EUE-kolumni: Sisämarkkinoiden hyödyt on kuvattava ja selitettävä yhä uudestaan, konkreettisin esimerkein
Suomen pysyvän EU-edustuston Antici-virkamiehenä toiminut Teemu Sepponen siirtyy uusiin tehtäviinsä Helsinkiin toukokuun alussa. Sepponen kirjoittaa läksiäiskirjoituksessaan kokemuksistaan vuosien varrelta EU-tehtävissä.
EU:n perusarvoista sekä rauhan ja vakauden saavutuksista tulisi osata kertoa paremmin. Unionin ydintehtävät ovat tarpeellisimpia kuin koskaan. Myös Suomella on annettavaa EU:n tulevaisuustyössä.
Euroopan unioni on muuttunut paljon siitä, kun palvelin Brysselissä ensimmäisellä ulkomaanpostillani 2000–2003. Uutta lainsäädäntöä on tuotettu valtavasti, Eurooppa-neuvosto on saanut pysyvän puheenjohtajan ja ulkosuhteet ovat saaneet korkean edustajan sekä ulkosuhdehallinnon. Unioni on vajonnut talouskriisiin, mutta noussut siitä hitaaseen elpymiseen ja myönteisempiin talouden näkymiin. Viime vuosia on leimannut muuttoliikekriisi ja siihen vastaaminen, sekä tänä keväänä alkanut Brexit-prosessi.
Euroopan integraatio on historiassaan tyypillisesti edennyt kriisien kautta. Ilmenneet ongelmat on selätetty yhteistyötä tiivistämällä. Tällä kertaa esillä ovat kaikki eri skenaariot unionin löyhentämisestä, nykymenon jatkamisesta ja unionin tiivistämisestä. Keskeinen kysymys on unioniin Brexit-prosessin jälkeen jäävien maiden yhtenäisyyden ylläpitäminen ja kehittäminen.
Tarpeellinen unioni
Julkisuuskuvansa mukaan EU näyttäisi vallitsevassa tilanteessa tarvitsevan uuden, myönteisen tulevaisuuden agendan.
Aihetta on käsitelty päämiestasolla Bratislavan ja Maltan tapaamisissa sekä maaliskuun Eurooppa-neuvostossa. Päämiehet antoivat aiheesta Rooman julistuksen perussopimuksen 60-vuotispäivän yhteydessä ja komissio on julkaissut valkoisen kirjan.
Kyse ei ole siitä, että EU:n perusolemuksessa, arvoissa tai tulevan työn suunnittelussa varsinaisesti olisi havaittu jotain olevan pahasti pielessä. Päinvastoin, kasvavan keskinäisriippuvuuden maailmassa unioni on jäsenmailleen yhä tarpeellisempi sellaisena kuin se on, yhteinen rintama haasteiden kohtaamista varten. Taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja ympäristöllisesti kestävän tulevaisuuden rakentaminen onnistuu vain, kun Euroopassa haetaan yhteisiä ratkaisuja sekä toimitaan yhdessä globaalina voimana.
Johdonmukaista on jatkaa työtä sen suuntaisesti, mitä Eurooppa-neuvoston strategisessa agendassa ja Junckerin komission prioriteeteissa on jo aikaisemmin linjattu. Eurooppa tarvitsee talouskasvua ja työpaikkoja, joita voi syntyä vain kilpailukykyä kehittämällä ja paremmalla sääntelyllä. Tulevaisuudessa innovaatioihin, koulutukseen ja tutkimukseen on panostettava yhä enemmän, mikä supistuvien tukiresurssien kontekstissa edellyttää myös maatalous- ja rakennepolitiikkojen uudelleen tarkastelua.
