottiin olevan ohi. Globaalista talouskriisistä toipuminen on käynyt Euroopassa hitaammin kuin Yhdysvalloissa ja Aasian kasvumarkkinoilla, mikä on voimistanut kritiikkiä sekä EU:ta että koko vallitsevaa poliittista kulttuuria kohtaan. Toisaalta kansainvälinen yhteisö on näyttänyt myös voimansa ratkaisemalla konflikteja ja yhdistymällä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Myös EU on saanut tunnustusta esimerkiksi viime vuonna solmitun Iranin ydinohjelmasovun ja Pariisin ilmastosopimuksen aikaansaamiseksi tekemästään työstä.
Globaalistrategian tilanneanalyysi ei kaunistele todellisuutta: maailmanpolitiikan näyttämöt ovat yhä monimutkaisempia ja vallasta kilpaillaan entistä kiivaammin, mutta samalla ihmiskunta on ennennäkemättömän tiiviisti yhdistynyt. Tässä toimintaympäristössä EU:n vaikutusvalta on kiinni jäsenmaiden halusta ja kyvystä tehdä asioita yhdessä jaettujen intressiensä mukaisesti.
Euroopan turvallisuutta rakennetaan sekä kotona että kaukana
Globaalistrategiaan kirjattu EU:n tarkoitus on edistää rauhaa ja taata kansalaistensa ja alueensa turvallisuus. EU:n uskottavuus maailmalla ja omien kansalaistensa silmissä riippuu tässä onnistumisesta. Siksi strategian tavoite on vahvistaa unionia turvallisuusyhteisönä.
Viimeistään viime vuonna Euroopan havahduttanut muuttoliikekriisi on osoittanut, että sisäisen turvallisuutemme ja kaukaistenkin konfliktien välillä on suora yhteys. Tämä vaatii uusien toimintatapojen löytämistä yhdistämään jäsenmaiden sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden osaamista ja toimintatapoja. Itäisiä ja eteläisiä naapurimaita on tuettava niiden yhteiskuntien vahvistamiseksi, jotta ne kestäisivät paremmin kriisioloja ja pystyisivät torjumaan niihin kohdistuvaa epävakauttamista.
Kansainväliseen oikeuteen sekä eri järjestöjen ja sopimusten asettamiin yhteisiin sääntöihin perustuvan järjestelmän vahvistaminen on oleellinen osa EU:n kumppanuuksia Yhdysvaltain kaltaisten keskeisten toimijoiden kanssa sekä EU:n toimintaa YK:ssa ja muissa järjestöissä. Unionin toiminta kansainvälisen yhteisön jäsenenä pohjautuu yhteisiin arvoihin, kuten demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, joiden varaan EU aikanaan perustettiin. Sitoutuminen näihin arvoihin on yksi unionin uskottavuuden mittari muiden toimijoiden silmissä riippumatta siitä, jakavatko nämä arvomme vai eivät.
Suomen tavoitteet näkyvät hyvin strategiassa
Strategian toimeenpanoa aletaan tänä syksynä edistää eri osa-alueilla. Alkuvaiheessa suurimman huomion Brysselissä ja pääkaupungeissa on saanut kova turvallisuuspolitiikka, johon strategia ehdottaa suuria muutoksia. Jäsenmaiden on tarkoitus sopia globaalistrategian puolustusta ja turvallisuutta koskevasta toimeenpanosuunnitelmasta vuoden loppuun mennessä. Kokonaisuus on keskeinen Suomelle.
Globaalistrategia esittää paljon mahdollisuuksia puolustusyhteistyön syventämiseen. Tahtoa edetä tähän suuntaan osoittavat myös Suomen, Ranskan, Saksan ja Italian viime kuukausina tekemät kunnianhimoiset ehdotukset. Britannia on korostanut, että Euroopan turvallisuuden vahvistaminen on sen intressissä EU-eron jälkeenkin. Se, miten pitkälle käytännössä pystytään etenemään esimerkiksi suorituskykyjen ja johtamisrakenteiden kehittämisessä tai puolustusteollisuuden vahvistamisessa riippuu jäsenmaiden valmiudesta sitoutua syvempään integraatioon alueella, jossa Nato on jatkossakin suurimmalle osalle jäsenmaista keskeisin turvallisuuden tuottaja. Kyse ei kuitenkaan ole nollasummapelistä tai päällekkäisten rakenteiden luomisesta, vaan EU:n lisäarvosta: unioni on laajan turvallisuuden toimija, mutta sillä on käytössään yhä enemmän myös Natoa hyödyttäviä välineitä puolustuksen tueksi. Naton ja EU:n yhteistyö on parhaillaan tiivistymässä, mikä vahvistettiin heinäkuussa Varsovan huippukokouksessa.
