Viikko EU-historiaa: EPPO
Unionissa on yhden viikon aikana tehty moneen otteeseen historiaa. Ensin Roomassa juhlittiin 25. maaliskuuta Euroopan integraation 60-vuotista taivalta ja valettiin uskoa yhteiseen tulevaisuuteen tilanteessa, jossa yksi on poistumassa joukosta. Iso-Britannian eroilmoitus saatiin maaliskuun 29. päivänä. Nyt prosessi virallisesti käynnistyy.
Kaikissa jäsenmaissa brittien eroilmoituksen jättäminen ei noussut edes ykkösuutiseksi. Syynä lienee se, että viime juhannuksena pidetyn kansanäänestyksen jälkeen brexit on melkein puitu puhki.
Eroa ryhdytään nyt työstämään, mutta muutakin puhuttavaa on. Roomasta saatiin viestiä, että arki jatkuu EU:ssa. Kohtalokkaampi kysymys unionin kannalta voi olla se, miten käy Ranskan vaaleissa toukokuun alussa. Ranska on perustajajäsen, ja mukana kaikessa EU:n toiminnassa, toisin kuin Iso-Britannia.
Eteenpäin yhdessä – tarvittaessa eri tahtiin
Roomassa allekirjoitetun julkilausuman kiinnostavin kohta koski jäsenmaiden eritahtista yhteistyötä: lausumassa korostetaan yhdessä etenemistä tarvittaessa eri nopeuksilla, kunhan suunta on sama ja kaikki halukkaat pääsevät mukaan.
Eritahtisuudesta on EU:ssa keskusteltu ainakin niin kauan kuin Suomi on ollut jäsenenä. Taustalla on pyrkimys turvata unionin toiminta silloinkin, kun kaikki eivät halua osallistua.
Kaivattua tehokkuutta toimintaan saadaan myös määräenemmistöpäätöksin. Konsensuksen hakeminen kaikissa tilanteissa johtaa vain pitkällisin neuvotteluihin ja vesitettyihin ratkaisuihin. Kaikki eivät vähemmistöön jäämistä niele. On tapauksia, että EU-tuomioistuimen kautta pyritään kumoamaan määräenemmistöllä aikaansaatuja päätöksiä. Esimerkiksi turvapaikanhakijoiden sisäisiä siirtoja koskevasta neuvoston päätöksestä on valituksia vireillä. Tämä nakertaa tietenkin EU:n uskottavuutta ja keskinäistä luottamusta.
Eri tahtiin etenemisellä estetään se, että EU alkaisi polkea paikoillaan. EU:n pitää voida kehittää toimintaansa eri sektoreilla, vaikka jokainen jäsenmaa ei heti alkumetreillä matkaan lähtisikään. Voi tapahtua niinkin, ettei pienemmän piirin hanke edes johda mihinkään. Kokeilut tulee sallia, sillä suunnannäyttäjiä tarvitaan. Huonoin vaihtoehto olisi se, että joustamattoman järjestelmän vuoksi pienemmän ryhmän toiminta pakotettaisiin kokonaan EU:n ulkopuolelle.
Eurooppalainen syyttäjänvirasto
Tiistaina 28. maaliskuuta oikeus- ja sisäministereiden neuvoston yhteydessä 13 maata allekirjoitti kirjeen, jolla pyydetään käynnistämään perussopimuksen määräysten mukainen tiivistetty yhteistyö eurooppalaisen syyttäjänviraston perustamiseksi. Moni maa lupasi vielä tulla mukaan. Näin Rooman eritahtisuutta koskeva kirjaus sai heti käytännön sisältöä. Mukaan lähteneet jäsenvaltiot kokivatkin tapahtuman jopa historiallisena.
EPPO-nimeä kantava virasto on tärkeä EU:n varojen, eli eurooppalaisten veronmaksajien rahojen käytön valvomiseksi. EPPOa tarvitaan, jotta yhteisiä varoja ei kulkeudu vääriin käsiin. Tällä hetkellä rikoksia jää syyttämättä, mistä aiheutuu huomattavaa taloudellista vahinkoa.
Koska Suomi kuuluu EU:ssa nettomaksajiin, niin EPPOsta on meille suoraa hyötyä. Kun olemme mukana tiiviimmässä yhteistyössä, voimme vaikuttaa toimintaan. Sen vuoksi oli hienoa, ehkä tietyllä tavalla historiallistakin, että Suomi monien muiden mukana teki aloitteen tiiviimmästä yhteistyöstä. Sääntöjen mukaan voimme hypätä pois liikkuvastakin junasta koska tahansa, jos katsomme, ettei hanke enää vastaa tavoitteitamme.En usko, että niin käy.
Pilvi-Sisko Vierros-Villeneuve
