Britannia ja Brexit: Sata päivää äänestyksen jälkeen
Ensimmäiset sata päivää Britannian EU-kansanäänestyksestä ovat olleet hiljaisia. On käyty vain hyvin vähän aitoa keskustelua ja väittelyitä eron toteutumisesta. Nyt hiljaisuus on ohi ja Brexitin seuraukset vähitellen selkiytymässä.
”Valesota” ohi
Kun Iso-Britannia julisti sodan Saksalle syyskuussa 1939, alkoi valesotana tunnettu vaihe. Kahdeksan kuukauden ajan tilanne oli suhteellisen rauhallinen: liittoutuneet eivät tehneet merkittäviä maahyökkäyksiä, eikä osapuolten välillä ollut välittömiä sotilaallisia yhteenottoja. Konfliktin laajuuteen nähden oli pelottavan hiljaista.
Samanlaisia ovat olleet Britannian EU-jäsenyydestä 23.6.2016 järjestettyä kansanäänestystä seuranneet sata päivää. David Cameronin jälkeen pääministeriksi tullut Theresa May totesi tyynesti virka-asuntonsa portailla, että Brexit tarkoittaa Brexitiä. Ministereiltä kuultiin muutama odottamaton tunteenpurkaus ja EU-virkamiehiltä jokunen varoitus siitä, miltä Brexitin jälkeinen EU voisi näyttää. Mutta muuten on käyty hyvin vähän aitoa keskustelua tai väittelyä siitä, milloin Britannia mahtaa erota unionista ja millaiseksi sen suhde Brysseliin muodostuisi tulevaisuudessa.
Näin on ollut tähän saakka. Nyt valesota näyttää vihdoinkin olevan ohi, ja Brexitin todelliset seuraukset ovat selkiytymässä.
Toteutuuko ”kova” Brexit?
Konservatiivipuolueen tässä kuussa pitämässä syyskokouksessa May antoi ymmärtää, että EU:n perussopimusten artiklan 50 mukainen muodollinen eroprosessi käynnistetään vuoden 2017 maaliskuun loppuun mennessä. Se tarkoittaa, että Britannia ilmeisesti eroaa unionista kesään 2019 mennessä eli ennen seuraavia Euroopan parlamentin vaaleja.
Lisäksi Britannia tulee luultavasti tekemään ”kovan” Brexitin eli jättämään paitsi EU:n viralliset rakenteet myös sen yhteismarkkinat.
May on sanonut, että maan hallitus haluaa maahanmuuttopolitiikan täysin omaan valvontaansa. Tämä tarkoittaa voimassa olevien ja myös hyvin edullisten EU-maiden kesken sovittujen kauppaehtojen uhraamista sen hyväksi, että Britannia pääsee valvomaan, kuka siellä saa asua ja työskennellä.
Britanniasta tulee Mayn sanojen mukaan ”täysin itsenäinen ja suvereeni maa”, joka ei enää ole ”Euroopan unionin tuomioistuimen lainkäyttövallan alainen”. Sen sijaan, että etusijalle asetettaisiin kauppa EU:n kanssa, pääministeri on esittänyt, että Britanniasta tulee ”aidosti globaali”. Hänen mukaansa jo kahdeksan maata – muun muassa Kanada, Kiina, Intia, Meksiko, Singapore ja Etelä-Korea – on ilmaissut olevansa kiinnostunut solmimaan vapaakauppasopimuksen Britannian kanssa. Australian ja Uuden-Seelannin kanssa on jo aloitettu epäviralliset neuvottelut uusista kauppasopimuksista.
Vai sittenkin ”pehmeä”?
Kyseessä on rohkea lausunto, joka on yllättänyt osan kuulijoista. Pankit Lontoon Cityssä arvostavat Britannian yhteismarkkinajäsenyyden mahdollistamaa vaivatonta pääsyä Euroopan rahoitusmarkkinoille. Eräät globaalit tuottajat ovat sijoittuneet Britanniaan juuri siitä syystä, että ne pystyvät myymään tuotteitaan muihin EU-maihin helposti ja edullisin kustannuksin. Mainitut toimialat pitävät paljon parempana ”pehmeää” Brexitiä eli sitä, että Britannia eroaa EU:sta mutta neuvottelee jatkon osallistumiselle yhteismarkkinoihin.
Toiset, erityisesti Brexitiä kannattaneet konservatiivipuolueen jäsenet, ovat ilahtuneita siitä, että niiden näkemyksiä on viimeinkin kuunneltu.
Lopputuloksena erityinen brittimalli?
Britannian tulevan EU-suhteen luonteesta ei vielä ole varmuutta. Ja yrityksille mikään ei ole epämieluisampaa kuin epävarmuus. Varmaa sen sijaan on, että Britannia ei aio tavoitella Norjan tai Sveitsin mallia.
Kumppanuus tulisi siis olemaan uudenlainen, omanlaisensa brittimalli. Se takaisi toimivan suhteen EU:hun mutta siihen ei sisältyisi syvällistä ja monitahoista siteiden verkostoa vapaan liikkuvuuden ja kaupan kaltaisilla aloilla.
Nähtäväksi jää, hyväksyvätkö jäämistä kannattaneet saati EU-viranomaiset tämän.
Matthew Broad
twitterissä: @drmattbroad
Kirjoittaja on britti, joka on ihastunut Turkuun ja saaristoon. Broad työskentelee tällä hetkellä Turun yliopiston filosofian, poliittisen historian ja valtio-opin laitoksella Marie Skłodowska-Curie –ohjelman vierailevana tutkijana. Hän on erityisesti Ison-Britannian ulkopolitiikan sekä Euroopan intgraation historian asiantuntija.