Strategiaan kirjattu arktisen alueen rauhanomaisen kehityksen turvaaminen ja kansainvälisen yhteistyön vahvistaminen on tärkeä tavoite Arktisen neuvoston puheenjohtajuuskautensa pian aloittavalle Suomelle. Arktinen nimetään strategiassa myös yhdeksi osa-alueeksi, jossa EU jatkaa yhteistyötään Venäjän kanssa.
EU-Venäjä -suhteita koskeva kirjaus seuraa ulkoministerien viime maaliskuussa vahvistamaa yhteistä linjaa. Venäjän toimia Krimillä ja itäisessä Ukrainassa ei voida hyväksyä ja niiden vuoksi aloitettujen vastatoimien jatko riippuu Venäjän sitoutumisesta Minskin sopimuksen toteuttamiseen. Samalla vuoropuhelua ja yhteyksiä Venäjän kanssa jatketaan niillä alueilla, joissa se on tarpeen ja mahdollista. Erityisen tärkeitä ovat yhteydet kansalaisten välillä sekä Venäjän kansalaisyhteiskuntaan, jonka toimintavapaus on yhä rajatumpi.
EU:lla on suuret mahdollisuudet toimia ratkaisujen tuottajana maailman konflikteissa – parhaassa tapauksessa jo ennen niiden puhkeamista; konfliktin estäminen on halvempaa kuin sen lopettaminen. EU on maailman suurin kehitysavun antaja, sillä on laaja diplomaattinen verkosto ja runsas joukko työkaluja potentiaalisten konfliktien tunnistamiseksi ja kriisien taustalla olevien ongelmien ratkaisemiseksi. Osa kokonaisvaltaista työtä konflikteissa on Suomelle tärkeä rauhanvälitys, jonka tulisi saada yhä vahvempi jalansija EU:n toiminnassa.
EU:n onnistuminen riippuu yhä enemmän myös ulko- ja turvallisuuspolitiikasta
Osallistuminen aktiivisesti globaalistrategian nyt alkavaan toimeenpanoon on Suomelle vähintään yhtä tärkeää kuin strategian kirjoitusprosessin aikainen vaikuttaminen. Ilman kirjattujen tavoitteiden viemistä käytäntöön jää paraskin suunnitelma merkityksettömäksi. Globaalistrategiaa on kiitelty sen reaalipoliittisesta otteesta. Se näkee mahdollisuuksien ohella myös EU:n ja muiden toimijoiden vaikutusvallan rajat. Tämä on selkeä ansio: hankalassa maastossa suunnistaminen onnistuu vain, jos kartan mittakaava vastaa todellisuutta.
Kun EU-vastaisuus kasvaa jäsenmaissa ja unionin uskottavuutta yritetään horjuttaa myös ulkoapäin, on ulkopolitiikka siitä harvinainen EU-yhteistyön alue, että sen tarpeellisuutta ei juuri kyseenalaisteta. Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämisessä tuskin otetaan lähivuosina valtavia hyppäyksiä kohti toisten toivomaa ja toisten kavahtamaa yhteistä puolustusta sen paremmin kuin liittovaltiotakaan. Visioiden sijaan vaikea aika vaatii konkretiaa ja nopeasti näkyviä tuloksia. Asettamalla globaalistrategian pohjalta selkeitä tavoitteita ja niitä yhdessä toteuttamalla jäsenmaat voivat edistää ulko- ja turvallisuuspolitiikan keinoin unionin pohjimmaista tarkoitusta; turvallisuutta, rauhaa ja vaurautta. Yhä ennustamattomammassa maailmassa näiden takaaminen on kovan työn takana, joten tekemättä ei voi jättää.
Turo Mattila