Haavoittunut unioni
Suurin muutos tarvitaan siihen, miten unioni saavuttaa kansalaisensa ja onnistuu viestimään integraation hyödyistä. Rauhan ja vakauden säilymisen arvoa ei saa päästää unohtumaan. Sisämarkkinoiden konkreettiset hyödyt on kuvattava ja selitettävä yhä uudestaan, konkreettisin esimerkein. Väestöllisistä syistä johtuen väistämättä kasvava muuttoliike on kyettävä hallitsemaan yhdessä sovittavalla ja inhimillisellä tavalla. Tehdyt päätökset on toimeenpantava, ja onnistumisista on viestittävä.
Ei ole aihetta teeskennellä, että brexit voisi jotenkin olla hyväksi unionille. EU:n on vain toteutettava eroprosessi tavalla, jossa jäljelle jäävä unioni pysyy kasassa, haavoittuu mahdollisimman vähän ja kykenee yhdessä kansalaistensa kanssa katsomaan tulevaisuuteen.
Ajan myötä käänne parempaan unionissa on mahdollinen. Korjausta vaativien asioiden listalla on edelleen monien poliitikkojen, toimittajien ja kansalaisten tapa puhua ”Brysselin päätöksistä”, sen sijaan että puhuttaisiin ”yhteisistä päätöksistä”. Kaikki avaimet myönteiseen muutokseen eivät kuitenkaan ole hallituksilla ja parlamenteilla, eivätkä mediallakaan.
Suomella on paljon annettavaa
Sosiaalisen median nousun ja muiden elintapojen muutosten myötä kansalaisten oma tiedonhankinta ja suora osallistuminen julkisiin keskusteluihin korostuvat. Kansalaisten roolin kasvamista ja mielipidevaikuttamisessa syntynyttä uutta tilaa tulisi perinpohjaisesti käsitellä EU:n tulevaisuustyössä.
Suomella on asiassa paljonkin annettavaa. Hyvin toimivissa peruskouluissa ikäluokat tavoitetaan ja he oppivat oppimaan ja vaikuttamaan, mitä edelleen auttaa avoimuutta painottavalla tavalla toimiva julkinen hallinto. Toimiva uudelleenkouluttautumisjärjestelmä antaa pudokkaille toisen mahdollisuuden ja ehkäisee syrjäytymistä. Yleissivistys ja koulutuksen vähimmäistaso nousevat tulevaisuudessa arvoon arvaamattomaan, koska mikään järjestelmä ei pysty olemaan kovin paljon heikoimpia jäseniään lujempi.
Nuoret sukupolvet tulisi osallistaa Euroopan tulevaisuuden pohdintaan pitkällä perspektiivillä. Suomen täyttäessä sata vuotta on oikeutetusti kysytty, juhlivatko sitä kaikki suomalaiset vai ainoastaan osa suomalaisista, ja millaiset seuraavasta sadasta vuodesta pitäisi tulla. Keskustelussa tulisi samalla kysyä myös, millaista Euroopan unionia halutaan seuraavalle sadalle vuodelle.
Teknologinen kehitys tulee olemaan valtavan nopeaa ja maailmanlaajuisesti rajat ylittävää. Uusiin teknisiin, biologisiin ja muihin mahdollisuuksiin liittyvän lainsäädännön joko salliva tai estävä luonne vaikuttaa suuresti innovaatioiden kohdistumiseen ja kansalaisten elintason kehitykseen. EU:n pitää olla hyvä paikka elää ja kiinnostava paikka tehdä liiketoimintaa.
Maailmanlaajuisessa vetovoimakilpailussa turvallisuuden, ilman laadun ja koetun onnellisuuden kaltaiset tekijät ovat nousussa. EU ja varsinkin Suomi pärjäävät hienosti näissä arvioinneissa. Sitä pitää oppia hyödyntämään enemmän, myös investointien, osaamisen ja talouskasvun hankkimisessa.
Hyvä tulevaisuudenkehitys on EU:lle mahdollinen. Suomen ja suomalaisten etu on tehdä työtä sen puolesta.
Kirjoittajasta
