EU-kirjeenvaihtajan arki: rutiinien karsimista ja oivallusten etsimistä
Silmät punoittavat, mutta niin punoittavat kaikilla muillakin pitkäksi venyneen huippukokouksen jäljiltä. Lähes vuorokauden mittainen työvuoro on päättymässä.
Kun pääministeri astelee Justus Lipsiuksen ulko-ovelle, toimittajilla on muutamia minuutteja aikaa selvittää, mistä kokouksessa on sovittu. Pitkien tiedotustilaisuuksien aika on usein vasta seuraavana päivänä, jos ilta on venynyt myöhään.
Kirjeenvaihtajan tärkein tehtävä on ymmärtää Eurooppaa ja jakaa oivalluksia lukijoille. Tärkeintä on hahmottaa, missä kohtaa päätöksenteon ketjua asia on tärkeää uutisoida.
Neljä kertaa vuodessa pidettävät huippukokoukset ovat aina tärkeitä, ja niihin on ladattu paljon odotuksia.
Puolentoista viime vuoden aikana kansainvälinen politiikka on vyörynyt EU-kirjeenvaihtajien tontille isommalla painolla kuin ehkä koskaan aiemmin – kiitos Yhdysvaltain uuden hallinnon.
Epävarmuus on saanut EU:n ottamaan vähän vahvemmin kantaa, olipa aiheena Lähi-Idän rauhanprosessi, Pariisin ilmastosopimus tai Iranin ydinsopimus, mutta samaan aikaan selväksi on tullut, miten hajanainen EU-maiden joukko on. Epävarmuus on heijastunut myös Natoon, joka kuuluu STT:llä EU-kirjeenvaihtajan seuranta-alueeseen.
Kun aiheita on paljon, rutiinijuttuja ei kannata tehdä. Asia ja kiinnostavuus edellä, on periaate, joka kantaa pitkälle. Onko aihe kiinnostava suomalaisille lukijoille ja herättääkö se keskustelua? Onko päätös tai linjaus ehkä tärkeä suunnanmuutos Euroopalle tai kertooko se jostain isommasta muutoksesta?
Täysin uudet termit ja uudistukset tulevat usein Brysselistä tai eurooppalaisesta keskustelusta, minkä takia olennaista on selvittää mistä asiassa on pohjimmiltaan kysymys. Parasta työssä ovat keskustelut huippukokouksen pimeinä tunteina ympäri Eurooppaa tulleiden kollegoiden kanssa, kun yhteisenä tavoitteena on selvittää, mistä kokouksessa on kyse.
Halki poikki ja pinoon -asenteella työhön ei kannata suhtautua. Harvoin jos koskaan ministerineuvostossa tai huippukokouksessa saadaan aikaan täydellistä ratkaisua. Hyvin usein konkreettisin päätös on sopia selvityksen aloittamisesta tai askelmerkeistä jatkotyölle.
Kirjeenvaihtajan työpäivä alkaa aamun uutiskirjeiden ja keskeisten EU-medioiden lukemisella. Työaikaa ei oikeastaan ole, vaan päivä kestää niin kauan kuin töitä riittää.
Aiheiden tulvassa pärjää, jos pitää tiukasti kirjaa edessä olevista uutistapahtumista. Jokainen päivämäärä tai takaraja kannattaa kirjata heti muistiin. Aiheita on pakko laittaa tärkeysjärjestykseen kovalla kädellä.
EU-kirjeenvaihtajan työn ydin on hahmottaa, millä päätöksenteon vaiheella on oikeasti merkitystä ja kuka asiassa on paras lähde. Hyvä esimerkki on turvapaikkajärjestelmän uudistaminen. Parlamentissa uudistukseen otettiin kantaa jo hyvän aikaa sitten, mutta linjaukset ovat tyhjän päällä, koska EU-maat eivät ole päässeet uudistuksesta sopuun. Parlamentin kannasta ei voi vielä päätellä, miten maat kantavat vastuuta siirtolaisista Välimerellä. Isot otsikot parlamentin kannasta johtaisivatkin lukijoita helposti harhaan.
Suomalaiset silmät ja korvat Brysselissä auttavat hahmottamaan myös, miten Suomi pärjää EU-areenoilla. Viime vuoden syksyllä seurattiin esimerkiksi tiiviisti sitä, mikä maa veisi voiton, ja saisi itselleen Lontoossa sijaitsevan Lääkeviraston. Ulospäin näytti siltä, että Helsingillä on hyvät mahdollisuudet. Viestintätoimisto oli tuottanut hauskat mainosvideot ja kampanja vaikutti vetävältä. Äänestystulokset olivat kuitenkin karut. Tuloksia ei julkaistu, vaan tiedot piti kerätä taustalähteiltä. Kävi ilmi, että Suomi sai vain muutamia pisteitä, joista valtaosa oli tullut omalta ministeriltä.
Verkossa jutut klikataan auki kiinnostavan otsikon perusteella. EU ei ole otsikkosanana mikään varsinainen klikkihirmu, mikä vaivaa kirjeenvaihtajia. Toimittajat ympäri Eurooppaa kipuilevat juuri nyt kovasti sen kanssa, että lukijoiden toiveet journalismille ovat muuttuneet. Siinä missä joku kaipaa selkeää listausta uutisista, toinen lukee vain perusteellisia analyyseja. Lyhyessäkin uutistekstissä on kerrottava selvästi, miksi uusi tieto on tärkeä. Moni lohduttautuu sillä, että perusteellisen ja hyvin tehdyn jutun elinkaari on julkaisupäivää pidempi, kunhan juttu nousee esimerkiksi hakukoneissa myöhemminkin.
Anniina Luotonen
STT:n kirjeenvaihtaja Brysselissä
